Mainos
Mainos

Mitä on suomalainen köyhyys? "Köyhyyden voi kuulla siinä, minkä ihminen unelmoi itselleen mahdolliseksi"

Köyhyyttä ei näe naamasta, mutta huono-osaisuuden voi nähdä; sairauden tai terveysongelman, joka suistaa ihmisen köyhyyteen. Köyhältä puuttuu materiaa, mutta jotakin hänelläkin on; näköalattomuutta ja kokemuksia siitä, että asioista ei pääse osalliseksi.

– Köyhyys on aineellisen ja aineettoman niukkuuden yhteen kietoutumista. Köyhyys on pakottavalta tuntuvaa elämää, jossa toimijuus supistuu, erikoistutkija Anna-Maria Isola THL:n Sokra-hankkeesta sanoo.

Köyhyyttä tutkinut Isola kirjoitti yhdessä Esa Suomisen kanssa kirjan siitä, mitä suomalainen köyhyys on. Kirjan nimi on, tietenkin, Suomalainen köyhyys.

Pohjoismaisen yhteiskuntapoliittisen konsulttitoimiston, Rud Pedersen Public Affairs Oy:n Suomen, toimitusjohtaja Suomisen mukaan Suomessa keskustellaan taloudesta turhan suppealla skaalalla. Keskitymme julkisen talouden velkaantumiseen ja vastakkainasetteluun.

Keskustelu pitäisi saada uusille urille, sillä merkittävin suomalaista yhteiskuntaa ja sen eheyttä uhkaava tekijä on Suomisen mukaan pitkittynyt köyhyys.


– Köyhyydestä puhuminen on saatettava uudelleen politiikan agendalle – mitä näkyvämmin, sen parempi, Suominen sanoo.

Mitä köyhyys on?

Köyhyys on osattomuuden kokemusta, mahdollisuuksien ja toivon puutetta. Kokemusta siitä, että jää paitsi sekä materiasta että henkisistä asioista. Näin Suominen kuvailisi köyhyyttä.

– Köyhyyden voi kuulla siinä, minkä ihminen unelmoi itselleen mahdolliseksi, Suominen sanoo.

Köyhyyttä ei näe naamasta, mutta huono-osaisuuden voi nähdä; sen sairauden tai terveysongelman, joka suistaa ihmisen köyhyyteen. Jos kyselee tarkkaan, köyhyyden voi myös kuulla.

– Kyllä se sitten kuuluu, jos aiheesta kyselee. Se kuuluu jollakin tapaa yhtenäisenä kokemuksena, voimattomuutena, väsymyksenä, ulkopuolisuutena, vaikka se kuitenkin samaan aikaan on yksilöllinen, kuten kipu ja tuska usein ovat, Anna-Maria Isola sanoo.

Eriarvoisuus saa alkunsa jo koulussa 

Isolan ja Suomisen mukaan suomalainen eriarvoisuus alkaa rakentua jo aikaisin. 

Tilastot osoittavat, että esimerkiksi koulutus periytyy: lääkärin ja tuomarin lapsesta tulee lääkäri tai tuomari moninkertaisella varmuudella hitsarin tai työttömän lapseen verrattuna, Suominen kuvaa. 

– Eriarvoistuminen alkaa jo ennen koulua. Tutkimuksesta käy ilmi, että jo ensimmäiseen luokkaan mennessä sanavarastoissa voi olla valtavia eroja. Perheet, joissa on korkea koulutuksellisen ja kulttuurisen pääoman taso kykenevät siirtämään lapsilleen sellaisia arvoja ja kykyjä, jotka vievät heitä nopeammin eteenpäin eikä koulu pysty pitämään heikommista taustoista tulevia enää vastaavalla tavalla mukana, Suominen kuvaa.

Samalla Suomi hukkaa valtavasti potentiaalia, koska osa "parhaista aivoistamme" ei koskaan pääse näyttämään kykyjään.

– Eriarvoisuus syvenee siinäkin, että ihmisten elintilat ja kokemusmaailmat erkaantuvat toisistaan. Kun eletään erillään, ei jaeta enää yhteisiä kokemuksia. Kun ei ole yhteisiä kokemuksia, ei ole yhteisiä merkityksiä ja sanoja. Silloin ymmärrys erilaisuudesta ja  yhdenvertaisuudesta katoaa, jolloin ei ole kestävää pohjaa eriarvoisuutta vähentävälle yhteiskuntapolitiikalle, Isola sanoo.

Usein kuulee puhuttavan siitä, että muihin maihin verrattuna jokainen suomalainen on rikas. Muualla ihmisillä menee vielä huonommin! Sietäisi olla onnellinen, että on edes Suomessa.

Se, onko köyhyyden vertaaminen hyödyllistä, on hankala kysymys.

– En tiedä, onko se kovinkaan hyödyllistä. Absoluuttinen köyhyys on aina absoluuttista, tietenkin, ja suhteellisen köyhyyden ongelmat ovat toisenlaisia ja monimutkaisia, mutta suhteellisen köyhyyden seuraukset ovat rajuja joka tapauksessa, Isola pohtii ja jatkaa:

– Tutkimukset antavat ymmärtää, että suhteellinen köyhyys aiheuttaa terveydellisiä ongelmia, ja että suhteellinen köyhyys piilottaa ihmisen voimavaroja häneltä itseltään. Niukkuudessa ihminen keskittyy pääasiassa siihen, mistä kokee puutetta.

Suomisen mukaan erilaisten köyhyyksien vertailu ei kannata, sillä köyhyys ja osattomuus määrittyvät kuitenkin suhteessa lähiympäristöön.

– Osattomuuden tuska tulee omasta heikommuuden ja huonommuuden kokemuksesta, ja tuska koetaan suhteessa siihen, mikä on nähtävissä ja koettavissa.

"Köyhä ei ole tasa-arvoinen, ihmisen arvo määrittyy markkinoilla"

Isola ja Suominen sanovat kirjassaan, että köyhältä puuttuu materiaa, valinnanvapautta ja tasa-arvoa. Materiaalinen köyhyys on kyvyttömyyttä hankkia niitä tavaroita tai elämyksiä, jotka ovat normaaleja valtaväestölle.

– Valinnanvapauden puuttumisella viitataan samaan asiaan: vapaus valita tapahtuu useimmiten markkinoilla. Mikäli rahaa ei ole, ei valintojakaan tehdä. Tasa-arvo puolestaan viittaa puuttuviin mahdollisuuksiin, jotka johtuvat niukasta taloudellisesta tilanteesta, Suominen sanoo.

Yksi valinnanvapauden ongelma on Isolan mukaan se, että pitkäaikaistyöttömien "työllistämispalveluiden" tai kuntouttavan työn kohdalla ei yleensä puhuta valinnanvapaudesta.

– Juuri autonomiaa köyhä ihminen tarvitsisi elämässään, joka tuntuu monin paikoin pakottavalta: sanktioiden uhka, tukiin liittyvä todistelu, kädestä suuhun -eläminen. Juuri tämä, että köyhällä ei ole oikeutta valinnanvapauteen, johtaa myös esimerkiksi siihen, että köyhä ei ole tasa-arvoinen, vaan että ihmisen arvo määrittyy pikkuisen liikaa markkinoilla, Isola sanoo.

Köyhältä voi puuttua materiaa, mutta häneltä ei puutu eriarvoisuutta, näköalattomuutta ja kokemusta siitä, että asioista ei pääse osalliseksi.

– Niitä ei puutu, koska pienituloisen elämässä nämä kokemukset hallitsevat usein niin arjen elämistä kuin minäkuvan muodostumista, Suominen sanoo.

Materiaalinen niukkuus voi johtaa myös eristäytymiseen.

– Kun joutuu elämään päivästä toiseen miettien, mistä saada ruokaa tai lapsilleen harrastusrahat, elämä etenee juurikin sen päivän kerrallaan. Tai kuukauden kerrallaan, kun joutuu jännittämään, että  tulevatko ne toimeentulotukirahat tai työmarkkinatuki ajallaan. Se on sitä näköalattomuutta ja vaihtoehdottomuutta: köyhä voi valita lyhyen  aikajänteen asioita, esimerkiksi pikkuruisten keikkatöiden vastaanottaminen pelottaa, koska toimeentuloon voi tulla parin kuukauden katkoksia. Siinä ei paljon mietitä pitkän aikajänteen vaihtoehtoja, että hankkiako työkokemusta vai ei, Isola jatkaa.

Köyhyyttä ei voi ymmärtää

Köyhyyttä on vaikeaa ymmärtää, jos ei itse ole koskaan ollut köyhä. Jotkut asiat jäävät auttamatta vieraiksi, vaikka miten lukisi kirjoja ja tapaisi ihmisiä.

– Ei voi ymmärtää sitä niin syvää toivottomuutta, että haaveilee vain tuonpuoleisesta, kun ei oikein tässä maailmassa usko tapahtuvan muutosta myönteiseen, Isola kuvailee.

Suomisen mukaan vaikeinta voi olla käsittää kokemusta siitä, että oma aika maan päällä on arvotonta.

– Kokemusta elämästä, joka kuluu ilman, että sille löytää sellaista merkityksellistä tekemistä, jolla olisi taloudellista arvoa. 

Miten kesäloma sujuu, kun rahaa ei ole?


Juttua korjattu 15.6. klo 10.10: Suomisen mukaan taloudesta keskustellaan turhan suppealla skaalalla, ei laajalla, kuten jutussa aiemmin luki.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme