Mainos

Kari Lumikero muistelee Palmen murhaa

Seisoin hyisellä luhtiparvekkeella Upplands-Väsbyn esikaupunkialueella illalla 2. marraskuuta vuonna 1989 - miltei neljä vuotta Olof Palmen murhan jälkeen. Aikaisemmin päivällä oli tehty yksi Ruotsin oikeushistorian sensaatiomaisimmista päätöksistä: hovioikeus oli todennut Christer Petterssonin syyttömäksi Palmen murhaan ja hänet vapautettiin välittömästi.

En ollut parvekkeella yksin - toimittajia ja kuvaajia oli paikalla ehkä sata. Hivuttauduin kameramieheni Åke Borglundin edellä ruuhkan läpi mikrofoni kädessä Petterssonin keittiön ikkunan viereen. Näin sälekaihtimen raosta kuinka Pettersson istui naapuriaan vastapäätä pöydän ääressä ryyppäämässä.

Koputin ikkunaan, ja hän avasi. MTV:n mikrofoni tallensi ainoana sekavan lausunnon: kiva olla kotona, en tehnyt sitä, miksiköhän ihmiset kertovat hänestä ilkeämielisiä valheita. Ikkuna kiinni, skuuppi plakkarissa!

Mutta tätä ennen oli jo ehtinyt tapahtua paljon, eikä tarina pääty tähän.

Amatöörimäinen poliisitutkinta

Heti murhan jälkeen ohjat otti käsiinsä lääninpoliisimestari Hans Holmér, jonka ällistyttävä harrastajamaisuus ja pohjaton ego tuhosivat esitutkinnan.

Jotkut pelkäsivät pahaa jo silloin kun poliisi lennätti Viggen-hävittäjiä Tukholman keskustan yllä murha-aseen löytämiseksi. Mutta jo sitä ennen oli tehty kaikki mahdolliset virheet. Murhapaikkaa Tukholman Sveavägenillä ei eristetty kunnolla, ja siitä tuli nopeasti surijoiden muistolehto kukkineen.

Toisen ammutuista luodeista löysi pari päivää myöhemmin kadun toiselta puolelta intialainen toimittaja, jota poliisi kuulusteli murhasta epäiltynä(!).

Holmér pakotti tutkinnan itsensä ja ystävänsä Ebbe Carlssonin ohjaamalle raiteelle. Kaikki voimat keskitettiin Ruotsiin paenneiden kurdien edesottamuksiin ja kallista aikaa kului hukkaan. Lopulta syyttäjä kyllästyi, Holmér sai lähteä, uusia epäiltyjä ja motiiveja tuli ja meni. Oli suomalaisia bodaajia, oli CIA:ta, Iran/Irakia, Etelä-Afrikkaa, Ruotsin uusnatseja, kroaattiterroristeja.

Christer Petterssonia oli kuultu ensimmäistä kertaa jo kolme kuukautta murhan jälkeen, mutta hänet pidätettiin murhasta epäiltynä vasta joulukuussa 1988, kaksi ja puoli vuotta myöhemmin.

Palmen leski Lisbeth tunnisti Petterssonin syylliseksi saman tien, mutta samalla poliisi syyllistyi raskauttaviin virheisiin: ennen tunnistustilannetta Lisbeth Palmelle kerrottiin epäillyn olevan laitapuolen kulkija ja juoppo - seikka, joka erotti Petterssonin ensi katsomalta tunnistusrivistön 11 poliisin ja palomiehen joukosta. Käräjäoikeus tuomitsi, mutta hovioikeus vapautti Petterssonin puutteellisten näyttöjen takia.

Salaliittoteoreetikko Persson

Palmen murhan selvittäminen on kiehtonut myös satoja harrastajatutkijoita, jotka ovat tuottaneet aiheesta hyllymetrin verran kirjoja. Erityisellä mielenkiinnolla on seurattu tunnetun rikosoikeuden professorin Leif GW Perssonin teoriaa, jota hän lanseeraa tasaisin välein julkisuuteen.

Perssonin mukaan Palmen murhan takana oli poliisin, sotilaiden tai suojelupoliisin salaliitto, pieni Palmea vihannut ryhmä. Itse ampujan Persson uskoo edelleen olevan elossa, eläkeiän kynnyksellä. Perssonin mukaan hän oli tappavan laukauksen ampuessaan hyväkuntoinen, stressiä kestävä ja taitava aseen käsittelijä.

Tähän Perssonin aihetodisteet loppuvatkin. Hän on esitellyt teorioitaan myös MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa. Hän ei usko, että murha koskaan selviää, eikä siihen myöskään usko Ruotsin kansa.

Palmen murhasta on nyt kulunut 25 vuotta. Ilman tuoretta lainmuutosta rikos olisi vanhentunut ja tutkimus pölyttynyt poliisin arkistoihin. Palme-mappeja on kertynyt jo nyt niin paljon, että niiden läpikahlaaminen kestäisi yhdeltä ihmiseltä normaalilla lukunopeudella kahdeksan vuotta.

Tunnustajina sekoboltsit

Uuden lain seurauksena turhautunut murharyhmä jatkaa edelleen työtään, ja yleisövihjeitä tulee edelleen. Suurin osa vihjeiden antajista on poliisin vanhoja tuttuja - häiriköitä ja sekoboltseja. Tapahtumaketju farssimaisine käänteineen putkahtaa edelleen silloin tällöin otsikoihin. Uutisia ei enää löydy, joten useimmat "uudet tiedot" ovat vanhan lämmittelyä - Palme-ryhmän ajat sitten moneen kertaan selvittelemää kaappiruokaa.

Neljännesvuosisadan aikana poliisin tietoon tullut 13 000 murhasta epäiltyä, ja 130 henkilöä on tunnustanut ampuneensa Palmen. Nämäkin tunnustukset on käyty läpi, mutta vaikka oikea murhaaja löytyisikin, ongelmana on teknisen näytön puute. Ja turhauttavinta tässä kaikessa on ainoan murhapaikalla olleen silminnäkijän lausunto: Lisbeth Palme oli - ja on - varma siitä, että ampuja oli Christer Pettersson, eikä häntä pysty enää mikään vakuuttamaan jonkun toisen syyllisyydestä.

Uskon Pettersonin syyllisyyteen

Jos minulta kysytään, uskallan olla rouva Palmen kanssa samaa mieltä: hänen ensimmäiset todistajanlausuntonsa murhaajasta, miehestä, jolla olivat silmät sirrillään ja vaappuva kävelytyyli, ovat varsin tarkkoja - onhan Lisbeth koulutukseltaan havaintopsykologi.

Ja vielä: murhaaja ampui myös toisen laukauksen, jonka tarkoitus oli tappaa Lisbeth Palme. Olisiko ammattitappaja ampunut lähietäisyydeltä ohi? Olisiko ammattilainen jäänyt muutamaksi sekunniksi ihmettelemään mitä oikein tapahtui? - Ei, hän olisi juossut pakoon niin nopeasti kuin kintuistaan pääsi eikä lönkötellyt pikkuhiljaa Tunnelgatanin portaita ylös.

Omat johtopäätökseni kirjoitan sillä varauksella, että olen väärässä. Christer Pettersson oli kuulemma jälkeenpäin hourupäissään ehtinyt tunnustaa murhan, mutta enää hän ei ole meille asiasta kertomassa. Pettersson kuoli syyskuussa 2004.

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.