TV-Opas

Suomalainen gourmet-ruoka lyömässä läpi Ranskassa

MTV:n kirjeenvaihtaja Helena Petäistö kertoo suomalaisittain hyviä uutisia Pariisin elintarvikemessuilta: suomalainen gourmet-ruoka kelpaa Ranskan herkkusuille.

Miltä tuntuisi juoda suomalaista luomuraparperimehua kuuluisan muotihuoneen kahvilassa Pariisissa? Tai päättää bistrolounas paahtovanukkaaseen, joka on kuorrutettu suomalaisella salmiakilla? Tai ostaa kaunis purkki Saint Valentinen eli Rakastavaisten päivän hittituotetta, suomalaista ruusunlehtihilloa? Nyt tämä kaikki ja paljon muuta on täällä todellakin mahdollista. Pitkät myyntiponnistelut krantuilla Ranskan markkinoilla alkavat tuottaa tulosta.

Ranskan vaativat, 65 miljoonan herkuttelijan markkinat ovat siis viimeinkin avautumassa suomalaisille laatutuotteille. On pakko todeta, että oli jo aikakin, sillä kymmenien vuosien aikana olen itse saanut raahata ranskalaisille ystävilleni suomalaisia sieniä, marjoja, yrttejä, mätiä, kalaa ja paljon muuta. Maailman suurimmalle herkuttelijakansalle Suomesta löytyy paljon sellaisia huippumakuja, joita täällä arvostetaan - kunhan niitä vain täältä saisi. Ja maistuisivat ne varmaan meille itsellemmekin, jos vain tietäisimme, mitä kaikkia huipputuotteita meillä oikeasti on. 

Täällä Pariisissa on takana varsinainen suomalaisten herkkujen läpimurtoviikko, jolloin tarkkaan valittuja suomalaisia gourmet-tuotteita esiteltiin niiden kannalta oikealla kohderyhmälle. Liikkeelle oli saatu liuta kuuluisien herkkukauppojen sekä maailman suurimman elintarviketukkutorin, Pariisin Rungisin, ostajia, tähtiravintoloiden pääkeittiömestareita ja johtajia ja suurten pitopalveluyritysten ostajia. Paikalle laatutuotteitaan esittelemään tulleet suomalaistuottajat kävivät samalla tutustumassa myös Pariisin valtavaan tukkutoriin sekä suurimpiin asiakkaisiin. Nyt pää on saatu vihdoin auki - ja uskomatonta mutta totta; olemme jo selvästi päihittäneet näillä gourmet-markkinoilla jopa rakkaat naapurimme ruotsalaiset.

Pariisin kuuluisien Hallien perillinen, nykyään kaupungin liepeillä sijaitseva tukkutori, Rungis, on kooltaan Monacon valtion kokoinen ja pitää sisällään 1 200 tukkuliikettä. Nyt suomalaistuotteet ovat päässeet sinne kovan seulan läpi ohi lukuisten kilpailijoiden. Varsinkin nyt Ystävänpäivän eli ranskalaisittain rakastavaisten päivän, Saint Valentinin, alla CS Fruit'n tukkukauppias Jean-Francois Chemouni on tohkeissaan. Hänen ottamansa, kauniisti pakattu suomalaistuote "confiture de petales de rose" eli ruusunterälehtihillo on osoittautunut hittituotteeksi. 

Vieläkin kauhuissani muistan, miten eräs suomalainen laatuhillo pääsi aikoinaan Hédiard-herkkukauppaketjun asiakasmaistiaisiin asti sen hienossa päämyymälässä Pariisin Madeleinen aukiolla. Tulos oli niin vakuuttava, että Hédiard oli valmis ottamaan hillon valikoimiinsa sen jälkeen, kun huipputuotteelle liian vaatimaton pakkaus olisi vaihdettu houkuttelevampaan. Suomalaisyritys ei siihen kuitenkaan suostunut - ja niin jäivät suuret herkkumarkkinat väliin! Täkäläiset tuottajat olisivat vaikka seisoneet päällään saadakseen jalkansa ovenrakoon Hédiardille, mutta meillä on ikävä kyllä ollut vara olla kuuntelematta asiasta ja jättää kaupat tekemättä täällä monta kertaa muulloinkin.

Yleensä suomalaisfirmat tulevat tänne Pariisin suurille elintarvikemessuille, mutta useimmiten näitä markkinoita ajatellen aivan väärillä tuotteilla. Helmasyntinä on meillä aina ollut se, ettei kartoiteta markkinoiden tarpeita - siitäkään huolimatta, että Ranska todella tarjoaa maailman suurimmat herkuttelijoiden markkinat. Tänne suureen juustomaahan ei siis kannata tulla leipäjuuston kanssa, mutta sellaisenkin messuavustuksiin on täällä tuhlattu veronmaksajien rahoja. Saksalaiset taas eivät gourmet-herkkuihin satsaa eivätkä ainakaan ole valmiita maksamaan niistä.

Tällä kertaa suomalaistuotteet oli valittu tarkkaan juuri näille vaativille markkinoille sopiviksi, ja ensimmäistä kertaa ne esiteltiin niin arvokkaassa paikassa, että täällä oman arvonsa tuntevat suuret keittiömestaritkin tunsivat paikan itselleen sopivaksi. Kermakakkumaisen koristeellinen Pavillon Dauphine Boulognen puiston reunassa on ennen suomalaisesiintymistä nähnyt hyvin aristokraattista elämää jopa hienona "metsästysmajana".

Nyt esillä oli kaikkea sitä, mitä ranskalaiset rakastavat; ainutlaatusia makuja ja puhtaita tuotteita. Pohjoisen sijaintinsa takia Suomi ei tunnetusti pärjää tuotantomäärissä eikä hehtaariviljelyssä, mutta sijainti voidaan kääntää eduksi. Läpi vuorokauden intensiivisesti kypsyttävässä keskiyön auringossa tuotteemme saavat aivan erilaisen voiman makuunsa kuin täällä Manner-Euroopassa kypsyneet. Ranskalaiset ystäväni eivät aluksi edes uskoneet meidän mustikaamme mustikaksi, niin paljon enemmän makua siinä on! Sama asia pätee kaikkiin marjoihimme, sieniimme ja mausteyrtteihimme. VTT on tutkimuksella todistanut, että suomalaisessa kuminassa on 60 prosenttia enemmän aromia kuin Manner-Euroopassa viljellyssä. Eli meillä on valtava kilpailuvaltti mauissa ja puhtaudessa. Sen ovat onneksi monet pientuottajamme ymmärtäneet, sillä juuri pieni on valttia gourmet-markkinoilla. Ongelma vain on ollut myynti, sillä hankalina pidettyjä Ranskan markkinoita ei meillä ole hallittu, vaan pikemminkin pelätty.

Pavillon Dauphinen esittelysalissa oli mielenkiintoista nähdä, miten monien huippuravintoloiden ostajat kävivät melkein kuin vaivihkaa ja varoivat viipymästä liian pitkään ainakaan sellaisen tuotteen edessä, joka heitä todella kiinnosti. Kilpailu on täällä kovaa, ja kaikki hakevat itselleen sellaista, millä erottautua muista, joten kiinnostusta ei haluttu näyttää kilpailijoille. Mutta kaiken kaikkiaan kiinnostus oli valtavaa, ja se on poikinut heti paljon kyselyjä ja tilauksia. Paikalla olivat myös Ranskan suurimmat pitopalveluyritykset, jotka ovat jo ehtineet tutustua suomalaistuotteisiin. Esimerkiksi viime kesän Roland Garrosin eli Ranskan avoimien tenniskisojen kokkareita järjestänyt maan suurin pitopalveluyritys Potel et Chabon (liikevaihto 70 milj. euroa vuodessa) tarjoili kahden viikon ajan herkkuja, mm. mätiä, suomalaisten kuminalla maustettujen näkkäriterälehtien päällä. Nyt esillä oli myös fenkolilla ja unikonsiemenillä höystettyjä "terälehtiä".

Kuinka moni meistä on maistanut niitä tai valkolupiinin ja auringonkukan versoja, alkuvehnästä ja talkkunasta leivottuja tuotteita tai vaikkapa mustikkaviinietikkaa? Herkkutattilastujen edessä ranskalaisista tuli ihan höperöitä, eikä ihme! Varsinkin kuuluisan Le Nôtren herkkukaupan ja pitopalvelun pääkeittiömestari ja tuotteiden kehittäjä Guy Krenzer ylisti niitä taivaisiin asti. Lapin Marja -yritys puolestaan oli ensimmäistä kertaa elämässään ulkomaanmyyntikeikalla upeilla mehuillaan ja hilloillaan, ja osui heti naulankantaan. Mutta taas voisi kysyä, moniko meistä suomalaisista on maistanut vaikkapa sinappimustikkahilloa? Erinomainen tuote, jota ei saa muualta kuin sieltä Sodankylästä!

Suomi on täynnä hienoja pientuottajien herkkuja, joita ei saa mistään edes kotimaassa. Asia on suuri ongelma ei ainoastaan tuottajien itsensä kannalta, vaan koko matkailuelinkeinon kannalta. Ulkomaalaiset automatkailijat kun eivät totisesti tyydy huoltoasemapöperöihin. Sen takia ei edes ainutlaatuista Järvi-Suomeamme kuulemma voida brändätä matkailutuotteeksi, kun kunnon ruokapaikkoja ei löydy juuri muualta kuin kaupungeista. Aivan absurdi tilanne, kun laatusapuskoista ei olisi puutetta.

Pavillon Dauphinessa kunniaa saivat myös pippuri- ja hunajalämminsavulohi, pakastekuivatut marjat, rieska ja jopa hienostuneen värinen gourmet-lonkero, joka on aivan muuta kuin se, mitä tavallisesti marketeista löydämme. Kaikista esillä olleista tuotteista oli ranskalainen tähtikeittiömestari Lionel Lallement loihtinut esittelytilaisuuden jälkeen pidetylle vastaanotolle uskomattomia gourmet-makupaloja.

Puikulaperunakin oli päässyt tikun nokkaan niin herkullisessa muodossa, että siitä tuli täälläkin maistiaisten aatelia. Lallement ylisti suomalaistuotteita ja raaka-aineita niin, että kertoi jopa niiden kautta rakastuneensa Suomeen. Kerrankin ei asialla ei siis ollutkaan ollut kukaan pohjoisen blondi kaunotar, vaan Lellementin valloitus oli tapahtunut kirjoimellisesti vatsan kautta. Hänen mukaansa sellaisia puhtaita, pientuottajien työn aitoja ja alkuperäisiä tuloksia ei enää todellakaan löydy muualta.

Samaa puhtautta ja luontoäidin makua ylisti kuuluisan huippuravintolan La Tour d'Argentin johtaja André Terrail. Ja La Tour d'Argentissa kyllä tiedetään, mitä laatu on. Kyseessä on yksi maailman kuuluisimmista ravintoloista, jolla on ikää yli 250 vuotta ja maan alla yksi maailman suurimpia viinikellareita ja jonka salissa ovat istuneet herkuttelemassa kaikki maailmannavat presidenteistä ja filmitähdistä lähtien, suomalaisista muun muassa Mannerheim, Kekkonen ja Koivisto. André Terrail'n mukaan Suomesta löytyy aina jotakin erinomaista heidänkin menyään piristämään.

Itse kävin testaamassa makunystyröitä vielä La Citén saaren viehättävässä bistrossa Au Rendez-vous des Camionneurs, joka sijaitsee samalla rantakadulla, Quai des Orfèvresillä, kuin Maigret'stä tuttu Pariisin poliisiasema. Siellä tarjolla on suomalaisella salmiakilla kuorrutettua crème bruléetä, paahtovanukasta, sekä ruusunterälehtijäätelöä. Samaa Haganolin samiakkitiivistettä nappasi myös esittelytilaisuudesta Ranskan laadukkaimman suklaanvalmistajan Pierre Hermén edustaja. Camionneur-bistron perustaja puolestaan on entinen yhden tähden keittiömestari Pascal Hardy, joka on "vanhoilla päivillään" pistänyt vielä pystyyn bistron kauniille tyttärelleen, joka hurmaa asiakkaat salissa. Kolme vuotta auki ollut bistro on päässyt Michelin-oppaseen eikä siis hötkyile tuotteiden kanssa. Laatubistrolle on kelvannut myös Malmgårdin kartanon kolmen viljan sekoitus, josta se loihtii suussa sulavan risoton.

Ketkä tämän suomalaisherkkujen menestyksen takana oikein ovat? Ranskassa kun ollaan, täytyy aina epäillä ensimmäisenä: -Cherchez la femme! Etsikää nainen! Tämän kovan ponnistelun ja pitkän pohjustustyön vaatineen saavutuksen takana ovat kaksi rautaista naista; täällä Pariisin päässä ranskalaisfirma Action Finlandin vetäjä Jarna Coadic ja Suomen päässä Etelä-Suomen ProAgrian tuotantopäällikkö, Venäjän kaupassa kannuksensa saanut Tuula Repo.

– Samanlaisia hierarkiset yhteiskunnat, joissa kaikki toimii vain henkilösuhteilla, löytyvät sekä Ranskasta että Venäjältä, totesi Tuula Repo vaatimattomasti, kun ihmettelin hänen osaamistaan.

Nähtävästi nämä kaksi naista hallitsevat verkostoitumisen paremmin kuin kukaan muu tällä alalla on tähän asti meillä osannut. 

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.