Mainos
Mainos

Näin ihminen kehittyy elämänsä aikana – katso, mitä sinulle tapahtuu juuri nyt

Maailmassa on useita faktoja, joita on kyetty tarkoituksenmukaisesti kyseenalaistamaan. Yhdestä tosiasiasta on vaikea väitellä. Ihminen syntyy ja sitten hän kuolee jossakin vaiheessa. Kukaan ei ole jäänyt elämään ikuisesti, vaikka suomalaisten keskimääräinen elinikä onkin kasvanut sotien jälkeen terveydenhuollon ja elintapojen kehityksen myötä.

Matkan, jonka kuljemme syntymän ja kuoleman välillä pitäisi olla mahdollisimman hyvää elämää. Se on jokaiselle omanlaisensa. Yksi hyvän elämän mahdollistajista on riittävä fyysinen kapasiteetti.

Alla olevassa mallissa kuvaamme ihmisen elinkaaren ja fysiikan muutoksen raadollisimmalla mahdollisella tavalla.

Ihmisen elinkaari – kohdusta hautaan

Elinkaari

Oppiva liikkuja

Ihmisen ikävuodet 0–10 ovat fyysisen kehittymisen kulta-aikaa. Etenemme ryöminnästä konttaamisen kautta pystyasentoon aina kävelystä juoksuun ja kiipeilyyn. Hahmotamme kehoamme eri motorististen kehitysvaiheiden kautta. Ihmiselämän ensimmäiset 10 vuotta ovatkin aktiivista ja jatkuvaa liikettä. Ihmisen fysiikka lähtee tuolloin kasvuun. Kuitenkin osalla tätäkin nuoremmista lapsista kehitys hidastuu ja passivoituu jo varhaisessa vaiheessa perustoimintojen oppimisen jälkeen.

Aktiiviharrastaja

Ikävuodet 10–20 ovat elämässämme usein aktiivisen harrastamisen aikaa. Tuolloin monet meistä harrastavat liikuntaa ja kehonkulttuuria. Koululiikunta, harrastustoiminta ja aktiivinen elämäntapa vaikuttavat positiivisesti fysiikkamme kehittymiseen ja jaksaminen on useimmilla huipussaan. Arkiaktiivisuus ja liikunta tulevat näinä vuosina melko luonnostaan. Kouluun mennään kävellen, juosten tai pyörällä. Tosin jossakin vaiheessa liike vaihtuu osalla mopolla tai autolla toteutettavaksi. Silti lapsesta nuoreksi kasvava ihminen liikkuu vielä edes siedettävästi.

Metsästyskausi

Ikävuodet 20–30 ovat legendaarista metsästyskautta, jolloin syy oman fyysisen kapasiteetin kehittämiseen ja ylläpitoon johtuu usein ”tarpeesta pariutua”. Tarve pariutua herättää tarpeen fyysiselle aktiivisuudelle – ainakin suurimmalla osalla meistä. Halu näyttää ulkoisesti terveeltä, hyvinvoivalta, kauniilta tai komealta toimii erinomaisena motivaationa elämän tässä vaiheessa. Fyysinen kapasiteettimme jatkaakin useimmiten positiivista kehitystään. Yleensä 30-vuotiaana koemme olevamme iän puolesta huipulla. Voima ja nopeus ja kestävyys ovat edelleen tallella ja ne ovat usein kehittyneet jopa paremmiksi kuin 20-vuotiaana.

Itsensä unohtamisen kausi

Ikävuodet 30–40 ovat monen elämässä niin tulevien elinvuosien kuin oman onnellisuuden osalta merkittävät.  Edellisen ikäkauden metsästyskausi on tuottanut tulosta ja olemme todennäköisesti löytäneet itsellemme elämänkumppanin. Olemme mahdollisesti onnistuneet saamaan alulle myös jälkikasvua. Myös työuramme on jo kulkeutunut siihen suuntaan, jossa jatkamme tulevaisuudessakin. Perheellisen ihmisen elämä tuo vaateita työn ja uran suhteen. Myös lapsille ja parisuhteen hoitamiselle olisi hyvä löytää aikaa.

Suomalaisellekin ihannetavoitteeksi määritelty unelma – perhe, asuntolaina, farmariauto ja kultainen noutaja – johtaa helposti itsensä unohtamisen aikakauteen. Työhön ja uraan käytetään paljon aikaa. Jäljelle jäävä vähäinen aika käytetään perhe-elämään. Fyysisen kapasiteetin huolehtimiseen ei riitä enää voimia eikä aikaa. Tätä vaihetta voidaan kutsua itsensä unohtamisen aikakaudeksi. Se on fyysisen kapasiteetin näkökulmasta petollinen ajanjakso. Aiemmin hankittu fysiikka riittää kantamaan tämän vaiheen yli, mutta hinta itsensä unohtamisesta maksetaan myöhemmin.

elinkaari

Potentiaalinen sairastuja

Ikävuodet 40–50 ovat kehon ikääntymisen ja loppuelämän näkökulmasta kriittistä aikaa. Ihmiselle 40 vuoden ikä on maaginen raja, jolloin ihmisen aineenvaihdunta ja muut fysiologiset ominaisuudet heikkenevät ikääntymisen myötä. Kun tähän lisätään edellisen 10 vuoden aikana mahdollisesti toteutunut itsensä unohtaminen, riskimme sairastua elintasosairauksiin kasvaa. Sydän- ja verisuonitaudit, korkea kolestroli, kohonnut verenpaine, aikuisiän diabetes, uupuminen sekä masennus nostavat päätään. Aiemmin mainitsemamme hyvä elämä on uhattuna.

Nykylääketieteen kehitys on ollut nopeaa. Lääkehoito on kehittynyt useimpien elintasosairauksien voittamiseksi. Jos ihminen ei ymmärrä vielä tässäkään vaiheessa omaa vastuutaan fyysisen kapasiteettinsa huolehtimisesta, vaan on huolissaan lähinnä seuraavista kontrollikäynneistä ja lääkereseptien uusimisesta, edessämme olevaa elämää ei voi kutsua välttämättä hyväksi elämäksi.

Eläköityvä rimpuilija

Ikävuodet 50–60 ovat edellä mainittua kauhuskenaariota mukaillen kiihtyvää alamäkeä. Tunne oman kapasiteetin riittävyydestä niin sosiaalisesti, psyykkisesti kuin fyysisesti vaihtelee. Tämä voi johtaa ennenaikaiseen eläköitymiseen tai vähintään sen suunnitteluun, jolloin fokus siirtyy tuottavasta tekemisestä näennäiseen tekemiseen.

Fyysisen kapasiteetin heikkeneminen näkyy psyykkisellä puolella kyvyttömyytenä vastaanottaa ja antaa rakentavaa palautetta. Psyykkisen kapasiteetin heikkeneminen esiintyy sosiaalisen kapasiteetin heikkoutena. Tämä johtaa kyvyttömyyteen hoitaa ihmissuhteita. Ongelmat ihmissuhteissa ovat myös yksi suurimpia psyykkisen kapasiteetin heikentäjiä.

Tämän elämänvaiheen pitäisi kuitenkin olla aikaa, jolloin vahva osaaminen ja kokemus siirtyvät nuoremmille. Elinvoimainen 50–60-vuotias elää elämänsä parhaimpia vuosia. Usein hiljaisen tiedon siirtäminen jää kuitenkin tekemättä kapasiteetin riittämättömyyden vuoksi. Lisäksi lasten ollessa jo isompia tai aikuisia pitäisi viimeistään tuolloin löytyä aikaa ja energiaa parisuhteelle ja omalle kumppanille.

Harmaa pantteri vai harmaa?

Ikävuodet 60 eteenpäin ovat parhaimmillaan elämän kolmas erä. Loppuelämämme paras aika on vasta alkamassa. Jokainen toivoisi varmasti kykenevänsä olemaan mukana pelissä vielä tässä elämänvaiheessa. Tämän ajan kapasiteettisi riippuu aikaisemmin eletystä elämästä. Pahimmillaan itsensä unohtaminen on kestänyt tässä vaiheessa 30 vuotta. Jokainen voi kuvitella, miltä elämä maistuu harmaana, väsyneenä ja katkeroituneena kaikkeen. Kannattaa siis kysyä nyt, miten haluat pelisi pelata ja oletko mieluummin harmaa pantteri – kuin pelkkä harmaa?

Vinkit:

1. Historia on historiaa. Älä murehdi tekemiäsi valintoja tai päätöksiä. Keskity nykyhetkeen ja tulevaan.

2. Valitse elämäsi. Mieti, miten haluat elää tästä eteenpäin. Keskity itsetuntemuksesi kehittämiseen, jotta ymmärrät omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Tämä on tie tyytyväisyyteen ja onnellisuuteen.

3. Älä ikinä unohda itseäsi. Pyri elämään terveysarvojesi mukaisesti. Sinun ei tarvitse ryhtyä huippu-urheilijaksi, mutta aktiivisesta kuntoilusta ja hyvän kunnon ylläpitämisestä ei ole koskaan haittaa.

4. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uudelleen. Älä myy itsellesi tekosyytä muuttaa itseäsi tai elämääsi – liittyi se sitten työuraan, vapaa-aikaan tai parisuhteeseesi.

5.Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Matkalla hyvään elämään periksi antaminen ei johda lopputulokseen. Sinä päätät itse, mikä sinusta tekee onnellisen. Onnellisuuden ja tyytyväisyyden esteinä eivät ole ulkoiset sinusta riippumattomat tekijät. 

Lähde: Hyvinvointi ja Kapasiteetti valmentajat Jari Puranen & Antti Hagqvist, Ironcoaching Oy

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme