Kommentti: Nähdyksi tuleminen on katulapselle ruokaakin tärkeämpää

Katulapset ovat Egyptin yhteiskunnassa usein hyljeksitympiä kuin saastaisina pidetyt kulkukoirat.

Moni egyptiläinen pitää katulapsia rikollisina ja syntisinä ajattelematta lainkaan, että kadulla hengissä säilyäkseen ruokaa varastava lapsi on olosuhteiden uhri.

Harva egyptiläinen myöntää katulapsiongelman olemassaolon, mutta ei ole tavatonta, että ongelman myöntänyt toivoo ongelman ratkaisuksi katulasten tappamista.

Kairon kaduilla elää jo useamman sukupolven katulapsia. Tyypillisin katulapsi on kuitenkin isä- tai äitipuolensa kadulle kodista ei-toivottuna hylkäämä tai kodin väkivaltaa paennut lapsi.

Kadun karussa arjessa ei pärjää yksin. Katulapset elävätkin ryhmissä, joita usein johtaa ammatti- tai taparikollinen.

Haavoittuvimmassa asemassa ovat kadulla elävät tytöt ja naiset. Katulapset joutuvat usein seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Hyväksikäyttäjä voi olla jengijohtaja tai jopa poliisi. Moni katulapsi sukupuoleen katsomatta hankkii toimeentuloa myös myymällä seksipalveluja. Asiakkaina ovat tavalliset kaupunkilaiset, joista varmasti monella on kotona omia lapsia.

Olen kohdannut Egyptissä kymmenen vuoden aikana satoja katulapsia sekä ansiotyöni että vapaaehtoistyöni kautta. Olen vieraillut egyptiläisen kansalaisjärjestön eri toimipisteissä kuten liikkuvassa klinikassa, päiväkeskuksessa ja turvakodissa.

Liikkuva klinikka jakaa lapsille ruokaa, ensiapua haavoihin ja tietoa päiväkeskuksista. Päiväkeskuksissa kadulla elävät lapset saavat levätä, peseytyä ja ruokailla. Turvakodissa opetellaan elämään sääntöjen mukaan ja opiskellaan lukemista, kirjoittamista ja ammatti.

Usein katulapsi ei tiedä oikeaa ikäänsä. Lähes jokainen katulapsi näyttää ikäänsä vanhemmalta. On pysähdyttävää katsoa noin kymmenvuotiaan pojan kasvoja, joihin huoli, murhe ja pettymykset ovat kasvattaneet aikuisen miehen ilmeettömän naamion.

Katulapsilla on iästä ja elämäntilanteesta huolimatta valtava nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen nälkä. Synkin ja ilmeettöminkin katupoika tai sulkeutunut katuäiti sulaa hymyyn tai ainakin silmiin syttyy elämänhalusta kertova säihke kun aikuinen osoittaa huomiota ja on aidosti kiinnostunut kuulumisista.

Kokemus siitä, että tulee kohdatuksi tasavertaisena ihmisenä, on monelle kadun kasvatille arvokkaampi kokemus kuin syödä alati nälästä kurniva vatsa täyteen ravitsevaa ruokaa. Ruokaa lapsi voi vaikka varastaa mutta ihmisarvoista kohtelua ei ole mahdollista ostaa edes rahalla.

Kymmenet suomalaiset vapaaehtoistyöntekijät ovat Kairossa huomanneet, että vapaaehtoistyössä katulasten turvakodissa ei tarvita yhteistä kieltä. Yhdessä tekeminen, hymy ja läsnä oleminen riittävät.

Yksikin muisto nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisesta voi olla entiselle katulapselle pelastava oljenkorsi elämän myöhemmissä vaikeuksissa. 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.