Mainos
Mainos

Kiusaamisen seuraukset näkyvät aikuisiässäkin

11. lokakuuta vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää. Doven tutkimuksen mukaan tyttöjen itsetunto ja suhtautuminen omaan ulkonäköön heikentyy heidän varttuessaan lapsista teini-ikäisiksi. Valitettavan useat joutuvat kiusatuksi nuorempana ja sen jättämät jäljet näkyvät usein myös aikuisiässä.

On huolestuttava ilmiö, että yhä useammat nuoret naiset ovat tyytymättömiä ulkonäköönsä. Tyytymättömyys omaan ulkonäköönsä johtuu muun muassa kiusaamisesta. Muutama rohkea aikuinen nainen avautui nuoruudessa kokemastaan kiusaamisesta ja sen vaikutuksista vielä aikuisiälläkin.  

Lue viiden naisen tuntemuksia kiusaamisen vaikutuksesta vielä aikuisiälläkin:

"Tulen varmaan aina pitämään itseäni epäonnistuneena ihmisenä"

”Minua haukuttiin lapsena tyhmäksi niin koulumaailmassa kuin isäni toimesta. Ja minä myös uskoin siihen: muistan, kuinka olen kirjoittanut pienenä tyttönä päiväkirjaani siitä, että on todella surullista olla niin tyhmä, ettei tule koskaan pärjäämään elämässä. Olin kovin ujo ja hiljainen, vetäytyvä ja surumielinen, että tämä tulkittiin myös tyhmyytenä. Enhän ollut ensimmäisenä viittaamassa tai tuomassa itseäni muutoinkaan esille.

Kun menin yläasteelle, järkytyin. Aloin saada arvosanoiksi ysiä ja kymppiä. Muistan elävästi kuinka seisoin koulun portailla ja ajattelin ”Enkö olekaan tyhmä?” Se myös kääntyi siihen, että aloin myös vaatia itseltäni hirveästi. Mittasin hyvyyttäni sillä, mitä arvosanoja sain. Minun piti ikään kuin todistaa itselleni ja muille, että minä osaan, minä pärjään.

Edelleen näin aikuisiällä saatan vähätellä itseäni. Vaikka olen pärjännyt elämässä ja kouluttautunut, silti saatan edelleen ajatella olevani aika turha, mitätön ja tyhmä. Itsesyytökset ovat todella vahvoja, aina läsnä. Uskon, että ne mollaavat sanat joita on saanut kuulla nuorena juuri niihin aikoihin kun rakennat omaa itsetuntoasi, jättävät myös ikuiset jälkensä. Tulen varmaan aina pitämään itseäni epäonnistuneena ihmisenä.”

– Nainen, 28

"Arvet ovat yhä kipeät"

”Minua on haukuttu ja kiusattu nuorena ja se sattui silloin ja sattuu yhä. Se vaikutti paljon itsetuntoon, ja arvet ovat yhä kipeät. Olen muutenkin herkkä, ja noiden kokemusten johdosta kenties vielä varovaisempi ja herkempi tulkitsemaan kaikkea. Yritän puuttua kiusaamisen jos sitä huomaan, ja minulla on omien lasteni kohdalla siihen todellinen nollatoleranssi.

Ei siitä koskaan pääse yli, että on sinua on kiusattu. Ei, vaikka tietää, ettei sillä oikeasti ollut koskaan mitään tekemistä sinun kanssasi. Minua kuvottaa ihmiset, jotka eivät puutu näkyväänkään kiusaamiseen millään lailla tai joiden mielestä kiusatuksi tuleminen on uhrin oma vika. Itse pyrin siihen aina puuttumaan, mutta en todellakaan aina onnistu, valitettavasti.

En ymmärrä, miksi yhteiskunta on rakentunut niin, että kiusaaja saa aina anteeksi, ja kiusatun pitää vaan kestää ja pystyä antamaan anteeksi.”

– Nainen, 38

”En käsitä miten ihmiset voivat olla niin julmia" 

”Minua kiusattiin nuorempana aika paljon ylipainon takia. Kiusaaminen ei loppunut koulussa, sillä se jatkui usein myös kotimatkalla. Se vaikutti itsetuntooni melko paljon, mutta onneksi minulla oli muutama hyvä ystävä ja siskoni, jotka auttoivat kiusaamisen kestämiseen.

Kasvupyrähdyksen aikana kiloni katosivat ja yllättäen seurani kelpasi myös kiusaajille ja iän karttuessa osa heistä olisi jopa halunnut seurustella kanssani. En käsitä miten ihmiset voivat olla niin julmia ja tökeröitä.

Onneksi itseluottamukseni on nykyään ihan hyvä ja uskallan tuoda mielipiteeni esiin ja en enää välitä myöskään ulkonäöstäni niin paljon kuin ennen. Huomaan aina myös puolustavani heikompia ja liian itsevarmat ihmiset jopa ällöttävät minua.

Minusta on todella sääli, että ihania ihmisiä pilkataan vain heidän ulkonäkönsä vuoksi! Siinä ei ole mitään järkeä ja toivonkin ihmisten löytävän itsestään myötätunnon muita kohtaan.”

– Nainen, 26

"Aikuinen ei suhtaudu ulkonäköönsä yhtä fanaattisesti kuin teini"

”Minua haukuttiin koulussa isosta nenästä ja pienistä rinnoista. Monta vuotta ajattelin, että minun nenä on ihan kauhean ruma ja halusin leikata sen pienemmäksi. Nyt aikuisena en enää näe asiaa niin, aikuinen ei suhtaudu ulkonäköönsä enää yhtä fanaattisesti kuin teini. Tykkään jopa nenästäni nykyään ja olen saanut siitä myös kehuja.

Pienet rinnatkaan eivät enää vaivaa, paljon kätevämmät kuin isot. Ja tärkeintä, ne ovat kuitenkin täyttäneet sen tehtävän mihin ne on luotu, olen ruokkinut niillä lapseni ja näiden imetysvuosienkin jälkeen ne ovat edelleen mielestäni hyvännäköiset ja terhakat. Tuskin olisi, jos ne olisivat isommat. Ja kuten mieheni totesi, ei se koko vaan se näkö: ”Ne ovat kauniit.”

Eli nämä haukkumiset eivät enää vaikuta minuun, ainakaan negatiivisesti, päinvastoin, vitsailen nenästäni ja pienistä rinnoistani. Kun teen sen itse, kukaan muu ei pääse sitä tekemään.”

– Nainen, 34

"Olen aina ollut välittämättä muiden kommenteista"

”Kyllä minuakin on haukuttu, mutta melko harvoin. Jokaista, joka on yläasteen käynyt, on taatusti haukuttu edes kerran. Joskus oli paha mieli, kun naurettiin tai joku heitti jonkun ilkeän kommentin.

Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut elämääni, sillä erikoista kyllä olen lapsesta asti ollut välittämättä muiden kommenteista, eikä ulkonäkö ole koskaan kiinnostanut minua. Lienen siis siunattu tämän asian suhteen. Tiedän ihmisiä, jotka edelleen, noin 30-vuotiaina, tuntevat olonsa rumiksi ja epäarvokkaiksi kiusaajien takia.”

– Nainen, 28

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme