Mainos
Mainos

Kun kännykät olivat vielä puhelimia – tekstarikansan muistoja vuosien takaa

Nokian ilmoitus kännykkämarkkinoille palaamisesta on saanut aikaan positiivista pöhinää suomalaisella teknologiakentällä.

Tästä innostuneena kyselimme ihmisiltä heidän ensimmäisiä kännykkämuistojaan - ajalta jolloin kännykät olivat yksinomaan puhelimia. Ja kyllähän kännykät käyttäjissään ajatuksia ja muistoja herättävätkin:

-Vastustin aluksi matkapuhelimia. Sitten tajusin, että puhelin taskussa vapauttaa minut hiihtämään keväthangille sen sijaan, että odottaisin työpuhelua pöydän ääressä. Ensimmäiseen puhelimeeni hankin hauskan musta-valkopilkullisen dalmatilaiskuoren. Nainen, 47.

-Rakkain Nokia-muistoni liittyy ns. simpukkamalliin. Tuli jotenkin tärkeä olo, kun läpsäytteli puhelinta auki ja kiinni. Nainen, 35.

-Ensimmäinen kännykkämuisto on vuodelta 1995, kun isäni hankki kännykän. Malli oli joku Nokian iso 2110i (tehoakku, puujäljitelmäkuoret ja vyöklipsi :D).Kirjeenvaihto ystävän kanssa sai aivan uuden ulottuvuuden, kun nappasin isän puhelimen omaan huoneeseeni ja opettelin kirjoittamaan tekstiviestejä CAPSLOCK-MEININGILLÄ. Tiedä sitten miten komean laskun isä sai ”kirjeenvaihdostamme” :D”. Nainen, 30.

-Oman ensimmäisen puhelimen sain vuonna 2000. Malli oli supertrendikäs Nokian 5110 matopeleineen ja olin ensimmäinen luokallani, jolla oli puhelin. Sillä sitten pelattiin porukalla matopelejä välitunnilla . Muotia oli myös soitella ”pommeja” eli kerran hälyttäviä ärsytyspuheluja kavereille ja ihastuksille. Kännykkää piti tietenkin kantaa vyöklipseineen vyöllä, vaikka eihän sitä oikeasti puheluihin juuri koulupäivän aikana tarvinnut. Kuoretkin sai vaihdettua ja erilaisia logoja tilattua. Onneksi säilytin luurin, toimi nostalgiahittinä hyvin viime kesän ysärifestareilla. Nainen, 32.

-Vuosi oli 2003. Nokia oli lanseerannut jotain todella ihmeellistä: N-Gage pelipuhelimen ja siitä oli tulossa markkinoille uusi ja paranneltu superversio: QD. Sain sellaisen käsiini ja vaikka kyseessä oli prototyyppiversio, oli se jotain todella mullistavaa. Puhelimella pystyi lähettämään sähköposteja, pelejä sai helposti vaihdettua muistikorttipaikalta ja mikä tärkeintä: se oli futuristisen näköinen. Erästä sotapeliä tuli hierottua niin paljon, että puhelimen ympärillä olevat kumiset suojukset rispaantuivat irti. Wap pyöri jotenkuten ja sillä pystyi lähettämään multsareita. Kellään sellaista ei vielä ollut ja porukalla puhelinta ihmeteltiin. Edelleen löytyy pöytälaatikosta, toimivana. Mies, 37.

-5110 on vieläkin paras puhelin, mitä tiedän. Oltiin kanoottiretkellä ja tietysti mukelsin (känny taskussa), koska harjoitus tekee mestarin. Rannalle päästyäni puhelin taskussa soi – kaverihan se siellä. Kaveri oli hyvällä tuulella, samoin puhelin. 5110 on muutenkin laatukamaa. Olen useampaan kertaan heittänyt sen suutuspäissäni seinään. Kyllähän ne osat irtoilee, mutta sitten taas kun ne kokoaa yhdeksi, niin se on yksi ja toimiva. 5110 on retro-Twitter: tekstariin mahtuu vain sen verran kirjaimia, että siinä ei kannata runoissa rönsyillä. Lyhyestä virsi kaunis ja tiivistäminen – se on journalistin ydintä. Ja se akun kesto uuh. Kerta viikossa piisaa jes! Mies, 33.

-Ensimmäinen kännykkäni oli Ericssonin GH688 vuonna 1998. Kömpelö luuri, jonka ylipitkä antenni hiersi ikävästi kylkeä. Sen jälkeen saamaani Nokia 3210:aan olikin helppo rakastua. Kevyt, kätevä, sai säveltää soittoääniä – ja oli siinä se matopelikin. Vieläkin on Nokia käytössä, tosin tätä epäonnista Lumia-tuoteryhmää. Uutta Nokiaa innolla odotellessa… Mies, 32.

-Ensimmäinen puhelimeni oli Nokia 2110, sellainen, josta vedettiin antenni ulos ja äänet kuului. Lisäakku oli siihen hommattava, sillä kesti 5 päivää lataamatta. Puolet kavereista sai silloin jo kännykästä kiinni. Muilta vastattiin vielä lankapuhelimeen ”Mäkelällä”… Vuosi oli -97. Mies 39.

Kommentoi

Uusimmat

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme