MTV Jordaniassa: Pakolaisuus on elämistä avustuksilla ja ruokakupongeilla

Laiha, lähes kokovalkoinen kissa maukaisee hiljaa hiippaillessaan Hamad Ahmadin perheen vuokraamassa pienessä huoneistossa.

Olohuoneessa on puolihämärää, valoa siivilöityy oviaukon läpi naapurihuoneen pienestä yläikkunasta. Uutisia tuova TV on nyt kiinni.   

Hamadin perhe ylitti rajan lähes kaksi vuotta sitten armeijan ilmestyttyä synkissä aikeissa heidän kotikortteliinsa Homsissa.

- Minulla on Homsissa kolme siskoa, joista en ole kuullut mitään. Siellä olevista neljästä veljestäni olen kuullut vain yhdestä. En tiedä ovatko he elossa, pidätettyjä, kuolleita, en tiedä mitään, perheenisä Hamad sanoo rauhallisesti.

Hän istuu olohuoneen lattialla poltellen välillä tupakkaa ja nauttien kahvia. Vieressä istuu 14-vuotias poika Mustafa. Perheen neljättä lasta viimeisillään odottava vaimo ja muut lapset pysyttelevät sivummalla. 



Perheen elättäminen vaikeaa

- Elinolosuhteet ovat hyvin vaikeat. Minulla on selkävaivoja joten en voi tehdä sen takia fyysistä työtä. Toisekseen, laki kieltää (pakolaisilta) työteon joten en voi elättää perhettäni, Hamad Ahmad kertoo.

Suuri osa Jordaniaan paenneista noin 600 000 syyrialaisesta asuu pakolaisleirien ulkopuolella. Töitä saattaa saada, mutta pimeästi. Ja työt ovat selkävaivaiselle hankalia hanttihommia maataloudessa ja rakennuksilla.

Suurin osa elää pakolaisista erilaisten avustusten varassa. 

Vuokra-asumiseen Ahmadin perhe saa tukea 100 Jordanian dinaaria (noin sata euroa) kuussa. Lisäksi he saavat ruokakuponkeja YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:ltä. 

UNHCR rekisteröi kaikki Jordaniaan paenneet syyrialaiset. Järjestö myös antaa ilmaisen terveydenhuollon. 

Diabetes ja alhainen verenpaine

Hamad Ahmad kuitenkin kertoo että heillä on vaikeuksia saada sitä. Hänen vaimollaan on diabetes ja alhainen verenpaine, eikä heillä ole varaa maksaa pian tapahtuvaa synnytystä. Ahmadin mukaan perheen rekisteröityminen on päättynyt, ja sen uusiminen kestää kuukausia. 

Nuorille pakolaisuus tarkoittaa opintojen katkeamista. Jordaniassa on kymmeniätuhansia kouluikäisiä, joiden koulunkäynnistä Syyriassa on niin pitkä aika, etteivät he pääse jordanialaisiin kouluihin. Kärryiltä putoaminen voi tarkoittaa kadotettua sukupolvea.

Englannin pronomineja lippis päässä

Mustafa ja Omar luokkatovereineen toistavat englannin persoonapronomineja. He, she, it! 

Kynä sauhuaa kun niitä kirjoitetaan vielä vihkoon. Luokkahuone näyttää luokkahuoneelta. Pojat ovat teinejä, Mustafalla on päässään Syyria-lippis, lippa takaraivolla. 

Mustafa haaveilee tutkijan tai poliittisen aktivistin urasta. Unelman eteen on tehtävä töitä, sillä ennen tänne tuloaan hän oli kolmatta vuotta ilman kouluopetusta.

- Olin unohtanut melkein kaiken oppimani. Nyt kertaan asioista ja palautan niitä mieleeni pikku hiljaa.  

Koulukaveri Omar, 15, pitää englannin oppimisesta ja haluaa lääkäriksi. Hänen koulutiensä tyssäsi Homsissa kun Bashar al-Assadin armeija tunkeutui kouluun. 

- En ollut kahteen vuoteen koulussa. Täällä voin nyt pelata tennistä, oppia kasvien kasvattamista ja englantia, Omar sanoo toiveikkaana ja lisää että perhe kannusti tulemaan kouluun.

Kevätaurinko lämmittää pihaa, vehreissä puissa linnut livertävät. Omar kertoo traagisesta lähimenneisyydestään. Sisällissota on surmannut kaksi hänen veljeään, yksi veli on vielä Homsissa. Hän ja sisko pääsivät Ammaniin. 


Tässä Itä-Ammanissa sijaitsevassa epävirallisessa koulussa käy yli 2 000 pakolaislasta, suurin osa heistä on Syyriasta. Sen toimintaa tukee Unicef. Ilman ulkopuolista tukea tämänkaltaiset koulut eivät olisi olemassa. 

- He (lapset ja nuoret) tarvitsevat näitä epävirallisia tunteja jotta he voivat palata virallisen opetuksen pariin ja voivat valmistua, tähdentää Unicefin tiedottaja Fatima Azzeh

Koulu pitää pois kaduilta

- Tämä paikka pitää nuoret pois katujen vaaroista, se on heille kuin suoja, muistuttaa puolestaan johtaja Sabah Halasa, jonka työhuonetta koristavat oppilaiden taulut.

Englannintunnin naapuriluokassa teini-ikäiset tytöt opiskelevat tietojenkäsittelyä. Koulu tarjoaa myös kieliä, matematiikkaa, sekä tiede- ja taideaineita. Pienellä pihalla joukko poikia saa oppia hyötykasvien kasvattamisesta. On maustekasveja ja papuja. Kasvien istuttamisen ideoi eräs yhdeksänvuotias poika. 

Paluu kotikonnuille on nyt vain haave.

-  Kaikki on Jumalan käsissä. Emme tiedä palaammeko kotiin kahden päivän, kahden viikon tai kahden vuoden päästä, Hamad Ahmad sanoo tyynesti mutta murheellisena.

 MTV UUTISET - Janne Hopsu, Amman, Jordania

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.