Mainos
Mainos
Hyvää elämää kansikuva

”Voisin antaa mitä tahansa, etten sairastaisi tätä” – kaksisuuntainen mielialahäiriö on vienyt Päivi Storgårdin useasti sairaalaan

Toimittaja-kirjailija Päivi Storgård kertoi Hyvää Elämää -ohjelmassa, miten kaksisuuntainen mielialahäiriö on vaikuttanut hänen elämäänsä.

Lamaantumisen oireet, synkät ajatukset ja tietynlainen tahdottomuus saivat Päivi Storgårdin hakemaan itselleen apua, kun hänen nuorin lapsensa oli vauva-iässä.

– Mikään ei tuntunut miltään. Uuvuin aivan täysin, siinä oli yövalvomista ja muuta, Storgård kertoi lähetyksessä.

– Minut otettiin vakavasti vasta, kun ilmoitin, että kohta elämä loppuu tähän.

Storgård kuvailee tuolloista oloaan katatoniseksi ja jähmettyneeksi.

– Minut kärrättiin sairaalaan, jossa ensin nukuin kaksi viikkoa psykiatrisella osastolla. Sitten alettiin katsoa, mikä mimmissä on vikana.

Oikean diagnoosin saamiseen meni seitsemän vuotta. Viimein Storgårdin todettiin sairastavan kaksisuuntaisen mielialahäiriön kakkostyyppiä. Siinä sairauden maaniset jaksot eivät yllä ykköstyypin manian tasolle vaan ovat lievempiä, niin sanottua hypomaniaa. Storgårdilla ne ilmenivät esimerkiksi niin, että kerran hän hyppäsi hetken mielijohteesta lentokoneeseen ja lähti Tanskaan.

– Vuokrasin auton Kööpenhaminasta ja ajoin koko Tanskan ympäri pysähtymättä. En pystynyt pysähtymään. Sitten sen vuorokauden aikana lähdin vielä takaisin kotiin. Lentoja ei vielä ollut, joten menin Malmöhön junalla ja siitä taas junalla Ruotsin halki.

– Kun tulin kotiin, tiesin, että nyt tulee masennus ja syvänä. Ihan kuin olisi istunut joku kaamea olento olkapäällä ja sanonut, että kohta otan sinut kiinni.

”Minusta tuli epähenkilö suorastaan”

Diagnoosin kuuleminen oli Storgårdille kauhistus.

– Ensin ajattelin, että voi hirveää, tällainen leima minuun on nyt isketty. Olen hullu enkä koskaan pääse tästä pois – kohta seison bussipysäkillä meikit poskilla ja serpentiinit kaulassa ja huutelen sieltä ihmisille! Minulla ei ollut silloin vielä hajuakaan siitä, mitä tämä (sairaus) tarkoittaa.

Tiedon ja ymmärryksen myötä Storgård alkoi vähitellen hyväksyä sairauden.

– Mutta en minä siitä kuitenkaan tykkää. Voisin antaa ihan mitä tahansa, etten sairastaisi tätä.

Muutama vuosi sitten Storgård kertoi sairaudestaan julkisuudessa.

– Tavallaan sellainen oma psyykkinen kuorma lähti silloin. Olin todella tyytyväinen, että uskalsin ottaa sen askeleen. Mutta sitten sitä kuormitusta tuli enemmän sen jälkeen, kun ihmiset tajusivat, että tuolla viiraa päässä, että ei ole kaikki muumit laaksossa. Enkä minä pystynyt selittämään kaikille, että hei, minä olen ihan ok, tämän asian kanssa voi selvitä.

– Minusta tuli epähenkilö suorastaan. Yhdestä työpaikasta minut savustettiin ulos, kun asia tuli ilmi. Koeajalla ilmoitettiin, että työsuhde ei jatku. Koeajallahan ei tarvitse kertoa, miksi, mutta asia tuli hyvin selväksi, Storgård kertoo.

Sittemmin Storgård on tehnyt töitä freelancerina.

– Ehkä he pelkäsivät, että jos tuo nyt tulee vaikka huomenna töihin, se romahtaa kesken päivän ja tulee hulluksi. Näinhän se ei missään tapauksessa mene. Olen ollut täysin kykenevä työelämään sairausjaksojen välissä ja jo monta vuotta. Ei se tapahdu niin, että olet koko ajan ylhäällä tai alhaalla, vaan sairaudessa on todella pitkiäkin jaksoja, jolloin ei ole mitään ongelmaa, Storgård selittää.

Toki täytyy tiedostaa, että kaksisuuntainen mielialahäiriö on krooninen sairaus eivätkä sen pahenemisjaksot ole välttämättä omassa tahdossa ja hallinnassa.

– Monet luulevat, että jos nyt elät hyvää elämää, liikut, syöt hyvin ja tunget vitamiineja sisään, niin sitten se (pahenemisvaihe) ei tule. Se ei mene niin, kyseessä on kemiallinen häiriö aivoissa. Ihan samalla tavalla kuin jos ihmiselle tulee mikä tahansa fyysinen sairaus, et sinä voi sitä itse tahdonvoimalla estää.

”Tämän kanssa voi elää”

Sopivan lääkityksen avulla Storgård on ollut kohta viisi vuotta täysin oireeton.

– Tämän kanssa voi elää, Storgård iloitsee.

Toisin kuin Storgård pelkäsi, lääkkeet eivät tehneet hänestä zombia vaan päinvastoin auttoivat palaamaan omaksi itseksi. Sivuvaikutuksista – suun kuivumisesta, tasapaino-ongelmista, käsien vapinasta ja unisuudesta – huolimatta hän ei aio koskaan lopettaa lääkitystä. Takaraivossa on, että noin puolet kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista yrittää jossakin vaiheessa itsemurhaa.

– Jotkut sanovat, että jos on pitkiä oireettomia jaksoja, lääkitystä voitaisiin purkaa, mutta itse en ikimaailmassa tekisi sitä, Storgård sanoo.

Pahenemisvaiheiden aikana Storgård on joutunut useamman kerran sairaalaan.

– Ensimmäiset pari kertaa se oli hyvinkin hävettävää. Ja muut ihmiset, jotka tiesivät, itse asiassa häpesivät myös eivätkä halunneet kertoa siitä ylipäätään.

Storgård kokee kuitenkin saaneensa hyvää hoitoa ja kiittelee erityisesti henkilökuntaa erinomaiseksi. 

– Näitä sairaalajaksoja on ollut muutamia, ja olen mennyt sinne niin, että hei: minä olen täällä taas, mutta onpa ihanaa, että tekin olette, Storgård naurahtaa.

Miltä sairaalajaksot ovat tuntuneet? Mitkä asiat lääkkeiden lisäksi auttavat sairauden hallinnassa? Miten psyykkisesti sairaaseen ihmiseen pitäisi suhtautua? Katso video ylhäältä.

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme