Mainos
Mainos

Supertarkat jättitelevisiot vertailussa – sohvaperunan unelma toteutumassa

"Ultra HD-, UHD- ja 4K-televisio" – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niille, joille televisiomaailman tuoreimman villityksen termit ovat jääneet hämärän peittoon kerrottakoon, että kyseessä on uuden sukupolven televisiotekniikka, joka tarjoaa neljä kertaa tarkemman kuvan kuin perinteinen 1920 x 1080 pikselin Full HD -teräväpiirtotarkkuus.

4K-television tapauksessa puhutaan siis jo hulppeasta 3840 × 2160 pikselin kuvatarkkuudesta. Ja onpa kulman takana kehitteillä jo jopa 8K-televisioita, joiden tarkkuus on järisyttävät 7680 × 4320 pikseliä.

Vertailussamme on Sonyn 55-tuumainen KD-55X9005A -4K-televisio sekä Samsungin 65-tuumainen F9005 4K-jättitelevisio. Luonnollisesti kummatkin televisiot on varustettu viimeisimmillä Smart TV -älyominaisuuksilla.

Tarkastelemme, mitä uutta huipputarkat lippulaivatelevisiot tarjoavat olohuoneen sohvakäyttäjälle.

4K on lähitulevaisuuden tekniikkaa, mutta toistaiseksi hankalasti saatavaa

Moni saattaa kysyä, mitä hyötyä nelinkertainen Full HD -tarkkuus oikeastaan tarjoaa peruskäyttäjälle. Ja tämä onkin aiheellinen kysymys, sillä jo nykyiset Full HD -paneelit tarjoavat veitsenterävän ja luonnollisen kuvan. Ongelmana on myös se, että 4K-tasoista materiaalia ei ole vielä juurikaan saatavilla.

Onko 4K-hössötyksessä siis mitään järkeä?

Yksinkertaisesti vastattuna kyllä on. 4K-edustaa televisiomaailman tulevaisuutta, ja vertailussamme olevat televisiot ovat ensimmäisiä askelia kuluttajien suuntaan tällä polulla. 4K-tarkkuus mahdollistaa yhä suurempikokoisten näyttöjen käyttämisen kuvanlaadun pysyessä erinomaisena. 4K-materiaalia näyttävä televisio kestää katselua myös lähietäisyydeltä kuvanlaadun kärsimättä.

Jättitöllö kaipaa tilaa ympärilleen

Sekä Sonyn että Samsungin televisiot vaativat tilaa. Jo pelkästään televisioita kuljetettaessa tarvitaan peräkärryä tai pakettiautoa, sillä valtavat tuotepakkaukset eivät tavalliseen farmariautoon enää sovi. Painavien ja kookkaiden laitteiden kantamiseen tarvitaan ainakin kaksi henkilöä.

Vaikka testissämme oleva Sonyn malli on "vain" 55-tuumainen, niin television reunoille sijoitetut kiinteät kaiuttimet kasvattavat laitteen kokoa merkittävästi. Sonyn kokonaisleveys on samaa luokkaa kuin Samsungin kymmenen tuumaa suuremman television.

Sonyn television mitat ovat 1463 x 749 x 100 millimetriä ilman pöytäjalustaa, ja Samsungin vastaavat mitat 1462,3 x 837,8 x 40,7 millimetriä. Tämän kokoluokan televisiot eivät täten ole välttämättä käytännöllisimpiä vaihtoehtoja parinkymmenen neliön yksiöön.

UHD-televisiot ovat vielä tässä vaiheessa melko hintavaa hupia. Testissämme oleva Sonyn 55-tuuman malli maksaa noin 4 400 euroa, ja vastaava 65-tuumainen malli maksaa puolestaan 6 000 euroa. Samsungin 55-tuumainen malli maksaa puolestaan noin 5 000 euroa, ja testissämme ollut 65 tuuman malli puolestaan jo 7 000 euroa. Kotivakuutukset kannattaa siis olla näitä televisioita hankkiessa kunnossa.

Kumpikin televisio edustaa laadukkaista materiaaleista rakennettua korkean tason designia. Ne soveltuvat sellaisinaan huoneen tyylikkäiksi sisustuselementeiksi.

Järisyttävän hienoa kuvaa

Testasimme laitteiden UHD-tarkkuutta HDMI-liitäntään kytkettävällä boksilla, jonka kovalevy sisälsi 4K-tarkkuudella kuvattua demomateriaalia. Ja tästäpä päästäänkin tärkeimpään kysymykseen: Miltä 4K-kuva näyttää olohuoneen sohvalta katsottuna? Yhtään empimättä voidaan todeta, että kuva näyttää todella vaikuttavalta.

Kristallinkirkas ja terävä kuvamaailma tempaa katsojan välittömästi mukaansa. Kun demomateriaalilla esitellään vaikkapa Bellagion suihkulähteitä iltavalaistuksessa, Grand Canyonin maisemia tai suurkaupunkien vilinää, niin katsomiselämyksessä on aivan uudenlaista vangitsevuutta ja aiempaa selvästi suurempaa läsnäolon tuntua. Kuvissa näkyvien yksityiskohtien lukumäärä, värimaailma ja yleisvaikutelma on 4K-materiaalia katsoessa selvä harppaus eteenpäin perinteisestä Full HD:sta.

Katseluetäisyydellä ei ole väliä, sillä kuva näyttää sekä Sonyn että Samsungin tapauksessa terävältä, vaikka sitä katsoisi niinkin läheltä kuin reilun metrin päästä. Kun kummassakin tapauksessa värit ja katselukulmat edustavat LED-televisioiden kärkiluokkaa, niin laitteita testaillessa alkaa huomaamatta hymy venyä korviin saakka.

Tummasävyiset kohtaukset toistuvat todellakin tummina myös hämärissä tiloissa katseltuna, eikä taustavalon häiritsevää vuotoa ole havaittavissa kummassakaan televisiossa.

Sony KD-55X9005A

Plussaa

Miinusta

4K-materiaalin katsomisen jälkeen tavallisen antenniverkon SD-tason kuvanlaatu näyttää selvästi suttuisemmalta. Tästä huolimatta on todettava, että muun muassa eri kuvanparannustekniikoiden avulla tavallinen televisiokuva on testimme kummassakin televisiossa kuitenkin paljon siistimpää ja terävämpää kuin voisi etukäteen kuvitella. Suuri 4K-televisio soveltuu siis varsin mainiosti myös heikompilaatuisesta kuvasta nauttimiseen.

Myös esimerkiksi Netflix-videopalvelun kautta katsottu kuva näkyy kummallakin televisiolla erinomaisella kuvanlaadulla Blu-ray-leffoista puhumattakaan.

Samsung F9005

Plussaa

Miinusta

Eri kuvanparannustekniikat ovat hieman kaksiteräinen miekka: Toisaalta ne kyllä silottelevat kuvan laatua, liikettä ja rakeisuutta, mutta monessa tapauksessa ne tekevät kuvasta samalla ylisiistejä. Käytännössä huippuluokan elokuva saattaa siis näyttää aivan siltä kuin se olisi kuvattu Kauniiden ja Rohkeiden studiossa. Usein päädyimmekin katsomaan ohjelmia siten, että kaikki mahdolliset kuvankäsittelytekniikat olivat kytkettynä pois päältä.

Esimerkiksi Samsungin tapauksessa huomasimme, että kuvankäsittelytekniikat aiheuttivat teräväpiirtokuvassa liikkuvien hahmojen lähituntumaan pientä väreilyä. Ilmiö poistui, kun kuvanparannustekniikoita kytkettiin pois toiminnasta. Kuvanparannuksen käyttö on pitkälti makukysymys, ja se riippuu myös katsottavasta materiaalistakin.

Televisioiden omien kaiuttimien äänenlaatu on hyvä kun ottaa huomioon, että kummatkin näytöt ovat hyvin litteitä. Etenkin Sonyn tapauksessa sivuille integroidut kookkaat kaiuttimet tuottavat kirkkaiden diskanttien ohella myös jämäkän bassotoiston. Samsungin äänentoisto on hieman Sonya latteampi. Tosin tämän tason televisiot pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kun ne kytkekään ulkopuoliseen monikanava-äänentoistojärjestelmään.

Kolmiulotteisen 3D-kuvan katselussa Samsung luottaa aktiivilasitekniikkaan, kun taas Sonyssa on käytössä passiivilasitekniikka. Sen kummemmin näiden kahden teknologian erityispiirteisiin menemättä voidaan todeta, että passiivilasitekniikka tarjoaa selvästi miellyttävämmän katselukokemuksen, vaikka sitä käytettäessä näytön vaakaresoluutio käytännössä puolittuu. Resoluution heikentymistä ei huomaa kuitenkaan kuin aivan läheltä katsottuna.

Samsungin aktiivilasitekniikka tarjoaa puolestaan tarkemman kuvan, mutta se on Sonya värisevämpi. Värinä saattaa pidemmän päälle rasittaa silmiä.

Samsung puolestaan voittaa ominaisuuksien monipuolisuudella. F9005-televisio tottelee myös muun muassa ele- ja puhekomentoja. Elekomentojen tarkkailuun televisio käyttää yläreunasta ponnahtavaa kameraa. Ratkaisuna tämä on mainio, sillä kameran saa painettua takaisin piiloon, mikäli sitä ei käytetä. Sonyn mukana ei tule vakiona kameraa.

Älytelevisio on älyttömän helppokäyttöinen

Tottumattoman ei ole syytä kavahtaa älytelevisio-nimitystä, sillä sekä Samsungin että Sonyn Smart tv:t ovat suorastaan älyttömän helppokäyttöisiä.

Kyse on samasta asiasta kuin älypuhelimien ja peruspuhelimien välillä. Moni karttaa älypuhelimia, vaikka ne ovat todellisuudessa helppokäyttöisempiä kuin peruspuhelimet.

Televisiot esimerkiksi opastavat selvällä suomenkielellä asetusten tekemisessä heti, kun laitteen kytkee ensimmäisen kerran päälle.

Helppokäyttöisyydessä Samsungin televisio vie hienoisen voiton, sillä siinä Smart-TV-ominaisuudet on niputettu yhteen hieman intuitiivisemmin. Samsungin tapauksessa käyttöä helpottaa myös mukana toimitettava sormiohjauksella toimiva "touchpad-kaukosäädin".

4K-materiaali pääsee oikeuksiinsa vasta jättitelevisiossa

Sonyn ja Samsungin 4K-mallien kuvanlaadusta ei löydy ensituntuman perusteella huomautettavaa. Kumpikin näyttö soveltuu lisäksi erinomaisesti myös heikkolaatuisemman materiaalin katsomiseen ja monien erilaisten älytelevisio- sekä verkkopalveluiden käyttöön.

Vertailumme paljastaa kuitenkin yhden erittäin huomionarvoisen asian: 4K-tarkkuus pääsee nimittäin täysin oikeuksiinsa vasta erittäin suurikokoisissa näytöissä. Normaalilta katseluetäisyydeltä katsottuna Sonyn 55-tuumaisen näytön tarjoama ultratarkka kuva ei juuri eroa neljä kertaa heikommasta Full HD -materiaalista. Tarkkuuden eroa ei yksinkertaisesti kykene havaitsemaan etäämmältä katseltaessa.

Sen sijaan Samsungin 65-tuumaisen näytön tapauksessa Full HD -tarkkuus alkaa jo lähietäisyydeltä katseltaessa jäädä pieneksi, ja tällöin UHD-tarkkuudesta on aivan konkreettista hyötyä.

Mikäli siis haluat ottaa kaiken irti 4K-kuvasta, niin suosittelemme Sonynkin tapauksessa 65-tuumaista mallia.

Tasaväkinen kisa

Sony KD-55X9005A ja Samsung F9005 UHD-televisiot osoittautuivat vertailussamme kuvanlaadultaan erittäin tasaväkisiksi. Sony tarjoaa paremman 3D-elämyksen, mutta Samsung puolestaan hieman paremman älytelevisiokokemuksen ja muutenkin enemmän ominaisuuksia. Tosin Samsungin 55- ja 65-tuumaiset mallit ovat myös hieman hintavampia Sonyn vastaaviin malleihin verrattuna.

Muutenkin UHD-televisioiden hinta on vielä melko korkealla. Ja kun ottaa huomioon, että 4K-materiaaliakaan ei ole vielä kunnolla saatavilla, niin uutta televisiota hankkiessa perinteinen Full HD -televisio on vielä tässä vaiheessa järkevä vaihtoehto.

Mutta varmasti jo muutaman vuoden päästä UHD-televisioidenkin hinta alkaa olla jo sillä tasolla, että ne alkavat löytää tiensä ihmisten olohuoneisiin. Testimme perusteella luvassa on kristallinkirkkaita katseluelämyksiä, jollaisista sohvaperunat ovat aiemmin voineet vain uneksia.

Kommentoi

Uusimmat

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme