Mainos
Mainos

Kodin vanhat videonauhat siirtyvät dvd-levyille kirjastossa

Isoimmat kirjastot tarjoavat muutaman vuoden sisällä yleisesti mahdollisuutta vanhojen kuva- ja äänimateriaalien digitalisointiin. Näin arvelee projektisihteeri Maija Saraste Hämeenlinnan kirjastosta, jonka editointi- ja kopiointiajat varataan sitä mukaan kuin uusia jaetaan, viikoiksi etukäteen.

Haastatteluhetken asiakkaat käyvät esimerkiksi tarpeitten erilaisuudesta. Kun Taina Seppälällä olivat mukana kodin molemmat tärkeät videokasetit, Siiri ja Rauno Kattelus aloittelivat noin 50 pienen ja suuren videonauhan siirtoa dvd:lle.

- Lisäksi olemme laittaneet vanhat kaitafilmit vhs:ksi, ja nekin pitäisi käydä läpi, tuumii Siiri-rouva tietämättä, että kotoa löytyy vielä iso varasto kaitafilmejä tädin perintönä.

- Harrastusta riittää, jos hengissä selvitään, lisää Rauno Kattelus ja pohtii jo tulevaisuutta.

- Kuinkas pitkän ajan dvd mahtaa säilyä? Ja osaako tämän monistaa kotona?

Ensimmäiseksi tallennettiin uudelleen videot tyttären häistä 1994. Dvd on mukava vieminen vävyn vanhemmille sekä hieno lahja kolmelle liitosta syntyneelle lapsenlapselle.

Opastus vetonaulana

Taina Seppälän nauhoilta löytyi 1980-luvun perhejuhlia ja lapsia. Kun televisio on nyt digitaalinen, ei kotona ole laitteita videoitten katsomiseen.

- Kyselin digitointiaikaa kirjastolta heti, kun luin jutun uudesta palvelusta. Kaksi kuukautta jonotin.

Taina Seppälä kiittelee kirjastoa yleensä ja digitalisointipalvelua erityisesti. Siitä hän olisi valmis vähän maksamaankin.

- Opastus on vetonaula; ilman sitä ei tapahtuisi mitään. Yli viisikymppinen kaipaa kertausta.

Maija Sarasteen mukaan opastus on tärkeätä paitsi teknisesti myös asiakkaan tietoturvan kannalta.

Perheiden muistot talteen

Hämeenlinnassa palvelu aloitettiin lokakuussa osana Euroopan sosiaalirahaston (ESR) hanketta, jolla pyritään kasvattamaan digitaaliajan aktiivisia kansalaisia.

Ensin perustettiin editointipiste, jossa voi käsitellä vaikka yhtäaikaisesti vanhoja videoita tai diakuvia sekä äänilevyjä tai kasetteja. Myöhemmin hankittiin vhs-dvd-nauhuri pelkkään kopiointiin. Kaitafilmien digitalisointilaitetta ei tilattu, sillä sen kysyntä arvioitiin pienemmäksi.

Tekniikka maksoi noin 1500 euroa, ja kalusteet löytyivät kirjastosta.

- Raha ei ole ongelma, vaan se, että löytyy rauhallinen tila ja henkilökuntaa palvelun pyörittämiseen, arvelee Saraste.

Hänen mielestään kirjasto on luonteva matalan kynnyksen paikka opetella uutta tietotekniikkaa. Palvelu on myös huolenpitoa perheitten ja kansakunnan yhteisestä muistista.

Samantyyppistä toimintaa on Sarasteen mukaan toistaiseksi vain Kotkassa ja Helsingin Kirjasto 10:ssä.

- Eiköhän tämä leviä, sillä monet kirjastot ovat kyselleet kokemuksiamme. Yksityispuolella ei ollut mitään julkista palvelua vastaan, koska kysyntää riittää kaikille.

Sarasteen mukaan tallenteitten digitalisointi on kiinnostanut yhtä paljon miehiä ja naisia, mutta enimmäkseen yli 45-vuotiaita. Asiakkaat kertovat kotoa löytyvän jopa pari tuhatta LP-levyä, tuhansia dioja tai laatikoittain videonauhoja.

(MTV3 - STT)

Kommentoi

Uusimmat

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme