Mainos
Mainos

Kärsitkö vieläkin kiusaamisen aiheuttamista traumoista? Näin saat apua

Lapsena koettu koulukiusaaminen saattaa vaivata vielä aikuisiälläkin. Jos muistot tuottavat edelleen kärsimystä ja tuskaa, mitä kannattaa tehdä?

”Olin lapsena hyvin ujo ja hiljainen. Alakoulu oli yhtä tuskaa. Yritin olla näkymätön. Olin kuitenkin todella hyvä piirtämään. Opettaja ei siitä pitänyt, olinhan syrjäkylän kasvatti ja vielä väärästä suvusta eivätkä vanhempani olleet mitään kirkossakävijöitä. Kolmannella luokalla ollessani opettaja otti aina minun piirustuksen luokan eteen ja kertoi kaikille muille, ettei näin voi piirtää puita, revontulet eivät ole tämän näköiset, Pallastunturit eivät ole tuollaiset, vuorta ei voi piirtää näin, puut ovat väärän väriset... Miksi hän teki niin? Enpä ole pystynyt vieläkään tarttumaan siveltimeen. Taulunpohjat ovat valmiina odottamassa, mutta aina se opettajan mollaus tulee mieleen ja usko loppuu. Kuinka toisin voisi olla, jos edes yhden kerran olisi kehunut? Ja aikaa tästä ei ole kulunut kuin vain 40 vuotta.” Marjaana, 50


Kuinka moni koulukiusatuista muistaa vielä aikuisenakin piiruntarkkaan, miten toiset härnäsivät, mollasivat ja kohtelivat kaltoin? Kiusaamisen seurauksena aikuisiälläkin voi esiintyä luottamuksen puutetta, läheisyyden pelkoa ja jopa masennusta.

Jos tuska on edelleen, vuosienkin jälkeen, käsin kosketeltavaa ja rintaa polttavaa, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ohjelmajohtaja Marie Rautava kannustaa rohkeasti hakemaan apua ammattiauttajalta.

– Jos kiusaamiskokemukset painavat mieltä ja takana on rankka tausta, silloin mielestäni kannattaa hakeutua terapiaan. Silloin voi päästä käsittelemään syvemmin niitä kokemuksia ja sitä, miten kiusaamisen jäljet näkyvät vielä tämän päivän tilanteissa, Rautava kuvailee.

– Esimerkiksi vanhat kokemukset voivat estää luottamasta itseensä ja muihin ihmisiin.

Terapiasta voi olla apua löytämään keinoja siihen, miten voi oppia antamaan ihmisille ja myös itselleen mahdollisuuden. Mahdollisuuden siihen, että toisiin voi luottaa.

Puhuminen auttaa.

– Kuinka paljon ihmisiä painaa se, etteivät he uskalla kertoa kiusaamisesta vaan jopa häpeävät sitä? Myös tunne siitä, että kiusaamisesta voi puhua, voi auttaa oman tuskan pienentymiseen, kun huomaa, ettei olekaan ainoa. Monilla muillakin on samanlaisia kokemuksia.

Kiusaamisesta voi selvitä

Vaikka kiusaamisen aiheuttamat traumat tai tunnekokemukset voivat seurata läpi elämän tavalla tai toisella, se ei tarkoita, ettei kiusaamisesta voisi selvitä. Perheen tuki, muut ystävät ja oman intohimon löytäminen voivat antaa voimaa.

– Kiusaaminen on ryhmäilmiö ja ihmisellä on erilaisia rooleja eri ryhmissä. Voi olla, että koulun tai ympäristön vaihto voisi  auttaa. Vaikka tietenkään ei saa olla niin, että kiusatun pitää vaihtaa koulua. Koulun tehtävä on jo perusopetuslainkin mukaan taata oppilaille turvallinen oppimisympäristö, Rautava kertoo.

– Koulun jälkeen roolit voivat muuttua, ja opiskelussa tai työssä on mahdollista löytää ystäviä ja kuulua johonkin itselle mieluisaan porukkaan.

Myös se, että antaa ja sallii itsensä päästä toteuttamaan itseään – useimmiten saman mielisten ihmisten kanssa – voi olla elintärkeää. Esimerkkinä Rautava kuvaa julkisuuden henkilöitä.

– Monet julkisuuden henkilöt ovat kertoneet, että heitä on kiusattu lapsena ja he ovat selvinneet siitä. Kukaan meistä ei välttämättä arvaisi, että he ovat olleet koulukiusattuja, kun katsoo miten rohkeita ja itsevarmoja he ovat esiintyessään. He ovat päässeet kukoistamaan, kun ovat päässeet toisenlaiseen ympäristöön.

–  Osa sanookin, että esimerkiksi musiikki tai urheilu ovat olleet sellaisia voimavaroja, joiden avulla on selviytynyt.

Kiusaamiskokemuksista voi tulla tulla myös oma käyttövoimansa: ”Vielä minä näytän teille!” Ne eivät tee ihmisestä myöskään täysin rikkinäistä: kokemukset voivat lisätä herkkyyttä ja empatiakykyä muita kohtaan.

– Ehkä ajatus siitä auttaa, että vaikka joskus on ollut kamalaa ja rankkaa, sen ei aina tarvitse olla niin. Pitää olla luottamusta siihen, että elämässä asiat voivat muuttua paremmiksi, Rautava muistuttaa.

”Minut vierotettiin perheestäni 12-vuotiaana. Jouduin muuttamaan toiselle paikkakunnalle vieraiden ihmisten kotiin Pelastakaa Lapset ry.n kautta. Yritin sopeuta uuteen elämään jatkuvan ikävän kautta. Menetin perheeni, ystäväni ja pienen siskoni. Isompi siskoni muutti mukanani. Lapsuudenkotini oli oikea koti, vaikka elämä siellä oli kaoottista. Pärjätäkseni maalaiskoulussa kaupunkilaislapsena tsemppasin ja sain stipendin hyvästä koulusuorituksesta. Palasin takaisin juurilleni ja koulunkäynti siellä oli vaikeaa. Minä sain lempinimen Proffa, koska olin "koulumenestynyt". Sen jälkeen kiusaaminen alkoi.

Minut kaadettiin ja porukalla annettiin lumipesuja, heitettiin ojaan, ynnä muuta sellaista. En ollut entiseni, koska koulumenestykseni oli parempi. Minä koin vain, että kiusaajat olivat huonompia, en ollut siitä "moksiskaan" koska aina osasin puolustautua. Mietinkin, miksi ihmiset jäävät jalkoihin ja suostuvat siihen kiusatun osaan. Kun on koko elämänsä joutunut selviämään kotioloissa, tällaiset koulukiusaamiset eivät "tunnu missään".” Taina, 59

VIDEO: Antti Tuisku avautuu kiusaamisesta:

VIDEO: Antti Tuisku muistelee kiusaamista: "Homo, ei kannata tulla kouluun"

Katsomo-video ei ole saatavilla

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme