Mainos
Mainos

Muistatko, kun silmät piti peittää leffan kelaamisen ajaksi? Näistä takavuosien vaikeuksista nykynuorilla ei ole hajuakaan

Kuluvalla vuosituhannella syntyneillä teineillä ei ole aavistustakaan lukemattomista ongelmista, joiden kanssa viimevuosisadan nuoret toivot ovat joutuneet painimaan. Tässä lista teknologian kehitykseen liittyvistä muistoista, jotka vievät aikamatkalle suoraan 1990-luvulle.

Kukaan täysjärkinen tuskin ikävöi esimerkiksi VHS- tai c-kasetteja, mutta ilman niiden kanssa koettuja hankalia hetkiä emme olisi samoja vahvoja ihmisiä kuin nykyään olemme. Muistatko vielä nämä?

1. Tekstaaminen

Pelkästään sanan ”hei” näpyttelemiseen vanhalla nokialaisella tarvittiin seisemän painallusta: 4,4, tauko, 3, 3, tauko ja 4, 4, 4.

Jo muutama tekstiviesti täytti puhelimen, eikä viestejä voinut varastoida mihinkään. Tekstiviestit eivät myöskään muodostuneet alussa keskusteluiksi, vaan ne näkyivät näytöllä jokainen erikseen. Jos halusi löytää tietyn viestin, piti kahlata kaikki läpi.

2. Puhelut

Puhelut eivät olleet ilmaisia, sillä Whatsappista ei kukaan osannut vielä unelmoidakaan. Moni operaattori tarjosi halvempia puheluja viikonloppuisin, jolloin tekniikkavälitteinen sosiaalinen kanssakäyminen tuli keskitettyä loppuviikkoon.

3. Cd-levyjen ja erillisen soittimen mukana raahaaminen

Jos musiikkia halusi kuunnella tien päällä, reppuun piti pakata aina valikoima c-kasetteja tai cd-levyjä ja niiden soittamiseen soveltuva, ei-niin-pieneen-tilaan-menevä erillinen soitin, johon piti olla ostamassa jatkuvasti hintavia pattereita.

Kun valoisampi 2000-luku koitti ja käyttöön otettiin mp3-tekniikka, taskut olivat edelleen täynnä elektroniikkaa. Puhelin, musiikkisoitin ja kamera veivät edelleen erikseen tilaa.

Myös itse musiikin kuuntelu oli työlästä puuhaa. Kasetteja piti kelata edestakaisin ja cd- ja jopa mp3-soittimien kanssa peukaloon tuli helposti rasitusvamma, jos halusi kuunnella valikoiden tiettyjä kappaleita.

4. Kotitietokoneet

Tietokoneet olivat hitaita ja kaikkea muuta kuin helppokäyttöisiä. Aluksi piti opetella muistamaan pitkiä polkuja, jotta löysi haluamiaan tiedostoja koneen syövereistä. Tiedostojen ja ohjelmien lataaminen ja avaaminen saattoi viedä ikuisuuksia. Uusien ohjelmien asentaminen vei jopa tunteja. Tietokoneet menivät helposti jumiin ja käynnistä uudelleen -nappi oli kovassa käytössä.

5. Ihana kamala internet

Internet avasi nuorille toki uusia ihmeellisiä näköaloja kotikoneilla, mutta kukaan tuskin kaipaa vanhaa kunnon puhelinverkkoyhteyttä. Jos joku oli internetissä, ei lankapuhelimella voinut soittaa samaan aikaan puheluja. Vastaavasti internetyhteys saattoi katketa yllättäen, jos joku perheenjäsenistä päätti tarttua luuriin. Se saattoi tarkoittaa kymmenenkin minuutin hukkaan valunutta sivuston latausta. Internetissä käytiin yleensä korkeintaan kerran päivässä.

Puhelinverkkovälitteisestä internetyhteydestä myös maksettiin minuuttien mukaan. Siksi vanhemmilta herui yleensä säälittävän vähän nettiaikaa päivässä. Yhteys oli myös auttamattoman hidas. Puoli tuntia kului käytännössä sähköpostin tarkistamiseen. Kun puhelimiin tuli tarjolle ensimmäinen internetyhteys, ei siitä ollut mitään hyötyä. Kännyköiden kapasiteetti ei venynyt raskaiden nettisivujen avaamiseen ja vanhemmat olisivat joka tapauksessa saaneet halvauksen puhelinlaskun saapuessa.

6. Valokuvaaminen

Huipputekniikkaan ja tuhansien kuvien ottamiseen tottuneet nykynuoret eivät saa koskaan kokea filmille kuvaamisen turhauttavuutta ja epävarmuutta, joka kalvoi monta päivää matkan jälkeen, ennen kuin kuvat oli kehitetty valokuvafirmassa ja lähetetty etanapostissa kotia kohti.

Muistatko mustat muoviset filmipurkit? Välillä kuvat saattoivat olla pilalla filmin valottumisen takia, välillä mallien keskeneräisten ilmeiden takia. Niin tai näin, sen sai tietää vasta reissun jälkeen. Välillä kävi niin, ettei viikon lomalta jäänyt käteen ainuttakaan onnistunutta otosta. Kuvien kehittämisen hinnoista ei kannata edes puhua.

7. VHS-tekniikka

Videokasettien kanssa oli omat sudenkuoppansa. Ne veivät hyllyssä paljon tilaa ja suosituimmat elokuvat menivät aina ensimmäisenä puhki. Lisäksi oli aina vaara, että joku huolimaton perheenjäsen nauhoittaa jotain turhanpäiväistä oman rakkaan kasetin alkuperäissisällön päälle. Monelta perheriidalta olisi säästytty ilman VHS-kasetteja.

Tiedätkö muuten mistä huipputekniseltä kuulostava lyhenne tulee? VHS on yhtä kuin: Video Home System.

Videokasetteja sai olla myös aina kelaamassa alkuun. Siihen piti pyytää aina isän tai äidin apua, jotta voisi itse sulkea silmät ja korvat traagisten juonipaljastusten takia. (Myös siinä tapauksessa, että kyseisen elokuvan olisi nähnyt jo 10 kertaa.)

Lähde: BuzzFeed

***

Kommentoi

Uusimmat

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme