TV-Opas

Toton keulakuva tilittää rankoista vuosista: "Meitä hyljeksittiin Yhdysvalloissa 20 vuotta"

Totosta tuttu kitaristi-laulaja Steve Lukather ei säästellyt sanojaan puhuessaan MTV.fille. Hän kokee, että Toto on yritetty syrjäyttää 40 vuoden ajan ja vasta viime vuosina bändiin on alettu suhtautumaan suopeammin.

– Älä kirjoita tätä niin, että kuulostan katkeralta vanhalta ukolta, Steve Lukather naurahtaa puhelimeen.

Rönsyilevästi puhunut muusikko on juuri kertonut mielipiteensä musiikkibisneksestä ja -toimittajista sekä musiikin tasosta nykypäivänä. Lukatherin näkökulma edellä mainittuihin on yhtyeestään Totosta käsin.

Bändistä, jonka kaikki tietävät, mutta kuunteleeko sitä kukaan?

Ilmeisesti kuuntelee.

– Kun katsoo tilastoja, emme ole niin kuin mikään muu bändi historiassa, vaikkei kukaan siitä ikinä kirjoitakaan. Toton jäsenet ovat soittaneet kollektiivisesti yli viidellä tuhannella albumilla, olemme saaneet 250 Grammy-ehdokkuutta ja myyneet 40 miljoonaa levyä kaikessa hiljaisuudessa, Lukather sanoo.

– Moni ei haluaisi myöntää, että olemme koskaan olleet olemassakaan. Siitä huolimatta mitä olemme antaneet pop-musiikille. Olemme työskennelleet artistien kanssa aina Miles DavisistaVan Haleniin. Soitimme, kirjoitimme ja sovitimme pitkin Michael JacksoninThriller-levyä, mutta kukaan ei koskaan mainitse nimiämme.

Lukather kokee, että hänen yhtyeensä on juossut pystysuoraa seinää ylöspäin siitä pitäen kun Toto perustettiin vuonna 1977.

Hän sanoo, että vastassa ovat olleet 1970-luvulta alkaen negatiivisesti kirjoittaneet toimittajat. Vihanpito lähti hänen mukaansa siitä, kun Lukather haistatteli yhdelle toimittajalle, jonka uskoi olevan kirjoittamassa bändistä ikävää artikkelia.

Nyt hän toteaa, ettei kyseessä ehkä ole hänen uransa viisain liike.

Hän kokee myös heidän oma levy-yhtiönsä Sony Recordsin kääntäneen selkänsä Totolle.

– Sony ei julkaissut levyjämme Yhdysvalloissa lähes 20 vuoteen, mutteivat päästäneet meitä sopimuksestamme, koska myimme niin paljon levyjä Jenkkien ulkopuolella. Viime kesänä he halusivat tehdä rauhan kanssamme, koska olemme myyneet 40 levyä ympäri maailmaa. Kysyin ensimmäisenä, että missä rahat ovat. Mikä sai heidät silminnähden vaivaantumaan, Lukather höröttää.

Nyt Lukather kokee, että toimittajat ja musiikkibisnes suhtautuvat Totoon suopeammin kuin kertaakaan 40 vuoteen. Pitkää uraa ei voi enää kieltää eikä kiertää.

Samalla hän on huolissaan siitä, että mitä jää jäljelle, kun heitä ei ole enää olemassa.

– Olemme viimeisiä suuria klassisia rockyhtyeitä, ei meidän perässämme ole oikein ketään. Olemme menettäneet David Bowien, Lemmyn (Kilmister) ja Natalie Colen, joista Lemmy oli ystäväni ja Natalien kanssa olen saanut tehdä töitä. Sellaisia vuosikymmenten uria, mistä The Beatles ja The Rolling Stones tunnetaan ei enää näe, hän huokaa.

– Ei tänä päivänä enää tehdä David Bowieita. Missä ovat ne nuoret ihmiset, jotka räjäyttävät tajuntamme? Olemmeko todella jo kuulleet ja nähneet kaiken? Lukather kysyy.

Lukather on sitä mieltä, että nykyään musiikki on tyhmennetty ja sen tarkoitus on toimia taustametelinä, kun ihmiset näpräävät älypuhelimiaan. Musiikki heijastaa aikaansa ja ihmisten tunnelmaa. Tällä hetkellä tunnelma ei ole Lukatherin mielestä hyvä.

– Ihmiskunta liikkui niin hyvään suuntaan, mutta nyt tuntuu siltä kuin olisi laitettu jarrut pohjaan ja pakki päälle. Nousussa ovat yhtäkkiä rasismi, viha ja typeryys.

Muusikko haluaisi nähdä hyvän ja ajatuksella kirjoitetun musiikin myyvän massoille. Liikuttavaa, aitoa ja koskettavaa musiikkia tehdään, mutta usein sitä pitää etsiä. Hänen mielestään nykyään megahitillä on hintansa, mutta ei laatua.

– Haluatko hittibiisin? Se maksaa miljoona dollaria. Tuolla on autotunet ja ne kolme jätkää, jotka kirjoittavat biisejä sadalle muullekin pop-tähdelle. Miljoonalla dollarilla voit pieraista avaruuspukuun ja myydä sen hittinä. Kun avaat radion, kuuntelet jotain ja mietit miksi tämä on hitti, niin vastaus on miljoona dollaria. Se on se taikaluku, 58-vuotias artisti paukauttaa.

Hän kaipaa myös aikaa, jolloin ihmisillä ei ollut ainoastaan enemmän vapautta musiikin luomisessa, mutta myös sen kuuntelemisessa ja soittamisessa.

Nykyään radiokanavilla on soittolistat, eikä radiojuontaja voi itse soittaa mieleistään musiikkia.

– Meidän ensimmäinen hittisinglemme Hold the Line nousi listaykköseksi Hollannissa ensimmäisenä, koska yksi radio-dj soitti sitä uudestaan ja uudestaan. Hän breikkasi meidät Euroopassa, Lukather kertoo.

– Sellaista ei voi enää tapahtua, koska dj saisi potkut, menettäisi työnsä ja hänen perheensä joutuisi elämään kadulla, hän kärjistää.

Satoja kappaleita julkaisseella Totolla on kuitenkin yksi hitti ylitse kaiken muun. Se kappale on Africa.

– Africalla on jo ihan oma elämänsä. Kun kuulin sen ensimmäisen kerran, totesin että ”ihan hyvä biisi, mutta nämä lyriikat – mitä hittoa, Dave” Lukather nauraa ja viittaa bändikaveriinsa David Paichiin, joka oli toinen kappaleen kirjoittajista.

– Tässä sitä ollaan, siitä on tullut yksi kaikkien aikojen coveroiduimmista pop-kappaleista. Kuulin juuri jonkun pikkubändin punk-version siitä. Tykkään siitä ehkä enemmän kuin omasta veriostamme. Ja ajattele, siitä tuli muutama vuosi sitten listaykkönen Uudessa-Seelannissa kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Hän kertoo, että ainoa kerta, kun legendaarisesta kappaleesta on ollut bändille hallaa, oli kun ”joku idiootti” laittoi kappaleen soimaan uutisissa, joissa kerrottiin Nelson Mandelan kuolemasta.

Yhtye sai vihaviestejä, joissa heitä syytettiin siitä, että he yrittävät marssia afrikkalaisen kulttuurin yli soittamalla amerikkalaista musiikkia afrikkalaisen suurmiehen kuoleman hetkellä.

– Lopulta meidän oli tehtävä lausunto, että kunnioitamme Nelson Mandelaa ja, että Africa ei ole alkuperäistä afrikkalaista musiikkia, jollaista pitäisi soittaa tällaisen uutisen yhteydessä meidän kappaleemme sijaan.

Kaiken paasauksensa jälkeen Lukather haluaa kuitenkin painottaa, ettei kyse ole katkeruudesta. Hän on onnellinen urastaan – nyt 58-vuotiaana enemmän kuin koskaan.

– Muut muusikot ovat aina rakastaneet meitä, vaikka musiikkiteollisuus on ollut meille brutaali. Emme me muuten olisi saaneet soittaa 5000 levyllä. Jos olisimme olleet niin hanurista, niin miksi he olisivat meidät palkanneet? Emme vain koskaan ole olleet "cool", hän toteaa.

Hän luettelee kaikkia tähtiä, joiden kanssa on saanut tehdä töitä.

Hän toteaa, että yksi hänen uransa kohokohta on se, että hän saa vuosien The Beatles -ihailun jälkkeen soittaa Ringo Starrin bändissä.

Toto on päässyt kiertämään Amerikassa pienillä areenoilla ja esiintyneet televisiossa. Hän kertoo yhtyeen myös saaneen ensimmäisen positiivisen arvostelunsa Rolling Stone -lehdessä livekeikastaan. 

Hän kertoo, että aiemmin Totossa on odotettu arvosteluita yhtä palavasti kuin iskua naamaan.

– Toto soittaa paremmin kuin koskaan, sillä olemme kaikki keskittyneitä, selvinpäin ja yhdessä. Emme ole enää sellaisia bilehileitä joita olimme nuorina. Jossain vaiheessa sitä joko jatkaa juhlimista tai kuolee, Lukather sanoo.

Hän on itse ollut seitsemän vuotta päihteettömänä.

Nyt hänen päivänsä rakentuvat musiikin lisäksi fyysisestä kuntoilusta ja ajasta lasten kanssa. Luktaherilla on neljä lasta kahdesta avioliitosta. Hänen nuorimmaisensa ovat 8- ja 5-vuotiaat ja vanhemmat ovat 30- ja 28-vuotiaat.

– Minulla on maailman siistein ammatti. Olen saanut kirjoittaa ”muusikko” veroilmoitukseeni viimeisen 40 vuoden ajan. Se oli se mitä halusin. Joten, mikäs tässä.

Toto esiintyy Helsingin Jäähalilla sunnuntaina 21.2.

Osallistu keskusteluun

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.