Murhatun miehen lesken tarina: Agentin puolisosta maanpakoon ja murhan selvittäjäksi

Murhatun entisen Venäjän turvallisuuspalvelun agentin Aleksander Litvinenkon puoliso Marina on samalla huojentunut, päättäväinen ja surullinen. Hän oli yrittänyt pitkään saada miehensä tapauksen tutkituksi Britanniassa. Odotus päättyi eilen Lontoossa.

Englannin korkeimman oikeuden entinen tuomari Sir Robert Owen julkaisi 328-sivuisen raportin, jonka mukaan murhasta tiesi ja sen hyväksyi presidentti Vladimir Putin, joka 1990-luvun lopulla toimi hetken Aleksander Litvinenkon päällikkönä turvallisuuspalvelu FSB:ssä.

Noista ajoista on pitkä matka Litvinenkojen monivuotiseen kotikaupunkiin Lontooseen ja marraskuussa 2006 poloniumilla tehden murhan julkiseen selvitykseen.

– Tämä on minulle henkilökohtaista. Olen kyennyt selviytymään kaikki nämä pitkät vuodet, koska tämä on henkilökohtainen tapaukseni. Aviomieheni murhattiin. Janosin tietää, kuka hänet murhasi ja kuka on vastuussa, Litvinenko sanoo Guardian-lehden haastattelussa.

Britannialle vaikea tapaus

Raportin julkistaminen heikentää Britannian ja Venäjän jo koeteltuja suhteita. Koko Litvinenkon murhatapaus on ollut niitä heikentämässä. Venäjä tyrmää Litvinenko-raportin lopputuloksen ja pitää sitä vitsinä. 

Marina Litvinenko on piikki paitsi Kremlin, myös Britannian virallisen ulkopolitiikan lihassa.

Britannian sisäministeri Theresa May oli aiemmin torjunut Marina Litvinenkon vaatimuksen miehensä murhan julkisesta tutkimisesta. May oli kieltäytynyt vedoten "kansainvälisiin suhteisiin". Litvinenko vei asian korkeimpaan oikeuteen ja voitti.

Marina Litvinenko ja poikansa Anatoli ovat Britannian kansalaisia, kuten oli myös Aleksander Litvinenko.

Marina Litvinenko sanoo kaipaavansa Venäjällä asuvaa äitiään. Isänsä hautajaisiin viime kesänä hän ei mennyt. Litvinenkon mukaan se on "hinta", joka hänen täytyy maksaa toiminnastaan. Synnyinmaahansa hänellä on tuskin mitään asiaa jo oman turvallisuutensa takia.

Ensitapaaminen syntymäpäivillä

Marina tapasi tulevan miehensä 1993 Moskovassa. Öljyinsinööriksi opiskellut Marina oli tuolloin aerobic-opettaja. Sitä ennen hän oli tehnyt nuoruudenharrastuksestaan kilpatanssista itselleen ammatin. Aleksander oli jo turvallisuuspalvelun mies.

Ensitapaaminen oli Marinan 31-vuotissyntymäpäivillä, missä ystävät esittelivät hänet saman ikäiselle Aleksanderille. Marinan mukaan hänen tanssiystävänsä olivat kääntyneet poliisin puoleen, koska heiltä oli kiristetty rahaa ja uhkailtu. Isänmaallisena, rikoksia vastaan taistelevana miehenä Aleksander oli ryhtynyt auttamaan, Marina on muistellut.

Aleksander oli tuolloin naimisissa, Marinalla oli yksi avioliitto takanaan. Molemmat olivat Neuvostoliiton kasvatteja.

Marina kasvoi tavallisessa mutta turvallisessa moskovalaisessa perheympäristössä ja oli kommunistinen pioneeri. Hän sanoo Guardianille 2007 antamassaan haastattelussa, että illuusiot kuitenkin romahtivat, eikä hän pyrkinyt puolueen nuorisojärjestön Komsomolin jäseneksi, vaikka se olisi auttanut uralla eteenpäin.

Marinan Litvinenkon tuntema PR-konsultti Jennifer Morgan on kertonut Huffington Postissa, ettei Marina pitänyt itseään millään tavoin "poliittisena eläimenä".

Aleksander oli kotoisin Voronezhista lounaisesta Neuvostoliitosta. Hänen vanhempansa erosivat, kun poika oli muutaman kuukauden ikäinen. Lapsuutensa ja nuoruutensa aikana hän asui paljon isovanhempiensa kanssa.

Elämää agentin rinnalla

Litvinenkot menivät naimisiin 1994, ja elämä oli normaalia, niin kuin murroskautta elävällä Venäjällä se voi olla – ja kun miehenä oli silloisen turvallisuuspalvelun KGB:n agentti. Marinan mukaan työ vei paljon miehen aikaa, ja hän tuli kotiin sen takia milloin sattui. 13 vuoden yhdessäolon aikana he olivat kahdesti yhteisellä lomalla. 

Ongelmat alkoivat Marina Litvinenkon mukaan 1990-luvun lopulla, kun Putinista tuli FSB:n päällikkö. Hän kertoo The World Post -lehden haastattelussa, että Aleksanderin mukaan Putin vei FSB:tä takaisin Neuvostoliiton aikaiseen, omia kansalaisia sortavan KGB:n toimintatapoihin.

Tarinaan liittyy venäläinen miljardööri ja oligarkki, Putinin tukijasta tämän arvostelijaksi muuttunut Boris Berezovski.

Berezovskin omistaman tv-kanavan suosittu toimittaja murhattiin, ja Marina Litvinenkon mukaan FSB yritti tehdä Berezovskista syyllisen. Myöhemmin turvallisuuspalvelu yritti murhata Berezovskin, näin ainakin Aleksander Litvinenko näki, ja hän päätti tuoda asian julki. Aleksander vangittiin, ja vapaaksi päästyään, uusia syytteitä niskassaan, hän katosi maasta.

Marbellan kautta Lontooseen

Marina seurasi poikansa Anatolin kanssa perässä. Matka kulki hänen mukaansa Espanjan Marbellan kautta Lontooseen, ja Berezosvkin omistamaan asuntoon. 2001 he saivat Britanniasta poliittisen turvapaikan. Lontooseen on vuosien aikana muuttanut venäläisiä toisinajattelijoita ja Putinin hallinnon vastustajia.

Lontoossa Marina toimi kilpatanssin opettajana, Aleksanderin kerrotaan toimineen Britannian ulkomaantiedustelun MI6:n kanssa yhteistyössä. Marina Litvinenkon mukaan hänen miehensä toimi vain konsulttina kansainvälisen rikollisuuden tutkinnassa, ei vakoojana Venäjää vastaan.

Marraskuussa 2006 Aleksander Litvinenko tapasi venäläiset entiset KGB-miehet Andrei Lugovoin ja Dimitri Kovtunin Millennium-hotellissa äveriäässä Mayfairin kaupunginosassa.

Pian tämän jälkeen kotonaan Aleksander alkoi voimaan pahoin. Marina hoiti häntä kolme päivää kotona, luullen että kyseessä oli ruokamyrkytys.

Sen jälkeen Aleksander vietiin sairaalaan, missä hän vietti viimeiset viikkonsa. Marina joutui tuolloin pohtimaan, saiko hän itse tappavan määrän säteilyä. Lääkärien mukaan hänellä on tavallista hieman korkeampi riski sairastua syöpään.

Säätiö murhan selvittämiseksi

Murhan aiheuttaman julkisuuden seurauksena hänet tunnistettiin kadulla, ja hänellä oli poliisivartio. Asuinpaikka muuttui salaiseksi.

Vuonna 2007 hän perusti Litvinenko Justice Foundation -säätiön selvittämään miehensä murhaa. Yksi sen alkurahoittajista oli Boris Berezovski, joka kuoli 2013 Lontoossa. Kyseessä oli virallisen selvityksen mukaan itsemurha.

– Haluan että jonain päivänä poikani pääsee takaisin Venäjälle, tekemään jotain Venäjällä, olemaan ylpeä Venäjästä, Marina Litvinenko sanoo Guardianin haastattelussa.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.