Mainos
Mainos

Miten kuljettaja selviää talvesta hengissä?

Kysy liikenneturvallisuudesta -sarjassamme lukijoiden kysymyksiin vastaavat liikenneturvallisuuden asiantuntijat joka perjantai. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen autot(a)mtv.fi. Vastaajana on tällä viikolla Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen.

Kysymys: Miten kuljettaja selviää talvesta hengissä?

Auton kunto

Säännöllisesti, huolto-ohjelman mukaan huollettu auto on toimintavarma ja turvallinen. Kunnon huollossa auton kriittiset kohdat tulee tarkastettua, suodattimet vaihdettua ja nesteiden pakkaskestävyydet varmistettua. 

Normaalien huoltojen lisäksi kuljettajan on huolehdittava renkaista. Talvirenkaat on vaihdettava ajoissa alle, jolloin talvi ei pääse yllättämään. Ikuinen kädenväännön aihe on nastat vai kitkat -vastakkainasettelu. Onneksi jokaiselle autonkäyttäjälle jää vapaus valita nasta- tai kitkarenkaat sen mukaan, mitä ominaisuuksia hän renkaissa arvostaa. Oma valintani on nyt ja tulevaisuudessa nastarenkaat, koska olen ajanut ja opettanut muutaman talven myös erilaisilla kitkarenkailla.

Vaikka valojen toiminta tarkastetaan huollon yhteydessä, on auton käyttäjän tarkkailtava sitä itsekin – päivittäin. On aivan mahdollista, että ajovalo on pimeänä jo seuraavana päivänä huollon jälkeen. Ajovalojen lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös auton muiden valojen toimintaan sekä luonnollisesti myös niiden puhtauteen. Jos seisontavalo on ennestään pimeänä ja ajovalopolttimokin pimenee samalta puolelta, muistuttaa auto muiden tienkäyttäjien silmissä mopoa. Tämä saattaa johtaa kohtalokkaisiin arviointivirheisiin.

Kuljettajan on huolehdittava myös siitä, että näkyvyys autosta ulos on paras mahdollinen. Auton lasit tulisikin pestä säännöllisesti sekä ulko- että sisäpinnoilta. Käyttämällä sisätilanlämmitintä tai polttoainetoimista lisälämmitintä välttyy useimmiten skrapaamiselta – samoin säilyttämällä autoa tallissa tai katoksessa. 

Talviajomoodi

Suurin riskitekijä on kuitenkin usein ratin ja penkin välissä. Kuljettajan tulisi osata kääntää itsensä talviajomoodiin aina, kun olosuhteet sitä edellyttävät – ja mieluummin tietysti jo hieman aikaisemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään neljän sekunnin turvaväliä edellä ajavaan, havainnointia entistä pidemmälle, ja pitäviä kelejä alhaisempia ajonopeuksia. 

Kun kuljettaja on talviajomoodissa, hänelle jää aikaa toimia rauhallisesti. Rauhallinen kuljettaja välttää hätäisiä kiihdytyksiä, jarrutuksia ja voimakkaita ohjausliikkeitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan auton hallinnan menettämisen.

Ajoasento

Suomalaisten kuljettajien ajoasennoissa on toivomisen varaa. Se on oikeastaan ensimmäinen asia, johon kiinnitän huomiota pitämissäni talviajokoulutuksissa. Pääsääntöisesti autoa ajetaan aivan liian kaukaa ja makaavassa asennossa. Tällöin auton liikkeet eivät välity riittävän hyvänä perstuntumana kuljettajalle. Myös mahdollisessa vaaratilanteessa toimiminen on vaikeaa, jos kuljettajan raajat ovat suorina.

Kuljettajan istuin on oikealla etäisyydellä, kun painettaessa jarrupoljin pohjaan, polvi jää selkeästi koukkuun. Tällöin mahdollisessa vaaratilanteessa saadaan voimaa hätäjarrutukseen. Mikäli vaaratilanteesta ajaudutaan onnettomuuteen, koukussa oleva polvi joustaa törmäystilanteessa ja lieventää lonkkaan kohdistuvia voimia. 

Selkänojan kaltevuus tulisi säätää niin, että ohjauspyörän kehä on ranteiden kohdalla hartioiden ollessa kiinni selkänojassa. Näin kädet jäävät koukkuun, kun ohjauspyörästä otetaan kiinni. Tällöin ohjauspyörää on mahdollista käsitellä tunnokkaasti ja nopeastikin, mikäli tilanne sitä vaatii. Jos et usko, kannattaa kiinnittää huomiota ralliauton sisältä kuvattuun incar-kuvaan. Harva menestynyt rallikuski ajaa makuuasennossa, kädet suorina. Tämä on asia, joka erityisesti hiljattain ajokorttinsa saaneiden nuorten testosteronikranaattien olisi syytä omaksua.

Tunnetko sinä autosi järjestelmät?

2000-luvun autoissa on paljon edistyksellistä turvatekniikkaa. Kuljettajan pitää tietää, mitä järjestelmiä juuri hänen käytössään olevasta autosta löytyy. Esimerkiksi hätäjarrutustilanteessa olennainen tieto on, onko autossa lukkiutumattomat ABS-jarrut. ABS-jarruilla voidaan hätäjarruttaa ja ohjata samanaikaisesti, kun taas ilman ABS-järjestelmää varustetuilla autoilla jarrusta on luovuttava ennen kuin autoa voidaan ohjata. 

Vastaavasti kuljettajan on syytä tietää, onko autossa ESC-ajonvakautusjärjestelmä. Mikäli järjestelmä löytyy, eroaa auton käsittely lähinnä tilanteissa, joissa auto pyrki aliohjautumaan eli puskemaan. Ajonvakautusjärjestelmällä varustetun auton lähtiessä puskemaan, on kuljettajan syytä painaa kytkin pohjaan ja kääntää ohjausta enemmän sinne, minne haluaa auton kääntyvän. Näin järjestelmä pyrkii kääntämään autoa kuljettajan haluamaan suuntaan jarrujen avulla. Mikäli ajonvakautusjärjestelmää ei ole, ei ohjausta tule missään tapauksessa kääntää lisää, vaan tilanteesta pyritään selviämään painamalla kytkin pohjaan.

Edellä kuvatut järjestelmät auttavat kuljettajaa vaaratilanteessa. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että järjestelmän aktivoituminen on aina merkki kuljettajan tekemästä ennakointivirheestä. Meillä kaikilla ABS-jarrut rutisevat aika-ajoin ja ajonvakautuksen merkkivalo vilkahtelee kojelaudassa. Kun omalla kohdallasi käy seuraavan kerran näin, suosittelen kotiin päästyäsi pysähtymään ison kokovartalopeilin eteen ja miettimään, missä asioissa tuli hölmöiltyä. 

Jos haluaa kehittyä kuljettajana, on omat virheet oltava valmis myöntämään ja mietittävä ratkaisuja, joiden avulla ne voi jatkossa välttää.

***

Kommentoi

Uusimmat

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme