Kolumni: Suomen porvaripoitsut Merkelin jalanjäljillä

Saksan liittokansleri Angela Merkel ei halua johtaa maata, joka pyytelee anteeksi avokätistä pakolaispolitiikkaa. Mutta haluavatko maan kansalaiset tällaisen Merkelin? Myös Suomessa Berliinin rautarouvan opetuslapset uhmaavat omia ydinkannattajiaan.

Moni on sen jo huomannut. Kolmen ässän hallituksen porvaripoitsut Juha Sipilä (kesk.) ja Alexander Stubb (kok.) ovat ”äiti” Merkelin opetuslapsia. He tekevät oman poliittisen linjansa vastaisia päätöksiä, joita edes pahimmat poliittiset vastustajat eivät ymmärrä vaatia.

Merkel lopetti yleisen asevelvollisuuden, toi maahan minimipalkan, pysäytti ydinvoimalat ja toivotti kaikki maailman hätää kärsivät tervetulleiksi Saksaan. Juuri tätähän konservatiivipuolueen puheenjohtajalta odotetaan?!?

Veljekset Alex ja Juha vasta opettelevat ottamaan tällaisia vallankumouksellisia askeleita. He rajoittavat paikallista sopimista ja lisäävät pienyrittäjien kustannuksia yli 200 miljoonalla. Jos nyt jotain porvaripoitsuilta on lupa odottaa, niin tietysti tätä.

Se pitää muistaa, että Merkel on yllättävistä käännöksistä huolimatta – tai niiden ansiosta – jyrännyt voitosta voittoon vuodesta 2005 lähtien. Vuoden 2013 vaaleissa harmaaksi hiirulaiseksi moitittu fyysikko oli lähellä ehdotonta enemmistöä.

Koituvatko pakolaiset Merkelin kohtaloksi 

Nyt kitkeräkieliset länkättäjät varoittavat, että pakolaisten kanssa Berliinin kanslerinviraston emännälle voi käydä huonosti. Konservatiivijohtajalta voi mennä puolue alta, jos hän ei ryhdy aktiivisemmin rajoittamaan pakolaisvyöryä.

Tulva ei nimittäin hellitä. Pelkästään syyskuussa ja pelkästään Baijerin osavaltioon tuli 170 000 turvapaikanhakijaa. Siis lähes yhden Turun verran.

Vaikka miten ollaan hyväsydämisiä ja auttavaisia, tällaista määrää ei pysty käsittelemään edes vauraan Saksan vaurain osavaltio. Kaikki ponnistelevat ja panostuksia lisätään, mutta satojen tuhansien ihmisten kotouttaminen tällaisella vauhdilla on yksinkertaisesti mahdoton tehtävä.

Käytännössä kaikissa saksalaisissa suurkaupungeissa on lohduttomia ulkomaalaisgettoja, surullisia esimerkkejä kotouttamisen täydellisestä epäonnistumisesta. Yhä useampi saksalainen – myös suurisydäminen auttaja – pelkää, että nyt käy vielä huonommin.

Tällä yleisen mielipiteen aallolla ratsastaa kaikkein näkyvimmin Merkelin johtamien kristillisdemokraattien (CDU) baijerilaisen sisarpuolueen (CSU) puheenjohtaja Horst Seehofer. Häntä tukevat monet Merkelin oman CDU:n johtavat poliitikot.

Jopa kaikkien maailmaa mielellään syleilevien saksalainen kantaisä, liittopresidentti Joachim Gauck, on liittynyt liittokansleria arvostelevien kuoroon. Gauckin mukaan jossain vaiheessa pakolaisten kanssa tulee raja vastaan ja jo ennen sitä yhteiskunnallinen ilmapiiri voi kiristyä dramaattisesti.

Miten käy Merkelille?

Onko tämä kaikki todella vakava uhka ylivertaisena pidetylle Merkelille? Käykö hänelle samoin kuin demarikansleri Gerhard Schröderille, jonka oma puolue ei suostunut tukemaan edistyksellisiä ja Saksan talouden kannalta kiistatta hyviä työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistuksia?

Yli 20 vuotta kolmen kanslerin toikkarointeja Saksassa seuranneena rohkenen ainakin vielä ennustaa, että tuskin, koska:

1. Oppositiossa vasemmiston ja vihreiden on vaikea tormuuttaa Merkeliä liian tiukasta pakolaispolitiikasta. Äärioikeisto voi kasvattaa kannatustaan, mutta mitään vyöryä ei siltäkään suunnalta ole odotettavissa. Lisäksi oman puoleen sisällä Saksan rautarouvalla ei ole yhtään varteenotettavaa haastajaa.

2. Merkelin johtama suuri koalitio on jo tiukentanut turvapaikkapolitiikkaansa huomattavasti. Ja rajavalvonta on osin palautettu. Ovet alkavat sulkeutua, mutta kansleri ei toitottele tätä toreilla tai turuilla, koska se pelästyttäisi uudet laupiaamman oikeiston kannattajat. Juuri tämä vaitonaisuus ärsyttää puoluetovereita.

3. Toisaalta Merkel ei enää myöskään juokse yhtä innokkaasti selfie-kiertueilla vastaanottokeskuksissa eikä pidä kansainvälisillä foorumeilla paatoksellisia puheita saksalaisten kiitellystä ”tervetulokulttuurista”. Hän istuu kyllä mielellään samaan pöytään somemiljardööri Mark Zuckerbergin ja rock-messias Bonon kanssa eikä pane pahakseen, kun kaikki kehuvat Saksaa ja sen johtajaa.

Kaikella tällä Angela Merkel vahvistaa ja varmistaa omaa valtaansa Saksassa ja Euroopassa. Vielä toistaiseksi myös ylivertaisen vahva talous siivittää liittokanslerin voittokulkua.

Suomen merkeliläiset partiopojat eivät omia kannattajia uhmaavien ratkaisujensa kanssa ole välttämättä yhtä vahvoilla. Näin rohkenen täältä Alppien juurelta veikata.

Jutun kommentointi suljettu asiattomuuksien takia 30.9.15 klo 18.44.

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.