Erikoisartikkeli: Kaikkien tuntema turistikohde rakentui talonpoikien hiellä ja verellä – raskas työ tappoi jopa miljoona ihmistä

Kiinalaiset orjat, talonpojat ja käsityöläiset pystyttivät Kiinan muuria 1 800 vuotta. Heitä kuoli yli miljoona historian suurimman rakennelman työmaalla.

MTV julkaisee artikkelin yhteistyössä Tieteen Kuvalehden Historia-julkaisun kanssa.

"Vaimosi saa huolehtia viljelyksistä. Keisarisi tarvitsee sinua. Sinun on tultava heti! Sinun on rakennettava muuri, joka suojaa meitä barbaareilta.”

Jotensakin näin saattoi kuulua käsky, kun keisari Qin Shihuangdin joukot noin 2 200 vuotta sitten saapuivat johonkin maalaiskylään värväämään työvoimaa. Vapaaehtoisuutta ei kyselty, ja jos talonpoika ei totellut, hänet teloitettiin välittömästi.

Talonpoikia tarvittiin keisarin suunnitteleman kunnianhimoisen hankkeen työvoimaksi. Tavoitteena oli rakentaa pitkä muuri suojaamaan Kiinaa keskiaasialaisilta paimentolaisheimoilta, jotka hyökkäilivät keisarikunnan pohjoisosiin.

Keisari Qin Shihuangdi oli alistanut valtaansa useita naapurivaltioita, jotka olivat taistelleet toisiaan vastaan vuosisatoja, ja luonut alueelle harvinaisen rauhan. Lisäksi hän oli nimittänyt itsensä Kiinan ensimmäiseksi keisariksi.

Uusi valtakunta oli maailman suurin, ja sen hallitsija käytti valtaansa estoitta. Valtavan muurihankkeen lisäksi hän pakotti alamaisensa muun muassa rakentamaan itselleen suurellisen mausoleumin ja sen vartijoiksi terrakotta-armeijan.  

Muuri suojasi hyökkäyksiltä

Noihin aikoihin muuri oli Kiinassa yleinen puolustusrakennelma. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty jopa 6 000 vuotta vanhoja vastaavia rakenteita, ja Qin Shihuangdin aikanakin lähes kaikkia kaupunkeja ympäröi muuri.

Kaupunki ja muuri liittyivät itse asiassa yhteen niin erottamattomasti, että kiinan kielen kaupunkia tarkoittava sana merkitsee myös muuria. Vanhan kiinalaisen sananparren mukaan kaupunki ilman muuria on kuin talo ilman kattoa.

Korkean muurin suojissa ihmiset pystyivät elämään rauhassa. Tuona aikana valtakuntaa uhkasivat pohjoisen paimentolaiset, koska sillä ilmansuunnalla Kiinalla ei ollut luonnollista rajaa. Kaupunkien kasvaessa ja yhdistyessä pystytettiin yhä pitempiä muureja. Joillakin niistä oli mittaa satoja kilometrejä.

Kiinan ensimmäinen keisari tavoitteli kuitenkin jotain vielä suurempaa. Hän ilmoitti rakentavansa muurin, jonka pituus olisi 10 000 litä eli yli 5 300 kilometriä. Hankkeen toteuttamisen hän uskoi luottokenraalilleen, ja töitä valvomaan määrättiin 300 000 sotilasta.

Vaati joka 20. kiinalaisen hengen

Kenraalin ensimmäinen tehtävä oli hankkia työvoimaa, jota tarvittiin valtavia määriä.

Historioitsijoiden arvioiden mukaan pohjoisen rakennustyömaille määrättiin noin miljoona talonpoikaa. Myös vankilat tyhjennettiin vangeista, jotka siirrettiin lisätyövoimaksi. Vangit pidettiin jatkuvasti kahleissa, heidän päänsä ajeltiin kaljuksi ja heidän kasvonsa polttomerkittiin, jotta heidät erotettaisiin talonpojista.

Qin Shihuangdin muuri oli paikoitellen jopa yhdeksän metriä korkea. Muurin leveys oli 6–9 metriä, ja se kapeni ylöspäin. Rakennusmateriaalina käytettiin maata, joka juntattiin erittäin tiiviiksi, jotta se kestäisi sään kulutusta.

Työ tehtiin pienillä metallilapioilla. Väliaikaisen tuen muodostaneet paalut upotettiin maahan iskemällä niitä raskailla kivillä. Koska kottikärryjä ei vielä tunnettu, maa-aines kannettiin paikalle koreilla, sitten se kaadettiin paalujen väliin ja tiivistettiin huolellisesti.

Kun valli vähitellen kohosi korkeammaksi, rakentajat joutuivat kiipeämään raskaiden korien kanssa huteria bambutikkaita yltääkseen rakennelman laelle. Kun yksi pätkä valmistui, paalut irrotettiin ja siirrettiin uuteen paikkaan.

Työ oli raskasta. Sotilaat valvoivat, että työtä tehtiin vuorokauden jokaisena valoisana hetkenä. Rakentajien tilapäiset asumukset olivat hataria eivätkä suojanneet kunnolla sateelta ja lumelta.

Elintarvikkeet ja muut varusteet kuljetettiin leireihin aasien, hevosten tai ihmisten vetämillä vaunuilla. Parhaimmillaan työläiset saivat päivässä kulhollisen riisiä ja annoksen puuroa. Kun työmaa siirtyi kauaksi asutuksesta, täydennysten saaminen vaikeutui ja työläiset kärsivät nälästä ja kylmyydestä.

Kuolleisuus oli korkea. Täsmällisiä uhrilukuja ei tunneta, mutta historioitsijoiden arvioiden mukaan rakennustyöt vaativat ainakin miljoonan ihmisen hengen. Tuohon aikaan valtakunnassa asui kaikkiaan noin 20 miljoonaa ihmistä.

Tilanne johti pian siihen, että monet kylät olivat lähes täynnä pelkkiä leskiä. Naisilla ei useinkaan ollut edes varmuutta puolisoidensa kohtalosta. Joskus sotilaat saattoivat myös määrätä lesken ottamaan miesvainajansa paikan työmaalla.

Kiinan ensimmäinen keisari Qin Shihuangdi oli väsynyt paimentolaisheimojen jatkuviin hyökkäyksiin maan pohjoisosaan.

Muuri tehtiin tiivistetystä maasta, ja siitä on jäljellä enää lyhyitä pätkiä.

Barbaareiden naapurina

Keisari Qin Shihuangdin suunnitelma ei toteutunut kokonaan, sillä seitsemässä vuodessa muuria valmistui ”vain” noin 2 400 kilometriä.

Silti se toimi.

Sotaisat heimot, jotka olivat aiemmin pitäneet rajaseudun kiinalaisia kauhun vallassa, eivät pian enää edes uskaltaneet laskea hevosiaan laiduntamaan muurin läheisyyteen sotilaiden pelossa. Hyökkäykset loppuivat joksikin aikaa.

Vaikka rakennushanke oli aiheuttanut maalaisväestölle paljon kärsimyksiä, se oli kiinalaisille tärkeä suoja valloittajia vastaan. Siinä missä kiinalaiset talonpojat tyytyivät yleensä elämään vaatimattomasti pienten viljelystensä antimilla, barbaarit, joiksi kiinalaiset naapureitaan kutsuivat, opettivat jälkeläisensä ratsastamaan, taistelemaan ja tavoittelemaan yhä uusia elinalueita.

Talonpojat eivät ymmärtäneet naapurikansojensa elämäntapaa. Muun muassa eräs kiinalainen historioitsija hämmästeli barbaarien elämää seuraavasti:

”He kulkevat jatkuvasti etsimässä vettä ja ruohoa, heillä ei ole muurien ympäröimiä kaupunkeja eikä pysyviä asumuksia, he eivät harjoita minkäänlaista maanviljelystä eivätkä tiedä mitään oikeudenmukaisuudesta.” 

Tasapainossa luonnon kanssa

Talonpojat tarvitsivat muuria kipeästi, mutta kiirekään ei saanut kiinalaisia turvautumaan helppoihin vaihtoehtoihin. Muuria ei rakennettu suoraan itä-länsisuunnassa, mikä olisi ollut helpointa, vaan fengshui-opin periaatteiden mukaan.

Koska niiden mukaan ihmisen ja luonnon oli oltava tasapainossa keskenään, muurikin polveili maaston mukaan ja kiersi tietyt alueet.

Fengshui-periaatteen noudattaminen pidensi rakennusaikaa, ja kun keisari Qin Shihuangdi odottamatta kuoli vuonna 210 eaa., työt jäivät kesken. Vaikka maavalli oli lujaa tekoa, se alkoi vähitellen murentua. Nykyisin tästä ensimmäisestä muurin osuudesta on jäljellä vain lyhyitä katkelmia.

Vuosiin yksikään Kiinan hallitsijoista ei uskaltanut aloittaa yhtä kunnianhimoista rakennushanketta. Vasta sata vuotta myöhemmin Han-dynastian aikana puolustusjärjestelmän rakentaminen tuli jälleen ajankohtaiseksi.

Kiinan asukasluku oli kasvanut noin 50 miljoonaan, ja keisari komensi jopa neljäsosan väestöstä vahvistamaan ja laajentamaan muuria.

Keisarin armeija oli valloittanut laajoja alueita naapurikansoilta, ja muuria tarvittiin, jottei niitä olisi menetetty jälleen viholliselle.

Maavalleista koostuvaa muuria laajennettiin tarkan suunnitelman mukaisesti. Esimerkiksi vahtitornien etäisyys toisistaan oli määritetty täsmälleen, ja ohjeissa kuvattiin, kuinka monta suurempaa linnoitusta oli rakennettava.

Rakennusmateriaalina käytettiin edelleen pääosin tiivistettyä maata, mutta rakennustekniikka oli kehittynyt. Tiiviiden maakerrosten väliin ladottiin oksia tai olkia, jolloin rakenteesta tuli luja.

Osia Han-dynastian kaudella rakennetusta muurista on säilynyt nykypäivään saakka, ja joissakin kohdissa oksakerrokset erottuvat selvästi maakerrosten välistä. Vielä 2 000 vuoden jälkeenkin oksat näyttävät melko tuoreilta.

Jotkin kivistä rakennetut osuudet ovat säilyneet hyvin. Ne oli tehty niin, että työläiset latoivat kivet päällekkäin erittäin täsmällisesti ja isot kivet kiilattiin paikoilleen pienemmillä kivillä.

Han-dynastiankin aikana työvoimaa haalittiin pakolla, mutta työläisiä kohdeltiin ilmeisesti paremmin kuin Qin-dynastian aikana, sillä ainakaan säilyneissä kirjoituksissa oloja ei moitittu.

Kiinan muuri suojeli kauppiaita

Uusi pidempi muuri sai myös yllättäen uuden roolin. Kiina ei ollut tuolloin sodassa naapurivaltioiden kanssa, mutta rosvojoukkiot hallitsivat valtakunnan harvaan asuttuja seutuja.

Kauppiaat siirsivät kulkureittinsä muurin läheisyyteen suojellakseen arvokkaita silkki-, paperi-, tee-, mauste- ja jadelastejaan. Rajoja vartioivat sotilaat huolehtivat näin myös karavaanien turvallisuudesta ja joutuivat toimimaan tavallaan myös poliiseina ja tullimiehinä valvoessaan muurin porteista kulkevaa liikennettä.

Monet vartiomiehistä jäivätkin pysyvästi asumaan muurin läheisyyteen. He perustivat sinne perheen ja alkoivat viljellä maata.

Han-dynastia kukistui vuonna 220. Sen jälkeen pohjoisen ”barbaarit” asettuivat asumaan muurin Kiinan puolelle, ja vähitellen heistä tuli osa kiinalaista yhteiskuntaa. Vuosien kuluessa muuri alkoi rapistua ja sen merkitys unohtui.

Tilanne muuttui, kun Tšingis-kaani 1200-luvulla kohosi mongolien hallitsijaksi. Tšingis-kaanin joukot ehtivät valloittaa suuria alueita Kiinasta ennen kuin kiinalaiset saivat ne vihdoin lyötyä.

Kiinalaiset suhtautuivat mongoleihin erityisen torjuvasti, sillä he pitivät näitä sivistymättöminä moukkina. Kun Ming-dynastia astui valtaan vuonna 1368, keisari Hongwu esitti muurin rakentamista mongolien paluun estämiseksi.

Hanke oli kiistanalainen, eikä valtakunnan johtokaan päässyt sen kannattavuudesta yksimielisyyteen. Toisista muuri oli välttämätön Kiinan suojelemiseksi, kun taas toiset pitivät sen rakentamista ja ylläpitoa liian kalliina ja joustamattomana ratkaisuna.

Lopulta keisari Hongwu ajoi päätöksen läpi. Hän määräsi 40 000 miestä rakentamaan muuria, linnoituksia ja tähystys- ja vartiotorneja.

Yli tuhat vuotta aiemmin rakennetut muurin osuudet olivat niin rappeutuneita, että niiden kunnostaminen kannatti vain harvoin. Joskus vanhoja maavalleja käytettiin uuden muurin perustana, mutta useimmiten tilalle rakennettiin kokonaan uusi muuri.

Liukkaat luiskat helpottivat työtä

Seuraavan 276 vuoden aikana Ming-dynastian hallitsijat rakennuttivat 6 300 kilometriä muuria, joka on monin paikoin säilynyt jälkipolville. Tällä kertaa muuri rakennettiin suurimmaksi osaksi kivestä, ja uudet työvälineet helpottivat rakennustöitä.

