MTV Uutiset tapasi Välimereltä pelastettuja siirtolaisia: "Haluamme Eurooppaan tekemään töitä"

Välimerellä on alkuvuoden aikana hukkunut jo yli 1800 Eurooppaan pyrkivää siirtolaista. Yhdelle siirtolaisten pääreitille osuvalla Lampedusan saarella arki on viime vuosina muuttunut. 

Lampedusan saari on nimeltään monelle tuttu. Se yhdistetään helposti Välimerellä pelastettuihin siirtolaisiin. Kovin moni ei kuitenkaan tiedä missä saari sijaitsee tai mitä Lampedusa on viime vuosina saanut kokea.

Siirtolaisuus sinänsä ei ole mikään uusi asia Välimerellä. Afrikasta on virrannut ihmisiä Eurooppaan iät ja ajat. Nykytilanne on kuitenkin jotain sellaista mitä ei ole aiemmin nähty.

Saari on varsin erikoinen yhdistelmä. Sijainti Italian eteläkärjessä ja Välimeren kirkkaat uimavedet ovat tuoneet saarelle turisteja. Toisaalta, nykyisin turisteja enemmän saarelle saapuu Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia. 

Saaren sijainti on muodostanut siitä yhden keskeisimmästä määränpäistä, johon eri puolilta Afrikkaa ja Lähi-itää kotoisin olevat ihmiset lähtevät etsimään uutta elämää. 

Ajelehtivat alukset merihädässä

Pääosa meren yli aikovista siirtolaisista pelastetaan tällä hetkellä merihädässä olevilta aluksista. Salakuljettajat jättävät usein merikelvottomat, ja aivan täyteen ahdetut laivat ajelehtimaan yksinään merelle. 

Osa aluksista löydetään ajoissa ja heidät pelastetaan. Kaikkien avuksi ei kutenkaan ehditä ajoissa. 

Hinaamiskelpoiset siirtolaisalukset tuodaan Lampedusan satamaan, jossa siirtolaiset astuvat ensimmäistä kertaa Euroopan kamaralle. Monet laivoista satamalaiturille nousevat nuoret miehet tuulettavat ja hurraavat selviydyttyään matkansa vaarallisimmasta osuudesta. Monillakaan ei ole tietoa missä he ovat. Salakuljettajien lupaamat tarinat työstä ja onnesta ovat haihtuneet Välimereen jo kilometrejä sitten. 

Viime aikoina aluksia on tuotu Lampedusalle lähes päivittäin. 

Saavuttuaan siirtolaiset kuljetetaan saaren vastaanottokeskukseen, jossa heidät merkitään saapuneiksi ja luokitellaan jatkoa varten. Aidatun alueen takana lähes tuhat siirtolaista viettävät ensimmäisiä päiviään Euroopassa. Koska tulijoita on paljon ja uusia aluksia saapuu satamaan, kuljetetaan suurin osa tulijoista Lampedusalta varsin nopeasti muihin vastaanottokeskuksiin eri puolille Italiaa. 

“Haluamme elää”

Katukuvassa siirtolaisia näkee yllättävän vähän. Vastaanottokeskukseen sijoitetut tulijat saavat lähteä, monesta muusta keskuksesta poiketen, aidatun keskuksen ulkopuolelle. Monet eivät halua silti poistua turvallisen tuntuisesta keskuksesta. 

Paratiisimaiselta uimarannalta löydän kolme Etiopiasta lähtenyttä nuorta miestä. Kaksi heistä on uskaltautunut turkoosin kimmeltävään veteen, yksi katselee kaverusten iloa rannalta. Kolmikko viettää lauantai-iltaa selvästi erillään, noin 100 metrin päässä rannalla makaavista turisteista. 

Lähes kaikki muut päivän aikana tavoittamistani noin 15 afrikkalaisesta ovat olleet Eritreasta. Heistä poiketen tämä nuori kolmikko puhuu englantia. 

Kaikki tulevat iloisesti kättelemään minua, kun lähestyn heitä tv-kameran ja jalustan kanssa. Kerron olevani suomalainen toimittaja ja hetken rupattelun jälkeen kysyn saisinko haastatella heitä kameralle. 

Kamera pelottaa kuitenkin liikaa ja kolmikko kieltäytyy haastattelusta pienen neuvonpidon jälkeen. Heti perään he kuitenkin ilmoittavat, että voin kyllä kysyä heiltä kysymyksiä ilman kameraa.

