Mainos
Mainos

Autoilija voi tahattomasti rakentaa jalankulkijalle giljotiinin – sujuva yhteispeli ei vaadi taikatemppuja

Kysy liikenneturvallisuudesta -sarjassamme lukijoiden kysymyksiin vastaavat liikenneturvallisuuden asiantuntijat joka perjantai. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen autot(a)mtv.fi. Vastaajana on tällä viikolla Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen.

Kysymys: Miten autoilija ja jalankulkija voisivat huomioida toisensa paremmin liikenteessä?

Vastaus: Jalankulkija on liikenteen suojaton osapuoli. Siksi laissakin määritellään selkeästi, että ajoneuvojen kuljettajien on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai pyrkimässä sille. Myös jalankulkija pystyy olennaisesti vaikuttamaan omaan turvallisuuteensa toimimalla järkevästi.

Ajatus siitä, että olin oikeassa, ei lohduta vakavasti loukkaantunutta jalankulkijaa. Tervettä itsesuojeluvaistoa tarvitaan siis jo etukäteen. Tieliikennelain 3 §:n mukaan tienkäyttäjän, siis myös jalankulkijan, on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Mitä sanoo laki?

Niin sanottu suojatiesääntö löytyy Tieliikennelain 32 §:stä:

Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.

Jos ohitettava ajoneuvo tai raitiovaunu on pysähtynyt suojatien eteen tai peittää näkyvyyden suojatielle, sitä ei saa ohittaa pysähtymättä, ellei ohittajan ja ohitettavan väliin jää suojakoroketta tai vapaata ajokaistaa.


Alkuviikolla ajauduin tilanteeseen, jossa seisoin vasemmalla kaistalla ruuhkassa, suojatien eteen pysähtyneen auton perässä. Oikealla kaistalla liikenne soljui. Tilanteen synnyttyä oikealla kaistalla seitsemän ensimmäistä autoa ajoi pysähtymättä, noin 30–40 kilometrin tuntinopeudella, suojatien eteen pysähtyneen auton ohi. Tämän jälkeen yksi pysähtyi, seuraava hiljensi, jonka jälkeen viisi seuraavaa ajoi taas pysähtymättä. Tämän jälkeen liikenne lähti vetämään myös omalla kaistallani ja tilanne purkautui. 14 autosta siis vain yksi pysähtyi – surullista ja anteeksiantamatonta, mutta totta.

Pysähtyessään suojatien eteen tiellä, jolla on useita kaistoja samaan suuntaan, autoilija rakentaa jalankulkijoille tiedostamattaan vaarallisen giljotiinin. Pysähdyttävä kuitenkin on, jos liikenne omalla kaistalla ei vedä tai jalankulkija on suojatiellä tai astumassa sille. Fiksu, riskin tunnistava autoilija, hiljentää ja tarvittaessa pysähtyy tällaisessa tilanteessa jo hyvissä ajoin eli noin 10 – 20 metriä ennen suojatietä. Tällöin hän ei peitä viereistä kaistaa takaa lähestyvän ajoneuvon kuljettajan näkyvyyttä suojatielle ja tilanteesta tulee turvallisempi.

Ennalta-arvattavuus

Liikenteessä selviytyminen perustuu oman toiminnan ennalta-arvattavuuteen. Jos sovittuja yhteisiä pelisääntöjä ei noudateta tai muuten säntäillään päämäärättömästi sinne tänne, on muiden tienkäyttäjien hankala ennakoida tilanteita.

Jos jalankulkija kävelee jalkakäytävää tien vieressä, ei autoilija osaa aavistaa, että suojatien kohdalla jalankulkija kääntyykin nopeasti 90 astetta ja säntää suojatielle. Jalankulkijan on syytä hiljentää nopeuttaan ja havainnoida hyvissä ajoin ennen kääntymistään sekä eteen että taakse. Nopeuden hiljentäminen ja pään pyörittäminen ovat hyvä tapa viestiä autoilijalle aikeistaan.

Realiteettien tiedostaminen

Vaikka autoilijalla on suojatien kohdalla väistämisvelvollisuus, on jalankulkijoiden otettava huomioon tietyt realiteetit.

