Vanhemmat edelleen vailla vastauksia Sichuanissa

Maailma muuttui järkyttävällä tavalla Kiinan Sichuanissa 12. toukokuuta kaksi vuotta sitten. Noin 90 000 koulunuhria vaatinut järistys oli kovin maanjäristys kolmeen vuosikymmeneen.

MTV:n Kiinan-kirjeenvaihtaja Petri Saraste muistelee kahden vuoden takaisia aikoja katastrofista toiseen menemisellä.

- Olin juuri palaamassa Myanmarista, ja niin kuin aina, ensin ei edes tiedetty katastrofin suuruutta. Pikkuhiljaa, kun ajoimme pohjoisesta etelään kohti Bangkokia laajuus alkoi selvitä. Bangkokista lensinkin sitten jo suoraan ensimmäisellä mahdollisella koneella Sichuanin pääkaupunkiin ja siitä taas eteenpäin, kertaa Saraste tapahtumia.

Saraste pääsi heti katastrofin alussa niihin kyliin, johon maanjäristys oli iskenyt pahiten.

- Alussa kuvaaminen onnistui hyvin, vuosi järistyksen jälkeen oli jo mahdotonta tehdä mitään, kertoo kymmenkunta kertaa parin vuoden aikana paikalla käynyt Saraste.

Näistä kerroista syntyi dokumentti, joka nähdään tänään MTV3-kanavalla.

- Halusin näyttää, että katastrofilla on pitkä aikajänne. Edelleen ihmiset asuvat konttitaloissa, edelleen kysymykset ovat vailla vastauksia eikä vastuullisia ole saatu oikeuden eteen. Vaikka esimerkiksi kansainvälinen apu pääsi nopeasti perille, niin henkiset ja taloudelliset seuraukset jatkuvat pitkään, sanoo Saraste.

Virastot säilyivät, koulut tuhoutuivat

Maanjäristyksessä menehtyi kymmeniä tuhansia lapsia. Kaikkiaan 7 000 koulua tuhoutui.

Vanhemmat odottavat yhä vastausta siihen, että miksi koulut sortuivat, vaikka esimerkiksi virasto- ja puoluetalot pysyivät kasassa.

- Vanhemmat eivät ole saaneet vastauksia, kuka on rakennuttanut koulun tai kuka on suorittanut rakennustarkastuksen. Sen lisäksi vanhempia ei päästetä entisten koulujen alueelle. Valvontakamerat valvovat aidattua aluetta, jonne ei voi edes viedä kukkia. Alue on rujon näköinen, koska kaikki on vedetty caterpillarilla tasaiseksi, kertoo Saraste.

Saraste sanoo, että katastrofialueella toimittaja pitää yllä ammattirooliaan ja tunteet tulevat mukaan vasta viiveellä.

- Toimittajan läsnäolo on kuitenkin tärkeää. Meidän tehtävä on kertoa tarinoita, jotta maailman huomio kiinnittyy tuhoon ja apua alkaa tulla. Silti esimerkiksi koulujen raunioista lapsiaan emalivaaseilla etsivät vanhemmat on näky, joka on traaginen ja liikuttava jopa kokeneellekin ja monissa katastrofeissa mukana olleelle toimittajalle, sanoo Saraste.

Katso Petri Sarasteen raportti Pekingistä

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.