Nelson Mandela 1918–2013: Kansan vapauttaja, rauhan mies

Rolihlahla Mandela syntyi Transkein alueella Etelä-Afrikassa 18. heinäkuuta 1918 vaikutusvaltaiseen perheeseen.

Mandelan isällä oli neljä vaimoa ja 13 lasta, yhteensä neljä poikaa ja yhdeksän tyttöä. Mandela oli pojista nuorin, ja hänelle annettiin nimi Rolihlahla – häirikkö.

Mandela näki jo nuorena mallia oman päänsä pitämisestä. Mandelan isä joutui kahnauksiin kotikylänsä tuomareiden kanssa, minkä takia hän menetti koko omaisuutensa ja asemansa heimon keskuudessa. Perhe joutui muuttamaan Qunuun, jossa Mandela kävi peruskoulunsa. Peruskoulun opettajatar oli se, joka antoi koulun tavan mukaan Mandelalle englantilaisen nimen Nelson.

Peruskoulun jälkeen Mandela jatkoi opiskeluaan Fort Haren yliopistossa. Hänen aikansa Fort Haressa kuitenkin loppui lyhyeen: Ensimmäisen vuotensa lopulla Mandela osallistui oppilaskunnan järjestämään boikottiin yliopistoa vastaan. Boikotista syntyi kohu, jonka seurauksena Mandelaa pyydettiin lähtemään yliopistosta.

Paetakseen järjesteillä olevaa avioliittoa Mandela muutti Etelä-Afrikan pääkaupunkiin Johannesburgiin, jossa hän työskenteli toimistoapulaisena lakitoimistossa samalla, kun suoritti loppuun kandidaatin tutkintonsa Etelä-Afrikan yliopistoon.

Lakeja ja normeja vastaan

Rotuerottelujärjestelmään kuuluneet loukkaukset ja nöyryytykset saivat Mandelan liittymään apartheidia vastaan taistelevaan Afrikan kansalliskongressiin vuonna 1942.

Yhteensä kahdenkymmenen vuoden ajan Mandela oli mukana ANC:n johdossa järjestämässä rauhanomaisia ja väkivallattomia kampanjoita Etelä-Afrikan hallitusta ja sen rasistisia käytäntöjä vastaan. 60-luvulla toiminta muuttui tosin aggressiivisemmaksi, ja ANC:lle syntyi sen seurauksena oma aseellinen siipensä, Umkhonto we Sizwe.

Jo poliittisen toimintansa alkuvaiheessa Mandela sai tuntea vastarintansa seuraukset. Vuonna 1952 hänet julistettiin ensimmäisen kerran pannaan, mikä tarkoitti, että hän ei saanut esiintyä julkisesti ja että hänen asumistaan ja liikkumistaan rajoitettiin. Joulukuussa 1956 Mandela pidätettiin yhdessä Afrikan kansalliskongressin johtajan ja 150 muun poliittisen aktivistin kanssa, ja hän sai syytteen maanpetoksesta. Vuosia kestäneen oikeudenkäynnin jälkeen Mandela kuitenkin vapautettiin kaikista syytteistä.

Etelä-Afrikan etsityin mies

60-luvun alkupuolella Mandela siirtyi maan alle, eli alkoi hoitaa kansalliskongressin asioita salaisesti. Hänestä tuli Etelä-Afrikan etsityin mies, salanimellä "musta neilikka". Mandela poistui Etelä-Afrikasta, ja kiersi ympäri mannerta kertomassa kotimaansa tilanteesta.

Puolentoista vuoden jälkeen pakoilulle tuli loppu. Mandela napattiin kiinni ja vietiin Johannesburgiin vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.

Mandela tuomittiin aluksi viideksi vuodeksi vankilaan lakkoon yllyttämisestä ja maasta poistumisesta ilman passia. Tuomion ensimmäisenä vuonna hän sai kuitenkin uudet syytteet sabotaasista ja salaliitosta, ja hänet tuomittiin pitkän Rivonia-oikeudenkäynnin jälkeen elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Heti tuomion jälkeen Mandela kuljetettiin vankilasaari Robben Islandille, jonka olosuhteet olivat erittäin ankeat. Mandela teki raskasta työtä kalkkikivikaivoksella ja sai esimerkiksi vastaanottaa vain yhden vieraan puolessa vuodessa. Kun hän jäi kiinni sanomalehden lukemisesta, Mandela heitettiin eristysselliin kolmeksi päiväksi ilman ruokaa.

Vankilassaoloaikana Mandelan maine kasvoi, ja hän tuli laajalti tunnetuksi Etelä-Afrikan merkittävimpänä tummaihoisena johtajana. Vuonna 1982 Mandela siirrettiin Robben Islandilta Pollsmoorin vankilaan, josta hänet päästettiin myöhemmin kotiarestiin vankilaa huomattavasti parempiin olosuhteisiin.

Poliittisesta vangista rauhan presidentiksi

Vasta vuonna 1990, kun Etelä-Afrikan johtoon oli noussut Kansallispuolueen Frederik de Klerk, Mandelan vapautettiin vankilasta "kymmenentuhannen vankilapäivän" jälkeen. Vapautumispuheessaan Mandela ilmoitti, että taistelua apartheidia vastaan ja demokratian puolesta oli tehostettava ja että tavoitteena oli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus yhdistyneessä ja roduttomassa Etelä-Afrikassa.

Mandelan vapautumisen jälkeen ANC ja hallitus alkoivat neuvotella keskenään rauhasta. Etelä-Afrikan ensimmäiset demokraattiset vaalit järjestetttiin huhtikuussa 1994, ja niissä äänesti noin 91 prosenttia äänioikeutetuista. Kansalliskongressi nousi suurimmaksi puolueeksi 62,6 prosentin kannatuksella.

9. toukokuuta parlamentti valitsi yksimielisesti Mandelan maan uudeksi presidentiksi. Yleisesti Mandelan presidenttiaikaa pidetään onnnistuneena. Mandela onnistui luomaan yksimielisyyttä maan vastakkaisten poliittisten ryhmien välille ja vähentämään sosiaalista ja taloudellista epätasa-arvoisuutta.

Mandela vastaanotti yhdessä Frederik de Klerkin kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1993.

Vielä eläkkeelle jäätyäänkin Mandela oli aktiivisesti mukana kansainvälisessä työssä. Hän oli muun muassa Unescon hyvän tahdon lähettiläs ja osallistui AIDSin vastaiseen kampanjointiin.

Mandela on ollut naimisissa kolmesti, ja hänelle on syntynyt kuusi lasta, joista kolme on vielä elossa.

Lähteet: nelsonmandela.org, Wikipedia 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.