Mainos
Mainos

Mitä on boulderointi? Ammattilainen kertoo kiipeilylajien eroista

Roosa Huhtikorpi pääsi kiipeilyn EM-kisoihin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. – Sisäkiipeily on tosi paljon turvallisempaa kuin ulkokiipeily. Kun mennään ulkokiipeilyyn, pitää olla paljon tarkempi siitä, ettei tapahdu mitään, Huhtikorpi sanoo.

Roosa Huhtikorpi kiipeili jo kuusivuotiaana. Jo 18 vuotta painovoimaa uhmannut Huhtikorpi aloitti lajissa kisaamisen 9-vuotiaana ja pääsi EM-kisoihin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana.

Aikuisten sarjaan vaihtamisen jälkeen hän loukkaantui pahasti ja joutui jättämään kilpailemisen, mutta aloitti myöhemmin uudestaan.

– Kiipeilyssä on monta eri lajia. On sisäkiipeily, ulkokiipeily ja vuorikiipeily. Teen sisäkiipeilyä ja kalliokiipeilyä, Huhtikorpi kuvaa.

Mitä on boulderointi?

Boulderonnilla tarkoitetaan lajia, jossa kiivetään matalaa seinää vähän matkaa ylöspäin. Ulkokalliolla kiivetään kyseisen kallion päälle. Matalin kallio on 5-7 metriä korkea. Alla on pieni patja, jolle tiputtaudutaan.

– Sisäboulderoinnissa meillä on metrin paksuiset patjat ja koko halli on vuorattu niillä. Sisäkiipeily on tosi paljon turvallisempaa kuin ulkokiipeily, boulderoinnissakin. Kun mennään ulkokiipeilyyn, pitää olla paljon tarkempi, ettei tapahdu mitään, Huhtikorpi sanoo.

Kiipeilymielikuvan vastaisesti boulderoinnissa ei käytetä lainkaan köysiä.

Tällaista on köysikiipeily

Vuorikiipeily on nimensä mukaisesti vuoren rinteitä, seinämiä ja harjanteita pitkin tapahtuvaa kipuamista.

Köysikiipeilyä voi harrastaa sekä ulkona että sisällä, kuten boulderointiakin. Ulkokalliolla kiivetään 20–30-metrisiä seiniä. Mukana on paitsi köysi, myös kaveri varmistamassa. Korkeammallekin voi uskaltautua.

– Kävimme Norjassa kiipeämässä Lofooteilla kesällä 2012. Siellä on ihan mielettömän hienot alueet, se on mielettömän kaunis paratiisialue. Ensin kiipesimme 40 metriä, sitten vähän nostimme, kiipesimme 200 metriä. Lopuksi kiipesimme 720 metriä korkean seinämän. Siinä on kaveri mukana: ensin minä menen ylös, kaveri tulee perässä. Pikku hiljaa edetään, se on tosi pitkäkestoista, Huhtikorpi kuvaa.

720 metrisen seinän kiipeäminen vei yli 12 tuntia.

Ulkokiipeilyssä liikutaan sitä reittiä, jonka luonto on vuosien saatossa kallioon muotoillut. Otteet täytyy etsiä kiven pinnasta sen sijaan, että ne olisi aseteltu kätevästi esille.

– Kalliolla reiteillä on omat nimet. Reiteillä on myös vaikeustasot. Ulkokiipeily on merkittävää sen takia, että siinä pystyy parantamaan omia tavoitteita ja saavutuksia. Paras savutukseni on 8A-köysireitti, Huhtikorpi sanoo.

Hän käyttää Ranskan asteikkoa, joka alkaa nelostasosta. Vaikein reitti on 9B. Asteikosta löytyvät esimerkiksi 8A, 8A+, 8B, 8B+, 8C ja 8C+.

Naisilla hyvät edelliytykset kiipeilyyn

Kiipeilyssä tärkeässä osassa ovat jalat, keskivartalo ja tietenkin selkä. Huhtikorven mukaan naiset ja miehet ovat lajissa yhtä hyviä: naiset ovat usein miehiä kevyempiä ja pystyvät liikkumaan seinällä paremmin ja käyttämään tekniikkaa hyvin.

– (Seinällä) pitää käyttää tosi paljon kaikkea kapasiteettia, jota sinulla on. Kisoissa katsotaan monipuolisuutta: pystyt hyppimään seinällä ja tekemään työntöjä, Huhtikorpi sanoo.

– Minulla on voimaa tarpeeksi, mutta pitää käyttää tekniikkaa paljon. Pitää käyttää paljon jalkoja. Olen kiipeilijäksi aika iso, kiipeilijöiden pitäisi olla aika pieniä ja tosi siroja. Tietenkin, koska taistelet painovoimaa vastaan koko ajan.


Lue myös:


Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot