Helmut Schmidt johti Saksaa läpi kuohuvan 70-luvun – taisteli vastentahtoisesti natsiarmeijassa

Länsi-Saksan entinen liittokansleri Helmut Schmidt on kuollut 96-vuotiaana.

Schmidt johti Länsi-Saksaa vuosina 1974-1982. Schmidt tuli valituksi virkaan kun sosiaalidemokraattien puoluetoveri Willy Brandt joutui eroamaan vakoiluskandaalin vuoksi. Schmidt valittiin uudestaan 1976 ja 1980 mutta joutui väistymään poliittisen umpikujan vuoksi 1982, jolloin Helmut Kohlista tuli liittokansleri.

Vakaudesta terrorismiin

Schmidt sai johdettavakseen maan jonka talous oli hyvässä kunnossa ja valuutta, D-markka, maailman vakaimpia Länsi-Saksan 50-60-lukujen talouskasvuihmeen jälkeen.

Schmidt pystyikin luotsaamaan Länsi-Saksaa eteenpäin öljykriisistä huolimatta tiukalla talouspolitiikalla.

Länsi-Saksassa oli 70-luvulla sisäsyntyinen terroristiliike RAF, Rote Armee Fraktion, joka tavoitteli kommunistista kansannousua lähinnä terroriteoilla. Schmidt otti jyrkän linjan RAF:in suhteen ja sen johtajat saatiin telkien taakse.

Vuoden 1977 aikana tehtyjen kolmen merkittävän yhteiskuntavaikuttajan murhien selvittämiset vaativat Schmidtiltä johtajuutta. RAF murhasi ensin maan pääsyyttäjä Sigfried Bubackin, sitten suuren Dresdner Bankin johtajan Jürgen Ponton ja vielä teollisuusjohtaja Hanns Martin Schleyerin. RAF:in kanssa yhteistyössä toimineet palestiinalaississit kaappasivat Lufthansan matkustajakoneen Mogadishuun ja Schmidt lähetti erikoisjoukot päättämään kaappauksen.

Hyvät suhteet Ranskaan

Schmidtillä oli hyvät välit Ranskan silloiseen presidentti Valery Giscard d'Estaigniin, jonka kanssa hän jakoi talousnäkemyksensä. Seuraavan presidentin Francois Mitterrandin kanssa Schmidt oli samaa mieltä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, mutta taloudessa näkemykset törmäsivät.

Schmidt oli myös Helsingin ETYK-päätösasiakirjan allekirjoittaja maansa puolesta. 

Nuoruus natsi-Saksassa

Schmidt syntyi Hampurissa opettajapariskunnalle 1918 ja pääsi ylioppilaaksi 1937. Schmidt joutui mukaan natsien toimintaan ja eteni nuorisojärjestön osastonjohtajaksi. Natsivastaiset mielipiteet johtivat kuitenkin välirikkoon 1936, mutta Schmidt kutsuttiin armeijaan jo seuraavana vuonna. Siellä Schmidt palveli Bremenin ilmatorjunnassa ja lyhyesti Leningradin piirityksessä.

Välissä hän meni naimisiin nuoruudenihastuksensa Hannelore Glaserin kanssa. Britannian joukot ottivat Schmidtin sotavangiksi lyhyeksi aikaa Lüneburgissa 1945.

Seuraavana vuonna Schmidt lähti politiikkaan sosiaalidemokraattien riveissä ja eteni SDP:n nuorisojärjestön johtoon ja puolueen liittopäiväedustajaksi 1953. Hän palasi kotikaupunkiinsa Hampuriin johtamaan pelastustöitä vuoden 1962 tuhotulvan jälkeen mutta teki paluun valtakunnanpolitiikkaan 1965.

Tupakoiva pianisti

Väistyttyään politiikasta Schmidt ryhtyi kustantajaksi valtakunnalliseen Die Zeit -viikkolehteen. Innokkaana keskustelijana Schmidt oli myös varhainen Euroopan rahaliiton ja vahvan keskuspankin kannattaja. Hän kirjoittu useita kirjoja politiikan etiikasta, ulkopolitiikasta ja omista vaiheistaan.

Schmidt oli viime vuosiin saakka suosittu vieras television ajankohtaisohjelmissa. Hänet tunnettiin paitsi terävästä älystään, myös alati sormissa käryävästä tupakasta. Harrastuksena Schmidt soitti pianoa ja on levyttänyt Mozartia ja Bachia muun muassa Lontoon Filharmonikkojen kanssa.

Avioliitto Hannelore Glaserin kanssa kesti vuoteen 2010 jolloin Glaser kuoli.

Schmidt joutui syyskuussa jalkaleikkaukseen. Hän toipui aluksi hyvin, mutta kunto huononi voimakkaasti sunnuntaina, ja hän oli viimeiset päivät hädin tuskin tajuissaan.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.