Hiiltä sidotaan maaperään luonnonmukaisilla viljelymenetelmillä

Osa Australian maanviljelijöistä ja karjankasvattajista on ryhtynyt varastoimaan hiilidioksidia maaperään. Siitä he voivat tulevaisuudessa saada tulojakin.

- Maaperä on suurin hiilinielu, johon voimme vaikuttaa. Se on hyvä vastaus ilmastonmuutoksen haasteeseen, sillä kasvithan hyödyntävät hiilidioksidia ilmasta, selvittää Itä-Australiassa asuva Colin Seis.

Hän on varastoinut kasvien avulla hiilidioksidia maaperään jo kymmenen vuotta. Seisin tavoin moni australialaisviljelijä on kääntänyt selkänsä Britanniasta tuoduille menetelmille, joissa pellot kynnetään, lannoitetaan, rikkakasvit myrkytetään ja laitumet syödään loppuun.

Tilalle on otettu ympäristöystävällinen tapa: peltoja ei jätetä paljaiksi talvellakaan ja niitä muokataan mahdollisimman vähän. Karjaa kierrätetään laitumelta toiselle, jotta maa pääsee lepäämään.

Keinoilla lisätään biomassaa, mikä puolestaan tekee maasta hedelmällisemmän. Samalla sidotaan hiiltä maaperään.

Seis kasvattaa viljaa luonnonkasvien seassa. Se takaa, ettei maa ole koskaan paljas, mikä myös estää eroosiota eli maanpinnan kulumista.

- Korjaamme sadon, kun ruoho on talvilevossa. Sitten ruoho alkaa taas kasvaa, Seis kertoo.

Seis on pienentänyt nelituhatpäisen lammaskatraansa laitumia. Lampaat aterioivat yhdellä laitumella vain lyhyen aikaa, minkä jälkeen laidun saa levätä. Ruohoa on riittänyt, eikä Seisin ole tarvinnut ostaa rehua lampailleen.

Seisin menetelmä sitoo paljon kosteutta maaperään, mikä on tärkeää pitkien kuivien kausien Australiassa.

Hiilimäärän mittausmenetelmä kehitteillä

Seis ja muut samanmieliset viljelijät ja karjankasvattajat eivät vielä saa tuloja hiilen varastoinnista, koska hiilen määrän mittaamiseen maaperässä ei ole olemassa virallista tapaa.

Mittaaminen on vaikeaa, koska hiilen määrä vaihtelee eri paikoissa. Myös sateen määrä vaikuttaa siihen. Kun mittaustavasta päästään yhteisymmärrykseen, voi valtio ostaa viljelijöiltä hiilidioksidiyksiköitä. Valtio voi puolestaan käyttää niitä omien velvoitteidensa täyttämiseen.

Maatalouden päästöt ovat 16 prosenttia kaikista Australian hiilidioksidipäästöistä. Seis laskee poistaneensa hiiltä ilmakehästä vuosittain yli 7300 tonnia.

Seisin karjan päästöt ovat 2200 tonnia, joten hänen varastosaldonsa on runsaat 5100 tonnia. Jos tonnin hinta olisi kymmenen Australian dollaria, Seis olisi ansainnut yli 51 000 Australian dollaria eli 29 000 euroa vuodessa. Hinta saattaisi olla korkeampikin, sillä siitä vasta neuvotellaan.

Australian hiilikauppajärjestelmän pitäisi olla valmis vuonna 2011, ja maatalous on siinä mukana ehkä vuonna 2015. Myös Uudessa-Seelannissa on kehitetty järjestelmää, joka houkuttelisi maanviljelijöitä ja karjankasvattajia sitomaan hiiltä.

Hiilinielut sisältyvät Kioton ilmastopöytäkirjaan vain rajoitetusti, mutta tarkoituksena on saada ne laajemmin mukaan uuteen kansainväliseen ilmastosopimukseen. Siitä on määrä sopia Kööpenhaminan suuressa ilmastokokouksessa joulukuussa.

(MTV3 - STT - Reuters)

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.