Kuljetusvälineiden kehittymisen ja liikenneyhteyksien paranemisen ansiosta työmaalle voitiin kuljettaa lähiseutujen louhoksista hakattuja kivilohkareita.

Siellä kivet siirrettiin paikoilleen luiskia pitkin tai nostettiin sopivaan kohtaan nostolaitteilla. Talviaikana luiskat kasteltiin päivällä, jolloin ne jäätyivät yöllä sileiksi ja liukkaiksi.

Jopa 500 kilon painoiset kivet muodostivat muurille tukevan perustan. Kivistä alusrakennetta ei käytetty siellä, missä muuri muutenkin rakennettiin kallion päälle. Joillakin osuuksilla muurin ydin tehtiin edelleen tiivistetystä maasta samaan tapaan kuin muurin vanhemmissa versioissa. Toisin paikoin kivisten seinämien väli kuitenkin täytettiin soralla ja pienemmillä kivillä.

Silloin kuin voitiin, käytettiin poltettuja tiiliä, mutta savipitoista maata ei aina ollut kylliksi. Tällöin oli pakko turvautua auringossa kuivattuihin mutatiiliin.

Maa-aines nostettiin syvältä, jotta siihen olisi sekoittunut mahdollisimman vähän siemeniä ja korsia. Savitiilet poltettiin yleensä muurityömaan lähelle rakennetuissa uuneissa. Pienemmät kivet tuotiin paikalle kottikärryillä tai siirreltiin kädestä käteen työläisten muodostamissa ketjuissa.

Jousiampujat testasivat muurin kestävyyttä

Mingien muurin rakentamista johtivat alan ammattilaiset, toisin kuin kahta ensimmäistä muurihanketta. Ammattitaitoa vaadittiin niin kivenhakkauksessa kuin laastin sekoittamisessakin.

Laasti valmistettiin kalkista, savesta ja pitkään tuntemattomana säilyneestä ainesosasta. Vasta viime vuosina tehdyissä tutkimuksissa on paljastunut, että tuntematon ainesosa oli riisijauho, joka teki laastista huomattavan kestävää.

Laasti on itse asiassa niin vahvaa, että se on säilynyt, vaikka tiilet sen ympäriltä olisivat rapautuneet pois.

Rakenteiden kestävyyttä valvottiin. Laaduntarkkailijoina toimivat jousiampujat: Kun uusi osuus valmistui, he ampuivat muuria. Jos nuolet kimposivat siitä, kaikki oli kunnossa. Jos ne upposivat tiiliin tai laastiin, muuri oli liian heikko.

Hanke työllisti ison joukon arkkitehtehtejä. Yhden heistä, Yi Kaizhanin, kerrotaan olleen erityisen varma kyvyistään. Suunnitellessaan muurin kylkeen kohoavan linnoituksen rakentamista hän laski ensin, montako kiveä kohde vaati, ja tilasi sitten louhoksilta täsmälleen arvioimansa määrän.

Kun Yi Kaizhanin esimies tiedusteli, pitäisikö kiviä tilata silti varmuuden vuoksi hieman enemmän, hän tilasi yhden ylimääräisen kiven. Hän oli kuin olikin laskenut määrän oikein, ja yli jäänyt kivi on yhä esillä muurin vierellä.

Muurin sijainti ja ulkonäkö olivat tarkoin suunniteltuja, mutta arkkitehtien kädenjälki näkyy yksityiskohdissa.

Muuriin rakennettiin esimerkiksi kouruja, joita pitkin sadevesi johdettiin pois pilaamasta muurin rakenteita. Lisäksi kourut ohjasivat veden muurin Kiinan-puolelle, jotta sen ulkopuolelle ei pääsisi kasvamaan kasveja, joita pitkin hyökkääjät olisivat voineet kiivetä ylös. Muurin pohjoispuolella sijaitsevat puut kaadettiin, jos ne kasvoivat lähellä muuria.

Valmiin muurin ulkopuolelle levitettiin hiekkaa, johon jäi helposti jalanjälkiä. Näin muurilla partioivat vartijat huomasivat tunkeilijat mahdollisimman pian.

Muurin reunaan oli jätetty myös aukkoja, joista sen puolustajat pystyivät vierittämään kiviä hyökkääjien niskaan.

Vartijoilla oli esteetön näkyvyys

Luonnon esteet eivät hidastaneet rakennustöitä, vaan muuriketju myötäili tarvittaessa vuorenharjanteita. Vartijoilla oli esteetön näkyvyys joka suuntaan, ja korkeita paikkoja oli helppo puolustaa.