Noin 20-vuotiaat miehet kertovat lähteneensä kotimaastaan paremman elämän toivossa. Työtä ei ole ja elämä on liian levotonta. Tutuksi esittäytyvä kolmikon puhemies kertoo yhden veljensä saaneen surmansa Somalian levottomuuksien levittäydyttyä maahan. 

– Ei siellä ole elämää, Tutu sanoo surullisena.

Eurooppaan

Saarella Tutu kertoo olleensa nyt neljä päivää. Merimatkasta hän puhuu vain vähän. Aivan kun ei haluaisi sitä enää muistellakaan.

– Veneessä oli ainakin 100 ihmistä. Istuimme vain hiljaa kannella ja rukoilimme. Liikkumaan ei veneessä mahtunut, Tutu kertoo. 

Kolmikko oli onnekas. Heidän aluksensa oli kestänyt merenkäynnin ja se löydettiin mereltä. 

Tutu ei tiedä vielä minne hänet ja kaverukset Lampedusalta siirretään. 

– Haluamme Eurooppaan tekemään työtä. Olemme hyvin taitavia ja ahkeria. 

Kysymykseen minne he erityisesti haluaisivat päästä tekemään työtä, vastaus on sama.

– Eurooppaan. 

"Emme ole epätoivon ja surkeuden saari”

Italian vastaanottokeskuksissa eri puolilla maata on tällä hetkellä noin 70 000 siirtolaista. Kuluvan vuoden aikana pelkästään Italiaan on arvioitu saapuvan yli 200 000 uutta siirtolaista. 

Lampedusalaisilta riittää ymmärrystä siirtolaisia kohtaan ja saaren asukkaat ovat tulleet hyvin toimeen heidän kanssa. Siirtolaisuutta ei nähdä ongelmana, mutta sen hoito ja yksipuolinen tapa kertoa siitä ärsyttävät. 

– Satoja hukkui Lampedusalla. Kauhea siirtolaisongelma Lampedusalla, Lampedusan saarella asuva Paola Pizzicori luettelee otsikoita.

– Media kertoo maailmalle, että Lampedusa tarkoittaa kuolemaa, onnettomia ihmisiä, surua ja tuskaa. Se ei pidä paikkansa, Pizzicori jatkaa

Näillä kertomuksilla on ollut vaikutusta mielikuvaan saaresta. Otsikot kuolleista tai pelastetuista näkyvät myös saaren pääkadulla ravintolaa pitävän ravintoloitsijan mukaan turistimäärissä. 

– Katso itse, missä ovat turistit, ravintolan omistajaa osoittaa tyhjää Via Roma -katua ja levittelee käsiään.

Jos turistien määrä onkin parhaista päivistä vähentynyt, on noin 6000 asukaan saarelle tullut siirtolaisten myötä uusia vieraita. Italian rannikkovartioston, tullin sekä muiden maiden avustus- ja viranomaistyöntekijöitä näkee niin maalla, merellä kuin ilmassa. Myös Suomesta paikalla Frontexin hallinnoimassa Triton -valvontaoperaatiossa on Rajavartiolaitoksen kuusihenkinen miehistö sekä valvontalentokone. 

Myös toimittajia ja kuvaajia kävelee vastaan muutaman minuutin välein. Kaikki metsästävät tarinoita ja juoksevat kilpaa vastaanottokeskuksen aitojen takana. 

Euroopan Unioni korotti huhtikuussa valvontaoperaationsa budjettia kolminkertaiseksi. Saarelaisten mielestä vastuuta tuleekin jakaa leveämmille EU:n hartioille, mutta nykyistä valvonta-operaatiota pidetään hyödyttömänä.

– Se on täysin avuton, rahat kohdistetaan aivan väärin. Siirtolaisuus ei ole ongelma, mutta EU:n tapa hoitaa sitä on, Paola Pizzicori sanoo lähes kiihtyneenä.

Sunnuntaiaamuna pakkaan tavarani ja suuntaan saarelta pois.  Muutamaa tuntia myöhemmin myös vastaanottokeskuksen portilta lähtee linja-auto kuljettamaan siirtolaisia satamaan ja siitä kohti jotain uutta määränpäätä. Me lähdemme ja teemme tilaa uusille vierailijoille, mutta Lampedusa ja saaren asukkaat jäävät. 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.