Kristitystä pojasta Isis-taistelijaksi – Video: Syyriassa kuolleen miehen äiti MTV:n haastattelussa

– Hänet tapettiin tammikuussa 2014, Christianne Boudreau sanoo Kanadan Calgarysta Skypen kautta MTV:lle.

'Hän' on Boudreaun poika Damian.

Damian teloitettiin Haritanissa lähellä Aleppoa. Teloittajat kuuluivat Syyrian presidenttiä Bashar al-Assadia vastustavaan Vapaan Syyrian armeijaan. Damian oli äärijärjestö Isisin taistelija. Hän oli jäänyt opposition käsiin.

– En tiedä, päivä kerrallaan, on yritettävä herätä päivään, laittaa jalkaa toisen eteen. Tuen ja keskityn muihin lapsiini, varmistan että he ovat ok, Boudreau kertoo.

Hän yrittää kuvailla, miten selvitä moukariniskusta, josta kukaan äiti ei voi koskaan kokonaan toipua.

Perheen muut lapset ovat Damianin siskopuoli Hope, velipuoli Luke, ja Boudreaun tytärpuoli Hope. Perheeseen kuulu myös Boudreau elämänkumppani Mike. Hopen kaksoisveli menehtyi 2001 kuukausi syntymänsä jälkeen kätkytkuolemaan. Boudreau masentui pitkäksi aikaa, mikä vaikutti myös Damianiin.

– Se oli kauheaa, koko se aika kun hän oli siellä. Heräsin joka aamu enkä tiennyt soittaako hän vai ei, näenkö häntä enää koskaan. Nyt tiedän, etten näe. Niin paljon kysymyksiä ilman vastauksia. Ja kaikki ne mielessä pyörivät kuvat siitä, mitä luultavasti todella tapahtui.

Miksi?

Miksi? Sitä kysyy Damianin perhe.

Sitä kysyvät myös ne muut äidit ja isät, joiden lapset ovat radikalisoituneet ja lähteneet sotimaan ja valmiita kuolemaan Syyriassa. He kaikki yrittävät myös löytää vastauksen elämänsä tärkeimpään ja piinallisimpaan kysymykseen, miksi?

– Hän oli luova ja hyvin älykäs poika, sosiaalinen, hänellä oli paljon ystäviä. Hän soitti instrumentteja, ja oli kiinnostunut laajasti monista asioista. Teimme paljon automatkoja, Boudreau kertoo poikansa lapsuudesta ja nuoruudesta.

Keskiluokkaan kasvanut Boudreau on kristitty, ja heillä oli tapana käydä kirkossa Damianin ollessa pieni.

Boudreau kertoo, kuinka hänen poikansa alkoi masentua aloitettuaan yläasteen.

– Hänestä tuntui ettei enää sopeudu joukkoon, hän piti asiat sisällään, muut lapset eivät ymmärtäneet mistä hän puhui. He seurasi maailman tapahtumia, hän huomasi kaikki nuo asiat, mutta hänen ikäisensä ei kykene käsittämään mitä on sisäistämässä, Boudreau kuvaa poikaansa.

– Neljätoista-viisitoistavuotiaana hän huomasi, että hänen arvonsa alkoivat olla ristiriidassa muiden kanssa. Hän lopetti kirkossa käymisen kanssamme, Boudreau muistelee aikaa, jolloin nuori on erityisen hauras ja haavoittuvainen.

Isä jätti perheen Damianin ollessa pieni

Damianin elämä oli jo saanut säröjä. Hänen isänsä jätti perheen pojan ollessa kymmenvuotias. Damian vetäytyi huoneeseensa tietokoneen pariin pakoon hylätyksi tulemisen tunteita.

Seitsemäntoistavuotiaana Damian yritti itsemurhaa juomalla jäätymisenestoainetta.

Sen jälkeen Damian kertoi löytäneensä islamin.

– Tuin häntä siinä. Se teki hänelle hyvää. Ei kyse ole uskonnosta sinänsä, kyse oli henkilökohtaisesta valinnasta.

Boudreaun mukaan pari kolme vuotta meni hyvin. Sen jälkeen alkoi polku, jolta Damian ei enää palannut.

– Ajan kuluessa pelkkä usko ei riittänyt korjaamaan häntä vaivaavia asioita. Kaksikymmenvuotiaana ongelmat alkoivat. Hän oli levoton ja vetäytyi.

Damian muutti pois kotoaan toisaalle Calgaryssa, vanha ystäväpiiri vaihtui uuteen. Vanha moskeijakin jäi.

– Hän tuli uskossaan tiukemmaksi. Jotkut uusista ystävistä esittelivät hänelleä tämän ideologian. Hän asetti uudet ystävänsä perheensä edelle, kun hän tuli käymään, hän haastoi uskoani, maailmakuvani ja arvoni.

Boudreaun mukaan hänen poikansa suhtautui torjuvasti aterialla nautittavaan viiniin, puolusti moniavioisuutta ja mielestään oikeutettua tappamista. Damian puhui siitä, kuinka Assad kidutti ja murhasi naisia ja lapsia, eikä muu maailma välitä tehdä mitään.

Damian oli saanut ajatuksen lähteä Egyptiin ja opiskella imaamiksi. Niin hän äidilleen kertoi, ja jätti Kanadan marraskuussa 2012.

Poika ei halunnutkaan imaamiksi

Totuuden paljastivat pari kuukautta myöhemmin kotiovelle koputtaneet tiedustelupalvelun edustajat. 

Ei Damian Egyptissä ollut. Hän oli matkannut Turkin kautta Syyriaan ja liittynyt al-Qaidan Syyrian-haaraan Jabhat al-Nusraan. Tieto sai äidin fyysisestikin sairaaksi.

– En uskonut että hän halusi oikeasti lähteä, ennen kuin hän astui koneeseen. Kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa, luulin, että hän oli Egyptissä, Boudreau muistelee vakavan näköisenä Skypessä.

Syvin, pois pyyhkimättömin äitiä kohtaava tragedia, oman lapsen menetys, näkyy hänen kasvoillaan ja kyynelissä.

Boudreau tuskin olisi tuolloin edes halunnut ajatella mahdollisuutta, ettei enää näkisi poikaansa. Pojan valehtelu oli sokki.

– Olin sairas, en voinut uskoa, että hän oli mennyt sinne (Syyriaan). Hän tiesi, kuinka huolestunut olin, ja kuinka paljon minuun sattui, kun menetin poikani vuonna 2001.

Damian ei kuitenkaan katkaissut kokonaan yhteyttä äitiinsä - vielä. Äiti puolestaan alkoi maanisesti katsoa netissä kaiken mahdollisen silmiensä eteen saamansa Isis-videomateriaalin. Kaiken julmuuden ja propagandan seasta hän etsi silmäparia, Damianinsa silmiä, tietääkseen että poika on elossa.

Äiti ja poika olivat yhteydessä puhelimitse. Damian saattoi aluksi soittaa pari kolme kertaa viikossa.

Äidin ja pojan yhteys katkeaa

– Olimme yhteyksissä kesään 2013 asti. Sitten hän alkoi muuttua, hänestä tuli tyhjä ja etäinen. Kun ihminen on keskellä sotaa, selviytymisestä tulee tärkeää.

– Loppukesästä vaihdoimme keskustelun Facebookin Messengeriin. Asiat muuttuivat hyvin oudoiksi. Vetosin häntä palaamaan kotiin. Kommunikaatiomme muuttui hyvin vaikeaksi. Syyskuun alussa 2013 yhteys katkesi.

14. tammikuuta 2014 eräs toimittaja soitti Boudreaulle. Hän mainitsi Twitter-viestin, missä kerrottiin teloituksesta Haritanissa.

Tieto oli tehdä äidin hulluksi, elämä romahti. Ei lopullisesti, mutta raunioksi, jolle alkoi piinallinen uuden rakentaminen. Tuo työ ei lopu koskaan, eikä tilalle nouse entisenlaista elämää, mutta elämä on elettävä ja katsottava eteenpäin.

– Tunnen paljon syyllisyyttä, mutta toisaalta ymmärrän, etten voi kontrolloida kaikkea. Voisin vain istua ja tuhlata elämäni kertaamalla vanhempana tekemiäni virheitä, mitä olisin voinut tehdä toisin.

– Mutta lapsilla on erilaiset persoonallisuudet, eikä heistä tiedä, mitä heistä tulee. He tekevät omat valintansa perustuen omiin kokemuksiinsa, ja siihen, keitä muita ihmisiä he tapaavat ja kenellä on heihin vaikutusta, Boudreau ajattelee nyt, lähes kaksi vuotta poikansa kuoleman jälkeen.

Hän kertoo, että nyt tärkeintä on pitää huolta perheestään. Tytär Hope ei ole juurikaan kyennyt puhumaan velipuolensa kuolemasta. Hän oli vuoden puhumatta äidilleen. Boudreau toivoo, että pikku hiljaa hän kykenisi käsittelemään asiaa.

Boudreaun kumppani Mike ei halua kuulla eikä puhua koko asiasta.

Poika Luke on käynyt terapiassa. Boudreaun mukaan hän on pääsemässä pahimman yli. 

Mutta Damianin – pojan, velipuolen – väkivaltainen kuolema ei koskaan jätä perhettä rauhaan.

Pari viikkoa Damianin teloituksen jälkeen Luke oli kirjoittanut viimeisen viestin Messengeriin: Kaipaan sinua ja toivon ettei sinua olisi tapettu.

Poikansa Syyrissa menettäneistä äideistä raportoi laajasti aiemmin Huffington Post. 

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.