Mainos

Kommentti: Kaverille ei jätetä – välinpitämättömyys koituu kohtaloksi liikenteessä

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen ruotii kirjoituksessaan autoilijoiden välinpitämättömyyttä.

Tällä kertaa vuodatan kokemuksiani viime perjantailta.

Olin hakemassa vaimoani työpaikaltaan Lauttasaaresta. Tarkoituksemme oli ajella Veikkolaan appiukkoa tapaamaan. Keli on pääkaupunkiseutumaisen talvinen: pimeää, kuraa, synkkää ja kaikin puolin ankeaa – ja ihmisillä hyvä tahto.

Tiellä oleva este

Poimin vaimoni kyytiin ja lähdimme etenemään yhtä Lauttasaaren pääväylistä tavoitteena päästä Länsiväylälle. Liikennettä oli paljon – olihan perjantai. Kaikilla tuntui olevan kova kiire viikonlopun viettoon.  

Ihmettelin, kun osa edelläni jonossa ajavista teki yhtäkkiä hätäisiä väistöliikkeitä. Syynä olivat tiellä lojuneet kolme 50 sentin mittaista kakkosnelosen pätkää. Osa jonossa ajaneista ajoi kakkosnelosten yli, jolloin ne sopivasti renkaan alle osuessaan siirtyivät sivusuunnassa yhä keskemmälle ja pomppivat melko korkeallekin asfaltin pinnasta.

Miksi autoilijat ajoivat niiden yli? Mikseivät kaikki väistäneet? Varmasti yksinkertaisesti siksi, että ehdottomasti liian lyhyiden turvavälien johdosta autoilijat havaitsivat edellä ajavan alta esiin putkahtavat kakkosnelosen pätkät niin myöhään, ettei heillä ollut enää minkäänlaista mahdollisuutta niitä väistää. Itse onnistuin väistössä – kiitos hyvän turvavälin.

Pysähdyin tien reunaan, kytkin hätävilkut, pukeuduin heijastinliiviin ja kävelin kakkosnelosten kohdalle tien reunaan Tieliikennelain 62 §:n velvoittamalla tavalla:

Tielle ei saa panna eikä jättää mitään, mikä voi vaarantaa tai haitata liikennettä.

Milloin jonkun syystä tielle on joutunut este, jota ei voida heti poistaa, hänen on merkitsemällä tai muulla tavoin kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota esteeseen, kunnes hän on saanut sen poistetuksi.

Milloin tiellä on este,  josta saattaa aiheutua vakavaa vaaraa liikenteelle, jokaisen esteen havainneen tienkäyttäjän on mahdollisuuksiensa mukaan viipymättä ryhdyttävä 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin taikka, jollei se ilman kohtuutonta hankaluutta ole mahdollista, ilmoitettava asiasta poliisille.

Odotin heijastinliiveineni, että päättymättömässä autojonossa olisi edes yksi autoilija, joka pysähtyisi ja päästäisi minut kävelemään ajoradalle poistamaan vaaralliset esteet. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Odotin noin viisi minuuttia, kunnes sopiva väli tuli ja sain henkeäni uhmaten juostua laudat pois. Soittipa yksi autoilija minulle äänimerkkiäkin ”kiitokseksi”.

Minä, minä, minä

En voi kuin ihmetellä edellä kuvaamaani tilanteeseen sattuneiden autoilijoiden itsekkyyttä. Tärkeintä tuntuu olevan se, että kunhan oma matkanteko ei viivästy – muilla ei ole väliä. Laudat olisivat voineet kolhia autojen helmoja tai sopivasti renkaan alle osuessaan lentää päin jalkakäytävällä käveleviä.

Entäpä, jos letkassa olisi ajanut kaksipyöräinen, mopo tai moottoripyörä, jonka kuljettajalta laudanpätkät olisivat jääneet huomaamatta? Onneksi moottoripyöräilijät ovat tähän vuodenaikaan melko harvassa – mopoja sen sijaan kyllä liikkuu. Joskus muistan nähneeni myös mopoilijan ajavan liian lyhyellä turvavälillä edellä ajavan perässä.

Lautoihin törmätessään mopoilija olisi varmasti kaatunut, jolloin hänen takarenkaassaan lähes kiinni ajava autoilija olisi mitä todennäköisemmin ajanut hänen ylitseen.

En voi pienessä koulutuspäällikön päässäni ymmärtää, mistä tällainen ”jätetään seuraavalle” -ajattelu kumpuaa. Pelkästään minun ollessa paikalla, ajoivat kymmenet autoilijat lankkujen yli tai ohi ja jatkoivat matkaansa. Onneksi tällä kertaa ei sattunut mitään.

Peura tien poskessa

Tarina ja matka jatkuu. Lähdimme illalla Veikkolasta kohti kotiamme Vantaalle. Eerikinkartanontiellä oli tien varressa peura. Tämä ei ole mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa – kyseisellä peltoaukealla peuroja näkee usein. Sivuutin peuran kävelyvauhtia, jonka jälkeen kiihdytin nopeutta. Vastakkaisesta suunnasta peltoaukealle ilmestyi auto. Ajattelin ystävällisesti varoittaa vastaantulevan auton kuljettajaa peurasta väläyttämällä hänelle lyhyesti kaukovaloja Tieliikennelain 34 §:ssä ohjeistetulla tavalla:

Milloin vaaran välttämiseksi on tarpeen, kuljettajan on annettava ääni- tai valomerkki taikka jarruvaloa käyttämällä tai muulla tavalla kiinnitettävä muiden tienkäyttäjien huomiota.  Äänimerkki ei saa olla pitempi kuin on välttämätöntä. Valomerkki on annettava ajovaloja vilkuttamalla.

Vastaantulevan auton kuljettaja provosoitui välittömästi, vaihtoi kaukovaloille ja antoi minulle ja vaimolleni valohoitoa koko lisävalopatteristonsa voimin. Selkeästi vastaantulija vaihtoi kaukovalot pelkästään häikäistäkseen minua, koska erehdyin hänelle valoja vilauttamaan. Ajattelin asian kuitenkin siltä kantilta, että ehkäpä hän nyt niiden lisävalojensa ansiosta huomaa sen peuran paremmin. Näin ollen saavutin toivotun lopputuloksen.

Sosiaalinen kuljettaja

Tienkäyttäjien välinen sosiaalisuus on sujuvan ja turvallisen liikenteen elinehto. Sosiaalinen kuljettaja asettaa muiden tienkäyttäjien tarpeet omiensa edelle. Viime perjantaina kohtaamiemme kuljettajien sosiaalisuus ei ollut järin kehuttavalla tasolla. Toivottavasti sinä et ollut yksi heistä.

***

Uusimmat

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot