Mainos
Mainos

Onko neliveto oikeasti fiksuin valinta Suomen keleihin?

Kysy liikenneturvallisuudesta -sarjassamme lukijoiden kysymyksiin vastaavat liikenneturvallisuuden asiantuntijat joka perjantai. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen autot(a)mtv.fi. Vastaajana on tällä viikolla Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen.

Kysymys: Onko neliveto oikeasti fiksuin valinta Suomen keleihin?

Vastaus: Neliveto kuulostaa käytännölliseltä ja turvalliselta ratkaisulta Suomen talveen. Periaatteessa sitä se onkin, mutta vain oikein käytettynä. Nelivetoautoihin liittyvät omat riskinsä, jotka kuljettajan on syytä tiedostaa.

Elektroniikka ja kuljettajaa avustavat järjestelmät ovat arkipäivää nykyautoissa. Näiden järjestelmien myötä eri vetotavoilla varustettujen autojen hallinta on muuttunut yhdenmukaisemmaksi kuin aiemmin.

Auton käyttäytymiseen vaikuttaa vetotavan lisäksi monta eri tekijää, kuten jousitus, iskunvaimennus, ohjaus ja rengastus. Nämä muuttujat tulevat hyvin esiin Autoliiton talviajokursseilla.

Loistava liikkeellelähtökyky

Neliveto on aivan ylivertainen liikkeelle lähdettäessä ja kiihdytettäessä liukkaalla ajoalustalla. Esimerkiksi lentokentällä järjestettävillä talviajokursseilla ehtii nelivetoautolla keräämään ongelmitta vauhtia 100 km/h tunnissa siinä, missä vastaavalla matkalla kaksivetoautolla nopeutta saa hädin tuskin 80 km/h.

Mitä etua tästä sitten on liikenteessä? Ainakin risteyksistä ja liikennevaloista pääsee nopeammin ja varmemmin liikkeelle ja liukkaallakin kiihdytyskaistalla saa kerättyä tarvittavan, muun liikennevirran mukaisen nopeuden.

Samalla kuitenkin törmätään keskeiseen nelivetoauton ongelmaan: Kaksivetoauton kuljettaja ymmärtää tien olevan liukas viimeistään siinä vaiheessa, kun vetävät pyörät alkavat liikkeellelähdössä sutia ja luistonestojärjestelmän valo vilkkuu mittaristossa. Nelivetoautolla sen sijaan liikkeelle päästään usein ilman, että luistonestojärjestelmän on puututtava peliin. Näin ollen nelivetoauton kuljettajalta jää herkemmin huomaamatta tien liukkaus, mikä saattaa kostautua jarrutus- tai kaarreajotilanteessa.

Jarrutusmatkat ja kaarreominaisuudet yllättävät – eivätkä aina positiivisesti

Lähes poikkeuksetta, olen talviajokursseilla saanut nelivetoautojen kuljettajat hämmästymään sitä, kuinka pitkän jarrutusmatkan heidän autonsa vaatii pysähtyäkseen. Käytännössä jarrutusmatkalla ei ole juuri eroa vastaavalla alustalla ja rengastuksella varustettuun kaksivetoautoon. Tämän vuoksi rengastuksessa ei ole syytä säästellä nelivetoautonkaan kohdalla.

Toinen yllätyksen aihe ovat nelivetoauton kaarreominaisuudet. Nelivetoauto karkaa kaarteessa kuljettajan lapasesta aivan yhtä helposti kuin vastaava kaksivetoinen auto, jos kaarteeseen ajetaan liian kovaa.

Tietyt nelivetoiset automallit ovat myös kaksivetoautoa korkeampia. Kun painopiste on korkeammalla, lähtee auto vyörymään ulkokaarteen suuntaan herkemmin. Moni henkilöautoa korkeampi nelivetoauto on talviajokurssilla karannut kuljettajan lapasesta kuvitteelliseen ojaan sellaisessa nopeudessa, jossa matalamman kaksivetoauton kuljettaja on vielä selvinnyt kaarteen läpiajosta ongelmitta. Korostettakoon, ettei tämä sinällään johdu vetotavasta vaan autojen korkeus-, alusta- ja rengastuseroista. Se toimii kuitenkin hyvänä herätyksenä useille nelivetokuljettajille ja saa heidät ymmärtämään, että ennen kaarretta on nopeutta hiljennettävä keliolosuhteita vastaavaksi, vaikka vauhdin kerääminen liukkaalla alustalla onkin onnistunut ongelmitta.

Aina löytyy parkkipaikka

Hangessa nelivetoinen auto etenee paljon kaksivetoista paremmin – varsinkin, jos auton maavara on riittävä.

Nelivetoiselle autolle löytyy lumipöperöisenkin kadun varrelta pysäköintipaikka siinä, missä kaksivetoauton kuljettaja joutuu etsimään puhdasta parkkiruutua pidempään. Vastaavasti huonosti auratut tai jopa auraamattomat mökkitiet taittuvat nelivetoautolla varmemmin kuin vastaavalla kaksivetoisella mallilla – edellyttäen, että auton maavara riittää.

Kiinnijuuttumiseen ja sitä seuraavaan auton irrottamiseen liittyy aina turvallisuusriskejä siitä riippumatta, ollaanko mökkitiellä vai lähdössä kadun varrella olevalta pysäköintipaikalta.

Ostaisinko nelivedon?

Nelivetoautoissa on siis omat hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta ne ovat turvallisia – toisaalta eivät.

Turvallisen nelivetoautoilun perusta on, että kuljettaja pitää mielessä, ettei neliveto anna oikeaa kuvaa keliolosuhteista. Nelivetojärjestelmä saattaa myös lietsoa osaa kuljettajista kokeilemaan omia ja autonsa rajoja kaksivetoautoa herkemmin. Tällainen temppuilu ei kuitenkaan kuulu yleisen liikenteen sekaan. Mutkan takaa kahva edellä tuleva nelivetoauto saattaa päättää ikävästi vastaantulevan lapsiperheen maallisen vaelluksen.

Tulevan auton vetotapaa harkitessa kannattaakin miettiä omia autonkäyttötarpeita:

  • Kuinka usein joutuu etsimään pysäköintipaikkaa lumikaaoksen keskeltä?
  • Kuinka usein on ajettava umpihangen peitossa olevia mökkiteitä?
  • Tuoko neliveto vastinetta omiin autonkäyttötarpeisiin niin paljon, että on valmis maksamaan siitä kaksivetoautoa kalliimman hinnan? Enkä tarkoita pelkästään hankintahintaa – nelivetojärjestelmä näkyy usein myös korkeampina polttoaine-, huolto- ja korjauskustannuksina.

Otsikossa esitettyyn kysymykseen voin siis vastata kyllä ja ei. Kertomieni faktojen pohjalta jokainen voi tehdä oman ratkaisunsa tulevan autonsa vetotavan suhteen.

***

Kommentoi

Uusimmat

Mainos

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot