Kommentti: Wir sind das Volk! Kirjeenvaihtaja Berliinin muurilla

MTV Uutisten Saksan-kirjeenvaihtajana vuosina 1989-1991 työskennellyt nykyinen uutistuottaja Heikki Piuhola muistelee kommentissaan 25 vuoden takaisia tapahtumia Berliinissä.

Vuoden 1989 loppukesä ja syksy olivat osa maailmanhistoriaa, se kävi vääjäämättä selväksi syksyn mittaan juttumatkoilla Unkariin, Tshekkoslovakiaan ja DDR:ään. Olin juuri muuttanut Saksan Liittotasavaltaan, eli Länsi-Saksaan kun itäsaksalaiset aloittivat ”kesälomamatkailunsa” Unkarin ja Tshekkoslovakian kautta länteen.

Kesän jälkeen lomamatkavyöry länteen vähän rauhoittui, mutta samalla tunnelma Itä-Berliinissä muuttui epätodelliseksi. Toisinajattelijoiden, taiteilijoiden ja kirjailijoiden käynnistämät pienet, rauhanomaiset mielenosoitukset kasvoivat kasvamistaan – kansa uskalsi yhtäkkiä osoittaa mieltään vanhoille johtajilleen suorin sanoin.

Ne kommunistijohtajat, jotka uskaltautuivat puhumaan kansan eteen, buuattiin tai naurettiin pois puhujakorokkeelta. DDR:n pelätty ja vihattu urkinta- ja turvallisuuskone Stasi oli voimaton kun mielensoittajien määrät kasvoivat satoihin tuhansiin. Itäsaksalaiset vaativat kuuluvammin ja kuuluvammin demokratiaa, mielipide- ja matkustusvapautta. Wir sind das Volk! Me olemme kansa!

Marraskuun 9. päivän iltana DDR:n tiedotusministeriön salin korokkeella istuu hermostunut, väsyneeltä vaikuttava Günter Schabowski, SED-puolueen Berliinin osaston puheenjohtaja ja Itä-Saksan politbyroon jäsen, puolueen tiedotusvastaava.

Meitä toimittajia ja kuvaajia on Schabowskin edessä salin täydeltä kaikkialta maailmasta. Edellisten viikkojen ja kuukausien tapahtumat ovat pitäneet meidät Itä-Berliinissä tiiviisti. Itäsaksalaisten pakovyörystä Unkarin ja Tshekkoslovakian kautta länteen liikkeelle lähtenyt tapahtumien vyöry on viikko viikolta kiihtynyt, tiedotusministeriön joka viikkoisen tiedotustilaisuuden tunnelma on tänään selvästi aiempaa kiihtyneempi.

Schabowskille kohdistettavat kysymykset ovat tänä iltana suorempia ja entistä kovempia. Itäsaksalaiset ovat edeltävinä viikkoina ja päivinä osoittaneet selvästi, että vanhaa valtakoneistoa ei enää kumarrella, kansa vaatii matkustusrajoitusten nopeaa purkamista ja passeja. Muutamaa päivää aiemmin esitelty uusi höllennetty matkustusmääräys ei mielenosoittajia tyydytä.

– Milloin itäsaksalaiset saavat ylittää rajan vapaasti, kysyy länsisaksalainen toimittaja.

Schabowski pyyhkii hikeä otsaltaan ja mutisee epäselvästi: ”Jokaisella itäsaksalaisella on aina mahdollisuus poistua maasta virallisten rajanylityspaikkojen kautta…”

Samalla hän kaivelee papereistaan esille kaksi liuskaa ja alkaa lukea ääneen aiemmin päivällä sekavasti muotoiltua uutta määräystä rajanylityskäytäntöjen muutoksista. Rajanylitys on mahdollista matkustusanomuksen perusteella, muita rajoituksia ei ole.

Amerikkalaistoimittaja nousee pystyyn ja tivaa milloin määräys astuu voimaan? Schabowski katselee epätietoisena ympärilleen ja vastaa: ”Tietääkseni, tuota… heti, viipymättä.

Schabowski ei jää enää selittämään sanomistaan vaan kerää paperinsa ja poistuu korokkeen takaa ovesta ministeriönsä suojiin.

Katselemme epätietoisina toisiamme, Schabowski sanoi ilmiselvästi, että määräys astuu voimaan heti, mutta mitä tuo sekava tiedote uusista matkustusmääräyksistä ja matka-anomuksista käytännössä tarkoittaisi. 

Länsi-Saksan tv-uutisissa kerrotaan pian politbyroon tekemistä matkustusmääräysten muutoksista. Itä-Saksan tv-uutisissa painotetaan, että matkustusanomus vaaditaan yhä. Kuvaajani Harri Järvinen koputtaa tv-uutisten päätyttyä huoneeni oveen ja sanoo kuulleensa, että suuret joukot ihmisiä on menossa kohti Bornholmer Strassen rajanylityspaikkaa.

– Sitten lähdemme mekin, katsotaan mitä tapahtuu, sanon ja niin ampaisemme kohti hotellin lähellä olevaa rajanylityspaikkaa.

Raja-aseman eteen on kerääntynyt jo tuhansia ihmisiä ja koko ajan virtaa lisää. Kovailmeiset rajavartijat katselevat joukkoa, joka huutaa: Raja on vapaa, portit auki! Tilanne on hämmentävä, avaavatko vartijat tulen vai rajapuomit.

Kuluu muutama minuutti, meteli kasvaa väkijoukon lisääntyessä, ja yllättäen puomille astelee yksi hämmentynyt rajamies, joka nostaa sen ylös, toinen rajamies katselee muutaman metrin päästä. Kansanjoukko hurraa. Trabantien äänimerkit soivat. Ihmiset lähtevät hurraten marssimaan Länsi-Berliinin puolelle, rajamiehiä kätellään.

28 vuotta muuri oli jakanut yhden maailman suurimmista kaupungeista, 28 vuotta Länsi-Berliini oli elänyt omana saarekkeena kommunistisen Itä-Saksan keskellä, yli 40 vuotta saksalaiset olivat eläneet kahdessa eri valtiossa.

Mihail Gorbatshovin mahdollistamat muutokset Neuvostoliiton ja sen alusmaiden suhteen toteutuvat Berliinissä verettömästi ja lopullisesti. Mutta nyt oli edessä uusi aika, kahden erilaisen valtion liittäminen yhteen. Liki 40 vuoden jälkeen ossien ja wessien oli opittava uudelleen elämään yhdessä. Länsisaksalaisille se merkitsi kaikkien henkisten kynnysten ylittämisen ohella myös jättimäistä laskua koko Itä-Saksan infrastruktuurin uudelleen rakentamisesta. Saksojen yhdistymisen arvioidaan maksaneen noin 2 biljoonaa euroa, yhä edelleen entisen Itä-Saksan osavaltioita tuetaan noin 100 miljardilla eurolla vuosittain.

Nyt 25 vuotta Berliinin muurin murtumisen jälkeen Saksa on Euroopan ja maailman suurimpia talousjättejä. Liittokansleri Angela Merkel, itäsaksalainen hänkin, on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä.

Ossien ja wessien sijaan yhä useammin Saksassa puhutaan köyhästä pohjoisesta ja rikkaasta etelästä. Berliinin muurin murtumisesta ja rautaesiripun romahtamisesta käynnistyi sarja poliittisen järjestelmän muutoksia, joista Ukrainassa ratkotaan parhaillaan yhtä hankalimmista.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.