Oppierot hiertävät myös Suomen vastaanottokeskuksissa – tiesitkö tätä shiioista ja sunneista?

Lähi-idässä valtauskonto on islam. Se pitää sisällään kaksi pääsuuntausta, shiialaisuuden ja sunnalaisuuden. Näiden alle mahtuu vielä useita koulukuntia ja ryhmiä. Lisäksi alueella on muita uskontoja. 

Islamin kahden suuntauksen, sunnien ja shiiojen, tulkinnat islamista ovat osin erilaisia ja ristiriidat ilmenevät monin tavoin Lähi-idässä. 

Oppierot näkyvät myös Suomessa vastaanottokeskuksissa toisinaan esimerkiksi suunsoittona.

– On kerrottu, että toiset eivät kohtele asiallisesti, vaan soittavat suutaan, ei sen ihmeempää, Mikkelin vastaanottokeskuksesta sanotaan.

Samoilla linjoilla on Seinäjoen vastaanottokeskuksen johtaja Henrik Mujunen.

– Tokihan se noissa tarinoissa nousee esiin, kun jututamme turvapaikanhakijoita, että heillä on näkemyseroja, joissain asioissa jyrkkiäkin, mutta ei se näy meillä arjessa, Mujunen sanoo.

Toisaalta Kirkkonummen vastaanottokeskuksen uudenvuoden kiinniottojen yhteydessä puhuttiin, että rähinöiden taustalla olisivat olleet uskonnolliset erimielisyydet.

Kartoitimme suuntauksien keskeisiä piirteitä ja eroavaisuuksia.

Näin sunnien ja shiiojen näkemykset eroavat

1: Uskonero johtuu kiistasta, kuka on vuonna 632 kuolleen profeetta Muhammedin oikea seuraaja. Sunnien mielestä oikea seuraaja oli Abu Bakr, Muhammedin vaimon isä. Shiiojen mielestä Ali ibn Ali Talib, Muhammedin serkku, oli Muhammedin itsensä valitsema seuraaja. Tästä johtuu oppikiista, jossa sunnit uskovat valittuun ja shiiat sukulaisuuteen perustuvaan seuraajaan. Sana sunni tulee ilmaisusta Ahl al-Sunnah, "Polun kansa" ja shiia Shi'at Ali, "Alin puolue".

2: Kummatkin nojaavat Koraaniin uskonsa lähdemateriaalina. Sunnit painottavat Koraanin tulkintaa, kun shiiat seuraavat uskonnollisia johtajia. Yhteistä on esimerkiksi paastokuukausi ramadanin vietto ja pyhiinvaellus Mekkaan. Sunnien ja shiiojen lisäksi on olemassa erilaisia suuntauksia ja lahkoja erityispiirteineen.

3: Sunnit ja shiiat eivät ole aina olleet napit vastakkain. Vuosisatojen vieriessä uskoneroa on käytetty kulloinkin hallitsevien poliittisiin tarkoitusperiin. Esimerkiksi 1900-luvulla arabinationalismi ja alussa sosialismia edistäneet Baath-puolueet väheksyivät eroa, kun taas Iranin islamilaisessa vallankaappauksessa vuonna 1979 shiialainen ajatollah Khomeini korosti sitä. Sunnijohtoinen Saudi-Arabia joutui tuolloin nostamaan omaa uskonnollista profiiliaan.

4: Tätä nykyä runsas yksi kymmenes muslimista on shiioja ja loput sunneja. Pew-tutkimuslaitoksen vuoden 2009 tarkastelun mukaan suurin osa shiioista asuu vain muutamassa maassa: Iranissa, Pakistanissa, Intiassa ja Irakissa. Maailman kaikista shiioista kolmanneksen arvellaan asuvan Iranissa, jossa he muodostavat arviolta 95 prosenttia väestöstä.

5: Useat valtakiistat johtuvat siitä, että vähemmistö on valta-asemassa. Syyriassa enemmistö on sunneja, mutta presidentti Bashir al-Assadin valtapiiri on alaviittejä, shiiojen alalahkoa. Pienvaltio Bahrainin monarkit ovat taas sunneja, mutta kansa shiioja. Myös Irakissa enemmistö on shiioja, joita sunnidiktaattori Saddam Hussein hallitsi.

6: Luonnontieteellinen erikoisuus on, että Lähi-idän öljyvarat ovat pääsääntöisesti shiiojen alueilla. Jopa sunnilaisessa Saudi-Arabiassa öljyesiintymät ovat maan itäosan maakunnassa, joka on shiiojen asuttama. Tämän vuoksi Saudi-Arabian johto on huolissaan itäosien itsehallintopyrkimyksistä.

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.