Mainos
Mainos

Älä ota ja hylkää kesäkissaa – tätä runoa ei voi herkistymättä lukea

Kesäkissojen surullisenkuuluisa kohtalo on tapetilla joka ikinen kesä: miksi niin monet kissat hylätään oman onnensa nojaan kesän päätteeksi? Lue koskettava runo kissasta, joka jäi mökin oven taakse itkemään.

Tänäkin kesänä surullisen monet hankkivat kesäiselle mökkikaudelleen suloistakin suloisemman kesäkissan väliaikaiseksi iloksi niin lapsille kuin aikuisillekin. Kesäkissan onneton kohtalo ja synkkä tulevaisuus on kuitenkin väistämättä edessä, kun loman päättyessä tämä kissatoveri hylätään oman onnensa nojaan.

Vaikka kissat ovatkin pikkupetoeläimiä ja niiden uskotaan selviävän kesät-talvet pyydystäen itselleen ruokaa, ne eivät selviä Suomen kylmästä ja karusta talvesta. Monesti kissa jääkin naukumaan mökin oven taakse nälissään ja ikävissään: etenkin kissanpennut leimautuvat niistä huolta pitäneisiin ihmisiin – ne pitävät ihmistä emonaan.

Kissan hankkiminen on suuri päätös: jos hiukankaan epäilet, että et voi antaa kissalle kotia jopa 20 vuodeksi, älä ota kissaa kesäksikään. Jos kuitenkin kesäkissan erehtyy ottamaan, silloin täytyy valmistautua viemään kissa syksyllä eläinlääkärille nukutettavaksi. Se on vähintä, mitä surullisen kesäkissan hyväksi voi tehdä, ettei se kärsi tulevan talven pakkasilla raastavaa ikävää potien.

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.

Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.

On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.

Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.

Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.

Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.

Älä hylkää minua!

Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.

Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.

Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.

Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.

Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.

Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.

Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.

Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.

Runo: Liisa Aaltonen


AVA

Lähde: Sey.fi, Hesy.fi

Kuvat: Shutterstock

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme