Kuningataräidin elämäkerta julki - sivuilla siivottu totuus

Britanniassa on päästy kuulemaan uusia tietoja kuningataräidin elämästä hänen virallisesta elämänkerrastaan.

Britanniassa on tapana avata arkistot tutkijoille – tai yhdelle valitulle tutkijalla – muutama vuosi kuninkaallisen kuoleman jälkeen - ja nyt on seitsemän vuotta sitten edesmenneen kuningataräiti Elisabetin vuoro.

Vaikka kuningataräiti eli yli satavuotiaaksi, hänestä ei oikeastaan tiedetty kovinkaan paljoa. Kaikki tietenkin olivat kuulleet tarinat siitä, kuinka Elisabet piti tiukasta Dubonnet-drinkista jo aamutuimaan, tai kuinka innokas hän oli lyömään vetoa hevosista, mutta muutoin kukaan ei oikeestaan tiennyt hänen yksityselämästään mitään. Elisabet oli suurelle yleisölle sovinnainen ja sievä, kirkossakayva suklaarasia.

Nyt julkaista kuningataräidin elämänkerta tuo esiin joitain uusia piirteitä Elisabetista – tai paremminkin kyse on siita, etta monet arvatut ja arvuutellut asiat vahvistuvat. Suurimman osan elämastään Elisabet piti tiukkaa etäisyytta politiikkaan, mutta 30-luvulla ennen toista maailmansotaa asiat olivat toisin – elämäkerran mukaan kuningatar kannatti aktiivisesti myöntyväisyyspolitiikkaa natseja kohtaan. Tämä toki tiedettiin, mutta mikä on uutta on se, että Elisabet myohemmin ymmärsi miten suuri virhe tämä oli ollut. Tämä saattaa osittain selvittää, miksi hän myöhemmin vetäytyi kaikista julikisista kannanotoista.

Kuningataraidin yksityiselämästä puolestaan paljastuu monia mielenkiintoisia ja osin huvittaviakin piirteitä. Hänen ensivaikutelmansa vierailulle tulleesta kuningasperheestä oli, että he kaikki olivat kammottavia. Elämänkerta vahvistaa myos Elisabetin tykästymisen ökyelamään tiukkoinakin aikoina – toisen maailmansodan aikana hän muun muassa onnistui materiaalipulasta huolimatta teettamään itselleen erityisen pommisuojamekon ja siihen sopivan samettisen kaasunaamarikassin.

Ikävät piirteet puuttuvat

Kuningataräidin kirja tuntuu olevan juuri sellainen kun elämäkerran tilannut brittihovi halusi. Virallisissa elämäkerroissahan on oikeastaan aina sama ongelma - vain yksi tutkija saa tutustua aineistoon.

Tilannetta voisi verrata Suomessa Kekkosen elämäkertaan. Kuva joka piirtyy, on osatotuus tai vain yksi totuus. Elisabetin osalta tämä tarkoittaa sitä, että hänen ankara velvollisuudentuntonsa tulee kirjassa hyvin esille, samoin kuin se, kuinka pitkälti juuri hän onnistui tekemaan ujosta ja joidenkin mielesta vähälahjaisesta miehestään kuninkaan.

Mutta muotokuvasta puuttuu myös liuta Elisabetin muita piirteitä – juuri niitä, joille hovi ei halunnut sen suurempaa julkisuutta. Esimerkiksi kuningataräidin melko pidäkkeettömästä rahankäytöstä ei elämäkerta puhu mitään. Huomiotta jätetaan myos hänen pitkävihaisuutensa ja tietynlainen kaksinaismoraalinsa – hänhän muun muassa paheksui Dianan tyytymattömyyttä avioliittoon, mutta piti täysin ymmärrettavänä, että Charlesilla oli muita naisia.

Kuningataräidin elämäkerrasta kertoi Radio Nova. Kuuntele juttu täältä.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.