Ensinnäkin autoilijan on pystyttävä havaitsemaan jalankulkija, jotta hän voi väistää. Pimeällä tämä tarkoittaa sitä, että jalankulkijan on käytettävä heijastinta tai heijastavaa vaatetta. Erikoista on, että auton kuljettajana moni ihminen manaa jalankulkijoita, jotka eivät käytä heijastinta. Silti usein on se tilanne, että he eivät itsekään käytä niitä kävellessään. Tässä olisi selkeä tarve itse kunkin hieman tarkastella omia toimintatapojaan.

Heijastinta tarvitaan myös sellaisella katuosuudella, jolla on katuvalot. Mainostaulut ja muut valot häikäisevät auton kuljettajaa ja hankaloittavat näin havainnointia. Tällöin sopivan varjoisessa kohdassa eteen ilman heijastinta tupsahtava jalankulkija saattaa helposti jäädä havaitsematta.

Myös auton kuljettajan on syytä huolehtia autonsa valojen kunnosta ja puhtaudesta. Heijastimen toimivuus perustuu siihen, että auton valonsäteet heijastuvat siitä takaisin. Jos valot eivät toimi tai ovat likaiset, ei jalankulkijoiden heijastimista ole mitään apua.

Myös liukkaus tuo oman haasteensa auton hallintaan ja pysäyttämiseen. Tieliikennelain 23 §:ssä todetaan, että ajoneuvon nopeus on sovitettava sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus edellyttää huomioon ottaen muun ohella tien kunto, sää, keli, näkyvyys, ajoneuvon kuormitus ja kuorman laatu sekä liikenneolosuhteet. Nopeus on pidettävä sellaisena, että kuljettaja säilyttää ajoneuvon hallinnan. Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa.

Jokainen ihminen tekee virheitä – myös auton ratissa. Tämä on tosiasia, joka jalankulkijankin on syytä pitää mielessä eli liukkaalla ei kannata sännätä suojatielle ennen kuin on aivan varma siitä, että lähestyvän auton kuljettaja on havainnut hänet ja aikoo väistää.

Älä roiski

Ainakin Etelä-Suomen talvet ovat tätä nykyä varsin kuraisia. Olen jo kuluneena talvena saanut kerran kunnolla loskat naamalle odottaessani punaisen jalankulkuvalon vaihtumista vihreäksi.

Tällaiset tapahtumat ovat omiaan tulehduttamaan autoilijoiden ja jalankulkijoiden välejä. Oikea toimintatapa on määritelty varsin selkeästi myös tieliikennelain 23 §:ssä: Kuljettajan on sovitettava ajoneuvonsa nopeus sellaiseksi, etteivät muut tienkäyttäjät joudu kohtuuttomasti lian tai soran roiskumiselle alttiiksi.

Keskinäinen kommunikointi

Aiemmin tekstissä painotin jo oman toiminnan ennalta-arvattavuuden merkitystä jalankulkijan osalta. Aivan yhtä tärkeää se on autoilijan suunnalta. Siinä, missä jalankulkija nopeuttaan hidastamalla ja pään liikkeillä selkeästi kertoo olevansa aikeissa kääntyä, pystyy myös autoilija suuntamerkillä ja nopeutta ajoissa sekä riittävästi hiljentämällä viestimään havainnoistaan ja aikeistaan jalankulkijalle.

Katsekontakti autoilijan ja jalankulkijan välillä toimii tehokkaasti – samoin kohteliaat käsimerkit, kuten käden heilautus tai ylös nostaminen kiitoksen merkiksi.

Kommunikoinnin onnistumiseksi esteettömästi on tärkeää, että sekä autoilija että jalankulkija ovat läsnä siinä liikennemaailmassa ja -tilanteessa, joka on käsillä. Valitettavan monen ihmisen ajatukset ovat nykyään somemaailmassa, vaikka heidän kehonsa liikkuu toisaalla. Tämä ongelma liittyy aivan yhtä paljon auton kuljettajiin kuin jalankulkijoihinkin. Jos ajatukset ovat muualla, ei toiminta ole millään tasolla ennakoitavaa. Sometus ja muu älypuhelimen nyhrääminen tulisikin ajoittaa muualle kuin liikenteeseen.

***

Kommentoi

Uusimmat

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme