Mainos
Mainos

12.5. Vanhan perennapenkin kunnostus

Olemme saaneet katsojilta paljon kysymyksiä perennapenkistä ja sen perustamisesta. Myös vanhan perennapenkin uudistaminen näyttää askarruttavan monen mieltä. Siksi meillä onkin tällä kertaa käsiteltävänä vanha, ylikasvanut ja hiukan ränsistynytkin perennapenkki, joka on tarkoitus laittaa kuntoon.

Suuren siirtolohkareen suojassa sijaitseva, toistakymmentä vuotta vanha perennapenkki uusitaan ja sitä suurennetaan pituussuunnassa. Penkin vierellä kulkee polku, jota halutaan käyttää jatkossakin, joten alueen rajat pysyvät leveyssuunnassa aika tarkkaan ennallaan.

Suurin osa alkuperäisistä kasveista on hoidon puutteessa kadonnut vuosien saatossa. Penkistä ovat ottaneet vallan rikkakasvit, kuten vuohenputki ja nokkoset. Kasvualusta puhdistetaan rikkakasveista kitkemällä. Edessä on todellinen urakka, jotta niiden kaikki juuret saadaan poistettua. Alueen kaivaminen auki lapiolla on siitä vasta alkua. Lupiinit ja akileijat siirretään muihin penkkeihin, aitoukonhattu ja saniaiset puolestaan siirretään tilapäisesti paakuissa sivuun odottamaan uudelleenistutusta. Hortensiat ja villiviini sen sijaan saavat jäädä entisille paikoilleen.

Alue rajataan matalalla pajuaidalla, joka antaa sille näköä ja lisää samalla kasvualustan syvyyttä noin 20 sentillä. Aitaa vasten levitetään kaistale suodatinkangasta, jottei multa makaa suoraan sitä päin. Tämä hidastaa huomattavasti lahoamista ja lisää siten aidan ikää.

Uusi multa sekoitetaan mahdollisimman tasaisesti vanhaan kasvualustaan. Laajoissa perennapenkeissä koko istutettavan alueen kasvualusta peruslannoitetaan ja kalkitaan.

Suunnittele istutukset huolellisesti

Perennapenkin istutukset suunnitellaan ottaen huomioon myös valo-olosuhteet. Köynnöshortensia, kartiomarjakuusi, saniaiset, kuunliljat ja lehtosinilatva istutetaan varjoon, aitoukonhattu ja tulikellukka puolivarjoon, korallikeijunkukka, kärhö ja akileijat aurinkoon.

Koska penkki on pitkä, joukkoon istutetaan myös puuvartisia kasveja sekä köynnöksiä tuomaan alueelle mielenkiintoa. Ikivihreät kasvit piristävät sitä myös talvisaikaan.

Perennapenkit voi mielellään jakaa selkeästi erilaisiin alueisiin, joihin kuhunkin istutetaan runsaasti yhtä lajia - esimerkiksi tässä penkissä aloitetaan korallikeijukukalla, sitten tulee tulikellukkaa ja pikku hiljaa edetään hempeämpiin värimaailmoihin.

Jos haluaa perennapenkistä helppohoitoisen, ei kannata valita pitkälle jalostettuja, upeasti kukkivia ryhmäperennoja, jotka vaativat paljon enemmän hoitoa kuin luonnonperennat: niitä täytyy jakaa paljon säännöllisemmin ja maan laatuun on kiinnitettävä enemmän huomiota. Ovathan ne tietysti vastaavasti kukinnaltaan paljon komeampia kuin luonnonperennat. Tähän penkkiin on valittu hiukan molempia.

Laajoissa perennaistutuksissa parannetaan koko istutettavan alueen kasvualusta. Sen yhteydessä on huolehdittava sekä peruslannoituksesta että kalkituksesta. Kasvualustan on myös oltava vapaa monivuotisista rikkakasveista ja niiden siemenistä.

Kasvualustan syvyys on suurikokoisilla ja syväjuurisilla lajikkeilla vähintään 50 cm, keskikokoisilla ja matalajuurisilla lajeilla 30 - 40 cm ja kivikko- ja reunaperennoille riittää 20 cm.

Maa peruslannoitetaan varovasti ennen istutusta. Sen jälkeen lannoitetaan tarvittaessa keväällä annosteluohjeiden mukaan. On vältettävä erityisesti liiallista typpeä, sillä se lisää lehtien kasvua kukinnan kustannuksella.

Kasvien istutus

Perennojen taimia voi istuttaa toukokuusta syyskuun loppuun. Taimet istutetaan entiseen kasvusyvyyteen. Maa tiivistetään käsin tai kastelemalla, ei maata polkemalla. Istutuksen jälkeen taimet kastellaan 1 - 2 kertaa viikossa kunnes ne ovat juurtuneet kunnolla, paahteisilla paikoilla useammin.

Keväällä leikataan kuihtuneet varret pois. Lähes kaikki perennat on hyvä jakaa muutaman vuoden välein. Näin tehdään silloin, kun kukinta heikkenee tai ryhmä alkaa näyttää ahtaalta. Keväällä kukkivat jaetaan syksyllä ja syyskukkivat keväällä. Jotkut perennat eivät kuitenkaan siedä jakamista, ja niille annetaankin kasvurauha. Sellaisia ovat muun muassa kuunliljat, pioni, särkynytsydän, jaloritarinkannus ja sormivaleangervo.

Lähes kaikki perennat on hyvä jakaa muutaman vuoden välein. Näin tehdään, kun kukinta heikkenee tai ryhmä alkaa näyttää ahtaalta. Jotkin perennat eivät tosin jakamista siedä, ja sellaisille on annettava kasvurauha. Keväällä kukkivat jaetaan syksyllä ja syksyllä kukkivat keväällä.

Näinkin isossa perennapenkissä olisi hyvä olla jonkinlaiset hoitoaskelmat. Jollei perennapenkkiä rajata nurmikosta erillisillä kivillä tai aidalla, on huolehdittava siitä, ettei nurmikko pääse karkaamaan penkin puolelle. Reunanrajaajasakset ovat oivallinen työkalu asian hoitamiseen. Reuna pysyy siistinä, kun käytetään niitä muutaman kerran kasvukauden aikana ja haravoidaan jäte pois.

(Pioni 12.5.2006)

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme