TV-Opas

Kuvat ja video: Tarkk'ampujia ja salakäytäviä – tällaista oli elämä piiritetyssä Sarajevossa

Tämä on Sarajevo, iso eurooppalainen metropoli vuonna 1992. Kaupunki on serbiarmeijan piirittämä eikä ulospääsyä ole. Kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla on satoja tankkeja ja kranaatinheittimiä, jotka moukaroivat kaupunkia toukokuulta 1992 lähtien hellittämättä.

Kadulla liikkuminen oli kukkuloilta tulevien luotien vuoksi äärimmäisen vaarallista. Yli kaksisataa ihmistä kuoli ja yli tuhat haavoittui tarkkampujien luodeista. Kaupungin kadut ovat vieläkin punaisten kranaattijälkien täplittämiä. Niitä sanotaan Sarajevon ruusuiksi.

Viiden litran säilykepurkista liesi

Yksi ampujien suosiossa oleva katu jopa nimettiin tarkk'ampujien kujaksi. Se oli lähistön asukkaille välttämätön vedenhaun takia – ja juuri siksi houkutteleva kohde.

Tarkk'ampujat eivät kaihtaneet siviilikohteita. Kerran leipäjonoon ammuttiin kerralla 22 ihmistä.

Ihmiset joutuivat silti jatkamaan elämäänsä. Lapset opiskelivat matematiikkaa ja englantia, puolityhjistä kaupoista ja avustuskuljetuksista yritettiin hamstrata ruokaa.

Energia oli tiukilla. Yksi ajan keksinnöistä oli "Sarajevo tin can", avustuskuljetuksien mukana tullut viiden litran säilykepurkki, josta voitiin askarrella pikkuruinen liesi.

Piirityksen aikana kaikesta oli pulaa – polttoaineesta, ruuasta, lääkkeistä, vaatteista ja aseista – erityisesti aseista.

Ratkaisuksi kaivettiin Toivon tunneli

Keväällä 1993, melkein vuosi piirityksen alun jälkeen asiaan kehiteltiin epätoivoinen ratkaisu.

Bosnian sotilaat päättväit rakentaa tunnelin, jonka alkupää olisi Sarajevon lähiössä toinen pääkaupungin ulkopuolella Bosnian armeijan hallitsemalla alueella. Välissä oli YK:n valvoma Sarajevon lentokenttä, ja YK katsoi toiseen suuntaan.

Rakennustyöt alkoivat salassa maaliskuussa 1993 koodinimellä Objekt BD. Nimi tulee Butmirin ja Dobrinjan kaupunginosista, jotka sijaitsivat eri puolilla piirityslinjaa välissään vain lentokentän kiitorata. Sen alle syntyi tunneli.

Erityisesti projektin alku Sarajevon puolella oli vaikea, sillä kaupungista puuttui osaavia insinöörejä, työkaluja ja rakennusmateriaaleja. Tunnelia rakennettiinkin alussa suurelta osin alkeellisesti lapioiden, kirveiden avulla, maa-aines kuljetettiin pois kottikärryillä. 

Suuri päivä koitti kesäkuun lopulla 1993, kun kaksi tunnelin päätä kohtasivat lentokentän alla. Pian sinne asennettiin myös pienet raiteet ja kattoon sijoitettiin öljyputki, sähkökaapelit ja puhelinlinjat. Sarajevo oli jälleen yhteydessä ulkomaailmaan.

Sadalla dollarilla vapauteen

Silti elämä Sarajevossa oli edelleen kovaa. Helsingin kokoista kaupunkia palvelevan pikkuruisen tunnelin läpi pääsi vain kiireellisin ja tarpeellisin – tai sitten pääsy riippui maksukyvystä.

Vaikka tunneli alun perin rakennettiin nimensä mukaisesti kaupungin pelastukseksi, useiden raporttien mukaan siviilit joutuivat lahjomaan raskaasti sotilaita päästäkseen tunnelista läpi. Yhden läpikulun hinta oli 120 Yhdysvaltain dollaria.

Piiritys jatkui kuitenkin vielä melkein kolme vuotta, helmikuun karkauspäivään 1996 saakka. Sen aikana väkivaltaisuuksiin kuoli yli yksitoista tuhatta Sarajevon asukasta. Koko Bosnian sota vei liki sadantuhannen ihmisen hengen.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.