Mainos
Mainos

7 asiaa, jotka sinun tulisi opettaa tyttärellesi ennen kuin hän täyttää 13 vuotta

Tytölle tulee ehdottomasti opettaa, ettei aina tarvitse olla mukava, kertoo mashable.com.

Kirjailija ja tyttötyötä tekevä Rachel Simmons jakoi vinkit tyttölapsen kasvattamiseen. Lapsen tulisi ennen teini-ikäänsä oppia kommunikoimaan rehellisesti, käyttäytymään määrätietoisesti sekä olemaan itselleen armollinen. Lapsen on tärkeää kehittää myös positiivinen suhde omaan kehoonsa.

Opeta hänelle nämä!

1. Miten omia tunteita ilmaistaan ja kunnioitetaan?

Vanhan stereotypian mukaan naiset osaavat luontaisesti ilmaista tunteitaan. Se ei ole totta – miten voi osata jotakin, mitä ei ole koskaan oppinut?

Koska tyttöjä pidetään ”luontaisesti tunneherkkinä,”, he eivät välttämättä saa koskaan opetusta tunteiden käsittelemisessä. Kiltteyttä ja mukavuutta arvotetaan korkealle, joten tytöstä voi kasvaa tekopirteä ja ylikiltti aikuinen, joka piilottaa huonona pitämänsä tunteet.

Tytölle tulee ehdottomasti opettaa, ettei aina tarvitse olla mukava, eikä kaikista tarvitse pitää. Lapsen tunteita ei saisi kyseenalaistaa tai vähätellä – lasta ei esimerkiksi kannata pakottaa halaamaan ihmistä, koska se on ”kilttiä”. Jos lapsen tunteita vähätellään ja kyseenalaistetaan, hän oppii, ettei omiin vaistoihin kannata luottaa, eikä ikävistä tuntemuksista saa puhua.

2. Kuinka tunnetaan myötätuntoa itseä kohtaan?

Moni on itse itsensä pahin kriitikko: ”miksen onnistunut, olen tyhmä, miksi olen ruma, en osaa mitään”. Kun lapsi epäonnistuu, hän voi tuntea pettävänsä muut ja näiden odotukset.

Lapselle onkin tärkeää opettaa, miten epäonnistumisia kestetään: tytön tulee oppia pääsemään yli takaiskuista ilman, että hän ruoskii itseään niiden vuoksi.

Kriisin hetkellä tulisi harjoittaa myötätuntoa omaa itseä kohtaan. Itsensä kritisoinnin sijaan tulisi keskittyä pettymykseen yleisemmin ja olla kiltti itseään kohtaan.

3. Miten opitaan rakastamaan omaa kehoa?

Kun ui selfieiden, tv-sarjojen ja laihdutusohjeiden meressä, hukkuu helposti. Tytölle täytyy opettaa, ettei hän ole pelkkä keho, joka määrittelee hänen arvonsa.

Esimerkiksi fyysisten aktiviteettien kautta kehon voi nähdä voimakkaana ja kykenevänä sen sijaan, että keho vain olisi ja näyttäisi joltakin. Kehonkuvaa tulisi rakentaa jo ennen teini-ikää. Ruumiista voi puhua rehellisesti, oikeita nimiä käyttäen – lapselle voi siis sanoa rohkeasti ”pimppi” tai ”vagina”, kun hän esimerkiksi kyselee omasta sukupuolestaan.

Seksuaalisuus tulisi Simmonsin mukaan esittää kauniina, terveyteen positiivisesti vaikuttavana asiana, jossa tärkeintä ovat ilo ja molemminpuolinen suostumus. Ja kyllä – siitä, miten sanotaan ”kyllä” tai ”ei”, tulisi myös keskustella aikaisessa vaiheessa. 

On okei sanoa ”ei”, kun ei tahdo tehdä jotain, ja ”kyllä”, kun tahtoo. Tytölle voi korostaa, että hän saa itse päättää kehostaan, sillä se on hänen ikiomansa. Näin vältetään tilanne, jossa nuori nainen huolehtii vain muiden toiveista ja haluista omiensa sijaan.

4. Miten ystävyyssuhteista voi oppia?

Sarjat, elokuvat ja lehdet ovat täynnä asiaa bestiksistä ja siitä, miten tärkeitä ja olennaisia ystävyyssuhteet tytöille ovat. Hyvä ystävyys ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. On tärkeää, että ystävät osaavat tehdä kompromisseja, asettaa rajoja ja kertoa, mitä tahtovat.

Ystävyyden tulisi olla terve ihmissuhde, josta voi oppia. Se, että kaveruksille tulee riita tai toinen loukkaa toista, on kullanarvoinen tilaisuus keskustella rehellisestä kommunikaatiosta ja siitä, miten omia mielipiteitä ja toiveita ilmaistaan.

5. Miten kiusaajien kanssa toimitaan?

Yksikään vanhempi ei halua, että hänen lapsestaan tulee kiusattu tai kiusaaja. Kumman tahansa tilanteen käsitteleminen on haaste, koska se koskettaa niin monia elämän osa-alueita: kommunikaatiota, ystävyyttä, jopa vanhemman omaa tunneälyä.

Joskus vanhemmatkaan eivät osaa käsitellä omia tunteitaan. He saattavat esimerkiksi pelastaa lapsen pulasta aina, kun tämä sellaiseen joutuu.

Simmonsin mukaan tyttö kiusaa, jos ei osaa käsitellä tunteitaan muilla tavoilla. Kiusatut tuntevat usein voimattomuutta eivätkä kykene puolustamaan itseään.

Lasta tulee kehottaa turvaamaan aikuisen apuun ja harjoittamaan määrätietoista, kunnioittavaa kommunikointia. Sekään ei välttämättä auta – eikä keskustelemaan pidä jäädä, jos tilanne on epäeettinen tai uhkuu epäystävällisyyttä.

6. Miten omaa sukupuoltaan voi rakastaa?

Nykymaailma on monimuotoisempi kuin aiemmin. Lapselle tulisi opettaa, etteivät miehuus tai naiseus, maskuliinisuus tai feminiinisyys enää ole niitä ahtaita määritelmiä, jotka pätivät 1950-luvulla. Jokaisessa meissä on monia puolia.

Tyttö saattaa haluta leikkiä autoilla, poika nukeilla – eikä kenenkään pitäisi enää 2010-luvulla järkyttyä tästä. Lapselle on tärkeää puhua ihmisyydestä ja ihmisten piirteistä, ei pelkästään poikien tai tyttöjen piirteistä.

7. Miten ollaan johtajia?

Johtajan elkein käyttäytyvää tyttöä saatetaan edelleen kutsuta ”pomottajaksi” tai ”aggressiiviseksi”. Se on väärin.

Simmonsin mukaan tyttöjen keskuudessa pätee edelleen vahvoja kirjoittamattomia sääntöjä: he eivät esimerkiksi sano kenellekään päin naamaa, mitä oikeasti ajattelevat, tai korosta itseään ja omaa hyvyyttään. Piilokoodistosta on kuitenkin mahdollista oppia eroon, jos tärkeitä taitoja saa harjoitella jo ennen teini-ikää. Tytön on vaikeaa olla johtaja, jos hän ei esimerkiksi pidä omia ajatuksiaan tärkeinä tai ei osaa puhua suoraan toiveistaan tai ideoistaan.

Miksi naiset eivät aina pääse johtotehtäviin?

Lähde: Mashable.com

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot