Patologina mielipuolisuuden näyttämöllä – tällaista oli elämä keskitysleirin ruumishuoneella

Lääkärintarkastuksia ennen ja jälkeen surmaamisen, järjettömiä kaksostestejä sadoille kaksospareille ja luiden keittämistä tieteen nimissä. Auschwitzin keskitysleirin juutalaisen patologin muistelmat kertovat koruttomasti keskitysleirin ruumishuoneen absurdin kaameasta arjesta.  

Yksi vaikuttavimpia kirjallisia kuvauksia Auschwitz-Birkenaun keskitysleiriltä on unkarinjuutalaisen patologin Miklós Nyiszlin teos ”Olin tohtori Mengelen avustaja” (I was doctor Mengele´s assistant). Teos on julkaistu myös nimellä Auschwitz - lääkärin silminnäkijäkuvaus. Nyiszli kertoo siinä lakoniseen päiväkirjatyyliin arkielämästään pahamaineisen tohtori Josef Mengelen ruumishuoneella.

Keskitysleirikokemuksista on toki kirjoitettu paljon, mutta Nyiszlin teos nousee monessa mielessä omalle tasolleen. Kirjoittaja on itse kärsinyt juutalaisena tuhoamisleirin kauhuissa ja henkisessä paineessa mutta samanaikaisesti päätynyt ammattinsa takia erityisasemaan, josta hän on nähnyt leirin julmuudet todelliselta näköalapaikalta. Lisäksi hän on voinut seurata läheltä yhtä keskitysleirijärjestelmän tunnetuimmista arkkitehdeistä, tohtori Josef Mengeleä.

Nyiszlin kirja tarjoaakin lähes ainutlaatuisen ikkunan siihen, mitä keskitysleireillä tapahtui. Hän myös kuvailee silminnäkijänä Auschwitzin ainoaa aseellista kapinaa, jossa muutama juutalaisvanki onnistuu pakenemaan.

Ratkaiseva askel eteenpäin

Unkarilainen yliopistopatologi Miklós Nyiszli joutui vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa Auschwitzin keskitysleirille kesäkuussa 1944. Heti vankijunan saapuessa matkustajilta kysyttiin, onko mukana päteviä patologeja.

Nyiszli astui eteenpäin, koska toivoi parantavansa sekä omia että perheensä selviämismahdollisuuksia. Hän myös kuvitteli joutuvansa sotilaslääkärin töihin - monet saksalaiset lääkärit olivat joutuneet rintamalle, joten osaajista oli pula. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että yksi askel veisi hänet tuhoamisleirin pääpatologiksi kesäkuusta 1944 tammikuuhun 1945.

Myöhemmin hänelle selvisi, että junan muut, vaiti pysyneet juutalaiset lääkärit joutuivat muiden mukana suoraan kaasukammioon.

Aluksi Nyiszli joutui parakki 12:n lääkintäryhmään, mutta pian tohtori Mengele mieltyi Nyiszlin ammattitaitoon ja siirsi hänet krematorio 2:n ruumishuoneelle tekemään ruumiinavauksia sekä Mengelen määräämiä "lääketieteellisiä kokeita". Hän toimi myös SS-sotilaiden lääkärinä.

Krematoriolla Nyiszli tutustui myös Sonderkommandoon, joka asui samoissa tiloissa. Sonderkommandon eli "Erikoisjoukkueen" tehtävänä oli johtaa tietämättömät uhrit kaasukammioon ja sen jälkeen kuljettaa ruumiit polttouuneihin.

Sonderkommandoilla oli Auschwitsissa lukuisia pintapuolisesti kadehdittavia mukavuuksia, mutta heidän osansa oli kenties leirien kaamein: He joutuivat tekemään joukkomurhan likaisen työn. He myös olivat poikkeuksellisen tietoisia leirin tarkoituksesta ja omasta kohtalostaan. Sonderkommandojen ei haluttu levittävän tietoa eteenpäin, joten heidät heidät tapettiin ja korvattiin uusilla neljän kuukauden välein. Tästäkin he olivat tuskallisen tietoisia, koska uuden Sonderkommandon ensimmäinen tehtävä oli tappaa edellinen Sonderkommando.

Järjetöntä lääketiedettä

Nyiszli kirjoittaa paljon siitä, kuinka kokeissa ei yleensä ollut mitään todellista tieteellistä sisältöä, mutta juutalaisten patologien oli pakko esittää mukana. Kokeiden motiivina oli natsien halu osoittaa juutalaisen rodullinen alemmuus mutta toisaalta myös tohtori Mengelen puhdas sadismi.

Nyiszli muun muassa kuvailee kyttyräselkäisen isän ja kampurajalkaisen pojan tapausta. Mengele kiinnostui heistä, koska arveli että heidän luunsa paljastaisivat lisää yhteisiä epämuodostumia. Nyizlin mukaan molempien luustot edustivat varsin tavallisia ilmiöitä, joita lääkärin eteen sattuu usein. Mengele halusi kuitenkin tehdä heistä tieteellisen sensaation, ja keskitysleirin leikkaussalissa hänen sanansa oli laki.

Miklos Nyiszli joutui tekemään isälle ja pojalle ensin terveystarkastuksen, minkä jälkeen heidät ammuttiin. Tämän jälkeen Nyiszlin piti tehdä ruumiinavaus heidän yhä lämpimille ruumiilleen ja puhdistaa heistä lopuksi luurangot, jotka lähetettäisiin Berliinin Antropologiseen museoon. Parempien välineiden puutteessa luiden erottaminen tapahtui padassa keittämällä ja petrolin avulla puhdistamalla. Lopulta jäljellä olivat vain siistit, valkoiset ja tuoksuttomat luut.

"Tohtori Mengele oli kovin mielissään. Hän kutsui useita muita upseereita paikalle. He tutkivat luita yhdessä mahtipontiseen tyyliin ja keskustelivat käyttäen tieteellisen kuuloisia termejä aivan kuin todistaisimme hyvinkin harvinaista lääketieteellistä ilmiötä. He uppoutuivat täysin tekotieteeseensä."

Nyiszli toteaa, että isän ja pojan tapaus vei hänet itsensä hulluuden partaalle.

Tohtori Mengele tunnettiin myös kiinnostuksestaan kaksosiin, ja kaikki tuhoamisleirille tuodut kaksoset toimitettiin erityistutkimuksiin. Nyiszli kirjoittaa:

"Tässä on ilmiö, jota lääketieteessä ei ole nähty missään muualla: Kaksoset kuolevat samaan aikaan, ja heidän ruumiinsa voidaan tutkia saman tien.

Milloin normaalissa elämässä käy tällainen ihmeenkaltainen sattumus, että kaksoset kuolevat samassa paikassa samaan aikaan? Vertaileva ruumiinavaus on yleensä täysin mahdotonta. Mutta Auschwitzista löytyy satamäärin kaksospareja ja heidän kuolemansa siis luovat satoja tällaisia mahdollisuuksia."

Tyttö ruumiskasan alta

Yksi kirjan murheellisimmista kertomuksista on tapaus, jossa nuori tyttö jää kaasukammiossa henkiin ruumiskasan alle.

"Krematorio ykkösessä oli kasa ruumita. Sonderkommando oli jo alkanut purkaa sumaa. Hissin hurina ja ovien pauke kuuluivat huoneeseeni: Työ oli täydessä vauhdissa.

Kaasukammion ruumiskasa piti purkaa välittömästi, koska uusi kuljetus oli juuri saapumassa.

Yhtäkkiä yksi kaasutusjoukkueen jäsen syöksyi huoneeseeni ja kertoi kiihtyneenä, että ruumiiden joukosta oli löytynyt nainen, joka oli vielä elossa. Tartuin lääkelaukkuuni, jota pidin aina lähelläni ja kiiruhdin kaasukammioon."

Sonderkommando tuo sekapäisen ja kauhistuneen tytön tohtori Nyiszlin hoidettavaksi, ja potilaan olo yritetään saada kohenemaan. Seuraa absurdi näytelmä, jossa samat sonderkommandon jäsenet, jotka äsken johdattivat uhrit kaasukammioon, virvoittelevat hämmentynyttä tyttöä yhdessä patologin kanssa. Pian järjetön avustusyritys päättyy omaan mahdottomuuteensa. SS-miehet tulevat paikalle ja ampuvat tytön.

Vapauteen sodan jälkeen

Nyiszli vapautui keskitysleiriltä sodan loppumelskeissä vuonna 1945, ja onnistui juuri ajoissa järjestämään perheensä toiselle leirille, joten myös vaimo ja tytär jäivät henkiin. Tohtori Nyiszli ei pystynyt leirin jälkeen enää harjoittamaan ammattiaan eikä tekemään ainuttakaan ruumiinavausta. Miklós Nyiszli kuoli 54-vuotiaana sydänkohtaukseen toukokuussa 1956.

Josef Mengele puolestaan onnistui sodan loppuvaiheissa pakenemaan tavallisen saksalaissotilaan asussa. Liittoutuneet pidättivät hänet kerran, mutta todellinen henkilöllisyys ei paljastunut, ja Mengele pääsi vapaaksi.

Sodan jälkeen Mengele piiloutui Baijerin maaseudulle ja pakeni vuonna 1949 Argentiinaan jossa käytti muun muassa nimiä Rudolph Weiss ja Wolfgang Gerhard. Mengele onnistui elämään rauhallista elämää eri puolilla Etelä-Amerikkaa, kunnes hukkui uidessaan vuonna 1979.

Kuohuttava todistuskappale julki

Nyiszli julkaisi kirjansa pian sodan päättymisen jälkeen vuonna 1947, ja se herätti heti rajuja reaktioita. Monet juutalaisyhteisön sisällä pitivät kaameana ja moraalittomana sitä, että Nyiszli ja lukuisat muut juutalaiset suostuivat osallistumaan tuhoamistyöhön pelastaakseen oman henkensä, ja jotkut ovatkin pitäneet Nyiszliä uhrin sijaan suoranaisena natsien kätyrinä. Harva kuitenkaan kiistää, etteikö jokaista vastustelevaa juutalaista olisi odottanut välitön kuolema.

Holokaustin kieltäjät puolestaan ovat etsineet kirjasta erilaisia yksityiskohtavirheitä ja julistaneet niiden pohjalta kirjan täydeksi sepitteeksi. Väitteen tukena käytetään esimerkiksi sitä että Nyiszli kuvailee kaasukammioiden koon ja muodon väärin.

Nyiszli toteaa kirjassaan pyrkineensä pelastamaan perheensä ja toisaalta pysymään hengissä muun muassa siksi, että voisi myöhemmin kertoa maailmalle yksityiskohtaisesti mitä leireillä todella tapahtuu. Siinä hän onnistuukin. Nyiszlin ainoaksi jäänyt kirja on vavahduttava ensikäden todistus natsien tieteen kaapuun verhotusta raa'asta mielipuolisuudesta. 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.