Suomi Naton kimppakyydissä Afganistaniin

Suomi on tänään ollut mukana tekemässä sotilasilmailuhistoriaa. Ensimmäistä kertaa 12 maata (10 Natomaata ja kaksi rauhankumppanuusmaata, Suomi ja Ruotsi) on hankkinut yhteiskäyttöön raskasta ilmakuljetuskalustoa. Unkarin Pápassa vihittiin tänään käyttöön C-17 Globemaster, raskaan sarjan kuljetuskone, johon Suomella ei olisi yksin ollut varaa. Ensimmäisen koneen, SAC 01:n vihkimistilaisuudessa oli paikalla arvovieraita ja puolustushallinnon edustajia osanottajamaista, NATO:n korkeinta johtoa sekä satoja median edustajia.´

Nykyaikaista osuustoimintaa

Kyseessä on yksinkertaistettuna osuustoiminta; 12 maata yhdistää voimansa ja ostaa ja ylläpitää kolmea C-17 Globemaster konetta. Yhteisenä nimittäjänä kaikilla mailla on ISAF, eli YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttama kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa. Pääpaino toiminnassa on juuri ISAF:issa, mutta myös muut EU:n , NATO:n tai YK:n valtuuttamat kriisinhallintaoperaatiot ovat toimivallan piirissä. Koneita voidaan käyttää myös humanitäärisiin tarkoituksiin, niillä on tarkoitus lennättää hätäapua vaikkapa maanjäristyksen uhreille, tai niillä voidaan evakuoida siviilejä luonnonkatastrofien jaloista.

Kaikkea ei tarvitse omistaa itse

Suomi on ostanut itselleen vuosittain 100 lentotuntia. Kaikkiaan SAC:illa , kuten 12 maan yhteenliittymää nimitetään, on yli 3500 lentotuntia vuodessa. Kolmasosan, 1000 tuntia käyttää Yhdysvallat, joka on yksinään maksanut yhden koneen osuuden joka on noin 250 miljoonaa dollaria, eli reilut 175 miljoonaa euroa. Juuri koneiden korkea hinta on se mikä sai Suomen liittymään mukaan hankkeeseen. Komentajakapteeni Juha Kilpi Pääesikunnasta pitää hanketta tärkeänä etenkin nykyaikaisten kriisinhallintaoperaatioiden hoitamisessa:

- Suomelta on puuttunut sotilaallinen strateginen ilmakuljetuskyky joka vastaa nykyisiin kriisinhallinnan vaatimuksiin. Sotilas- ja siviilikriisinhallintaoperaatiot sijoittuvat nykyisin yhä vaativimpiin olosuhteisiin, Kilpi toteaa.

- Tämä mahdollistaa sotilaallisen ilmakuljetuskyvyn ilman, että Suomen tarvitsee hankkia kuljetuskoneita omakseen.

Suomen ensimmäinen lento jo syksyllä

C-17 Globemaster on raskaan sarjan kuljetuskone, jonka ruumaan mahtuu vaikkapa 40 farmariautoa. Suuren lastitilan lisäksi sen hyötyinä on koneen ketteryys pienillä kentillä:

- C-17 mahdollistaa joukkojen ja materiaalin sekä raskaiden ajoneuvojen kuljetukset turvallisuustilanteeltaan epävakaillekin kriisialueille. Tämän lisäksi koneella kyetään operoimaan vaativissa kenttä- ja sääolosuhteissa joihin vastaavan kuljetuskyvyn omaavilla siviilikoneilla ei ole mahdollista operoida, summaa komentajakapteeni Juha Kilpi Pääesikunnasta.

Suomi aikoo käyttää lentotuntejaan jo tänä syksynä, Kilven mukaan tarkoituksena on kuljettaa joukkoja ja materiaalia kansainväliseen harjoitukseen.

”Nato ei ole enää takavuosien peikko”

Suomi ja Ruotsi ovat yhteenliittymän ainoat ei-Natomaat, me olemme niin sanottuja rauhankumppanuusmaita. HAW:in ruotsalainen varakomentaja, Ruotsin ilmavoimien eversti Fredrik Héden ei kuitenkaan näe tiivistä yhteistyötä Naton kanssa minkäänlaisena ongelmana, tai uhkana:

- Meidän tulee nähdä että maailma on muuttunut niistä ajoista jolloin Varsovan liitto ja Nato olivat vihollisia, emme elä enää mitään Kylmän sodan aikaa.

Héden on paitsi varakomentaja, myös pilotti. Hän oli mukana kun SAC 01 kävi hakemassa Yhdysvalloista tukikohdassa tarvittavaa kalustoa:

- Tuntui hienolta laskeutua Charlestonin sotilaslentokentälle, jossa oli kymmeniä C-17 kuljetuskoneita. Ja VIP-parkkipaikka oli varattu koneelle, jonka pyrstössä on Unkarin lippu! Tätä ei olisi voinut kuvitella vielä 80-luvulla, intoilee Héden.

Yhteistyö Naton kanssa on tuonut Hédenin mukaan haasteita, ei vaikeuksia, kuten hän asian diplomaattisesti muotoilee. Yhtä suuri haaste on ollut ylipäätänsä sovittaa yhteen 12 maan toimintatavat ja työkulttuurit.

Suomi, Ruotsi ja Norja voimakolmikko

Ruotsi on yhteenliittymän toiseksi suurin maa mitattuna maksuosuudella, ja sillä on käytössään 550 vuotuista lentotuntia. Kolmanneksi suurin on Hollanti, 500 tuntia ja seuraavaksi tulee Norja jolla on 400 lentotuntia käytössään.

Héden näkeekin tässä oivallisen mahdollisuuden Pohjoismaiseen yhteistyöhön, ja Pohjoisen ulottuvuuden hyödyntämiseen:

- Yhdessä Ruotsi, Norja ja Suomi vastaavat 1/3 tämän yksikön voimasta. Tämä on asia joka on hyvin merkittävä, sillä meillä on perinteisesti yhteistyötä, ja sitä tullaan käyttämään tässäkin projektissa, linjaa Héden.

Esimerkiksi yhteiskuljetukset kolmen Pohjoismaan kesken tuovat kustannustehokkuutta, ja mahdollistavat myös nopean toiminnan.

- En näe tätä pelkästään sotilaalliseen tarkoitukseen käytettävänä koneena, vaan voimme kuljettaa apua sinne missä hätä on suurin. C-17 soveltuu ruokapakettien ja muun hätäavun pudottamiseen kriisialueille, sillä voidaan tarvittaessa evakuoida siviilejä luonnonkatastrofien jaloista, ja mielestäni tärkein asia, on juuri turvata omien kansalaistemme hyvinvointi ja henki. En usko että koskaan tule tilannetta missä etenkään Pohjoismaiden edut olisivat törmäyskurssilla, toteaa ruotsalainen varakomentaja.

”Kukaan ei vedä kotiinpäin”

Yksi Suomen neljästä työntekijästä on luutnantti Mika Saarinen, jonka tehtävänimike on Supply, NCO. Hienon nimikkeen takana on arkisesti toimiminen varastoryhmän esimiehenä. Varastosta löytyy koneen osia, joilla taataan lentokyky. Kyseessä on myös varasto josta voidaan toimittaa varaosia ja huolto-osia mihin tahansa Boeingin C-17 koneeseen , mikäli Pápan varasto on logistisesti paras vaihtoehto.

-Meiltä löytyy pienimmästä mutterista aina ihan vaikka kokonaiseen moottoriin asti tavaraa, toteaa Saarinen.

Saarinen on operaatioiden perustamisen veteraani, takana on keikkaa mm. Kongossa, Tshadissa, Libanonissa ja Bosniassa. Oleellisin ero aiempiin on tämän sijoittuminen ei-kriisialueelle. Nälänhädän ja sotatilan sijaan haasteita on tuonut monikansallisuus:

- Monen maan toimiminen yhdessä ei ole tuonut varsinaisia vaikeuksia, mutta haasteiksi niitä varmaan voisi nimittää, kuittaa Saarinen pilke silmäkulmassa.

- Kaikki ovat kuitenkin ymmärtäneet uuden roolinsa tässä uudenlaisessa toimintaympäristössä, eikä kukaan ole yrittänyt minkäänlaista kotiinpäin vetämistä, mikä on todella hienoa.

Suuri hyllysota

Konkari näkee tämän operaation suurimpana ongelmana byrokratian. Siitä hänellä on esimerkkinä seuraava tarina:

- Varastoon tarvittiin kymmeniä hyllyjä, ja hyllyihin tarvittiin laatikot ja nimilaput, että sitten kun varaosia alkaa tulla Boeingilta, niin meillä on paikka minne ne laittaa. Hyllyt saimme tilata firmalta X instanssin Y kautta, mutta laatikot ja nimilaput eivät ohjeistuksen mukaan kuuluneet Y:lle, vaan Z:lle. Z olisi halunnut tilata ne W:ltä, mutta ne eivät olisi sitten sopineet yhteen. Lopulta, usean viikon jälkeen Y tilasi ne X:ltä, mistä kaiken järjen mukaan ne olisi paljon pienemmällä vaivalla voinut tilata ihan saman tien ja samalla vaivalla.

30 vuoden rupeama

Tämänpäiväinen vihkimisjuhla oli täynnä juhlapuheita ja lupauksia. Loput kaksi konetta saapuvat Pápan tukikohtaan syksyn aikana, jonka jälkeen yksikkö on täydessä valmiudessaan, ainakin teoriassa. Todellisuus on kuitenkin se että täysi operaatiovalmius saavutetaan vasta kolmen vuoden sisällä, sen verran työtä tässä pioneerihankkeessa on vielä tekemättä.

Tähtäin on kuitenkin tulevaisuudessa, useissa puheissa toistettiin se että tämänkaltainen yhteistyö on se mitä tulevaisuuden maailma tarvitsee, ja mitä tullaan jatkossa harrastamaan yhä enenevässä määrin. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan ”osuustoiminnan” on määrä jatkua seuraavat 30 vuotta.

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.