Monin paikoin muuri on erittäin jyrkkä – se saattaa nousta jopa 70 astetta. Jyrkimmissä kohdissa seinämien välissä ei kuljekaan tietä vaan tilalla on askelmia. Enimmillään askelia on 800 askelta peräkkäin – yhtä monta kuin 50-kerroksisen talon portaissa.

Jyrkkien osuuksien vuoksi Mingien muuri ei ole ulkonäöltään aivan yhtenäinen. Vuorilla vain peruskivet noudattelevat alustan kallistusta, kun taas tiilet on ladottu vaakasuoraan muurauksen nopeuttamiseksi.

Korkealla muuri ei myöskään ole yhtä leveä kuin muualla. Paikoin leveyttä on vain puoli metriä.

Nimestään huolimatta Kiinan muuri ei ole yksi muuri vaan puolustusjärjestelmä, joka koostuu useista pienemmistä muureista. Monesti muureja näyttää kulkevan rinnakkain kaksi tai sen jopa yli sadan kilometrin mittaiset haarat päättyvät yhtäkkiä keskelle ei-mitään.

Muurin kulkureitti ei kuitenkaan ole sattumanvaraista: sen saamista omalle paikkakunnalle tavoiteltiin, koska se työllisti ja loi turvallisuudentunnetta.

Puolustusjärjestelmän yhtäjaksoinen osa, jota kiinalaiset kutsuvat ”suureksi” tai ”pitkäksi” muuriksi, on 2 500 kilometrin pituinen. Jos kaikki eri-ikäiset osat lasketaan yhteen, kokonaismitaksi saadaan noin 6 300 kilometriä. Viime vuosina on löydetty uusia osuuksia.

Rauha avasi muurin portit 

Muurilla pyrittiin luomaan valtakunnalle selkeä pohjoisraja. Sen tarkoitus oli sekä pitää vieraat poissa Kiinasta että kiinalaiset aisoissa.

Vallanpitäjät kuvailivat muurin ulkopuolista maailmaa niin pelottavaksi, että tavalliset kiinalaiset pitivät muurin ulkopuolelle karkottamista kuolemaa pahempana rangaistuksena.

Vuonna 1568 muurihankkeelle nimitettiin uusi pääarkkitehti, Qi Jiguang. Hänestä puolustusjärjestelmä oli ongelma. Hän uskoi, että vaikka sataa vahvaa kohtaa kohden siinä olisi vain yksi heikko kohta, koko muuri olisi niin heikko kuin sen heikoin kohta. Qi Jiguang paneutui heikkouksien korjaamiseen, mutta hanke ei koskaan valmistunut.

Kiinan poliittinen tilanne muuttui, ja vuonna 1571 Kiina solmi rauhan pohjoisten naapureidensa kanssa. Muurin portit avattiin, eikä hyökkäyksiä tapahtunut vuosikausiin.

Muurin rakentaminen lopetettiin vuoden 1644 tienoilla ja sen rakenteiden annettiin rapistua, vaikka se altisti pohjoisen kansojen hyökkäyksille. Kun Kiinan viimeinen keisari luopui vallasta 1912, muuri oli jo menettänyt merkityksensä puolustusjärjestelmänä. Siitä olivat kiinnostuneet enää muutamat ulkomaalaiset vierailijat.

Kiinan kulttuurivallankumouksen aikana 1960-luvulla osia muurista tuhottiin dynamiitilla ja kaivinkoneilla, koska sitä pidettiin keisarivallan symbolina. Kiviä myös kierrätettiin rakennuksilla.

Kiinan suosituin matkailukohde

Kiinan valtion asenne muuria kohtaan muuttui vasta vuonna 1984. Uuden kannan muotoili maan silloinen tuore johtaja Deng Xiaoping: ”Rakastakaamme maatamme ja restauroikaamme pitkä muuri.”

Sittemmin muuri on nimetty yhdeksi Unescon maailmanperintökohteista ja osia siitä on restauroitu.

Muurin helppopääsyisimmät osuudet ovat suosittuja nähtävyyksiä. Kiinan muuri onkin maan tärkein matkailukohde.

Yhtä suosituimmista osuuksista, joka sijaitsee vuoristoisessa maastossa Badalingissa Pekingin lähellä, on käynyt katsomassa jo yli 130 miljoonaa ihmistä.  

Lisää Historia-julkaisun artikkeleita: 

Kreikkalaisrunoilija saneli maailman seitsemän ihmettä

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.