Mainos
Mainos

Brita kertoo pienituloisen perheen kesästä: "Lapsen ahdistus on järjetön, jos pitää kertoa lomastaan"

Pienituloisuus vaikuttaa Britan mukaan koko kesään: perhe liikkuu pyörillä ja julkisen liikenteen avulla, mutta joskus nämäkin liput tulevat liian kalliiksi. – Hyvin monella ei ole mökkiä, ei isovanhempia, ei tukiverkostoa ja tukiperheissäkin on vuosien jonot, hän kuvaa.

Mitä köyhä lapsi tekee kesälomalla? Aihetta pohditaan videolla.

– Kesän vietto suurperheessä, ilman autoa, sujuu improvisoiden, Mommy Be Good -blogia pitävä Brita summaa.

Perheessä on kuusi lasta ja muun muassa ADHD:ta ja Touretten oireyhtymää.

– Sekin asettaa rajoituksensa kesätekemiselle. Olemme pienituloisia, joten isoihin investointeihin ei tällä poppoolla pysty. Itse eläminen ja ylläpito, jääkaapin täyttö, on kuluista suurin. Kun kouluruokailu puuttuu, viiden kasvavan pojan ikuisen nälän huomaa hyvin vikkelään. Kaappi tyhjenee tasaiseen tahtiin.

"Rahat lasketaan niin, että ruokaa on"

Pienituloisuus vaikuttaa Britan mukaan koko kesään: luottotiedoton vanhempi ei voi vuokrata autoa, mökkiä tai muutakaan. Monessa perinteisessä paikassa sisäänpääsyn hinta on kova, kun kuudelle lapselle pitäisi ostaa monen kympin ranneke kullekin.

– Kesällä tarvittavia välineitä, kuten polkupyöriä, ei tilailla osamaksulla. Rahat lasketaan niin, että ruokaa on edes sinne "viikko ennen palkkaa" saakka, jolloin voi tutulla kaavalla lainata läheiseltä ruokarahaa.

–  Pienituloisuus on työelämässä olevien arkea, samoin työttömien, yksinhuoltajien, mielenterveydellisten ja neuropsykiatristen haasteiden kanssa painivien, eläkeläisten – ihmisten, jotka putoavat väliin. Ylittävät tulorajat nippanappa tai heitä ei oteta tosissaan, ja tukia evätään. Moni ei saa lääkkeitään haettua, koska laskelmien mukaan "jäi plussalle", Brita kuvaa.

Blogissaan Brita kertoo perheensä elämästä. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

– Laskelmat ovat kaukana reaalielämästä. Todella kaukana. Se näkyy leipäjonoissa. Se näkyy, kun katsoo ikkunasta. Jos avaa silmät. Sen näkee äidissä, joka ei syö, jotta lapselle on huomenna ruokaa. Ei osta itselleen kesäkenkiä, koska päiväkotiin tarvitsee ostaa aurinkorasvaa. Ei jää rahaa.

"On pitkä tie paikata tekemiään valintoja"

Brita kokee, että Suomessa neurobiologiset ja neuropsykiatriset ominaisuudet alidiagnosoidaan. Tämä on hänen mukaansa merkittävä tekijä siinä, että ihmisen taloudellinen tilanne jopa romahtaa.

– Ihminen, joka ei omaa harkintakykyä vaan toimii impulsiivisesti mielitekojen johdattelemana, kusee raha-asiansa monesti jo ennen täysi-ikäistymistä, hän kuvailee.

Kun ajatuksen ja toteutuksen välissä ei ole harkintaa, seurauksena voi olla raju velkaantuminen ja holtiton rahankäyttö. Brita kokee, että varsinkin autismin kirjon hyvätasoiset häiriöt jäävät usein diagnosoimatta.

Blogissaan Brita kertoo perheensä elämästä. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

– Itse omaan epätyypillisen neurologian, kuten lapseni. Menetin luottotietoni jo 18-vuotiaana, sillä minulla ei ollut lainkaan harkintaa, vaan rakastin carpe diem -elämää, joka on toisaalta ihana lahja. Ja ihana kirous. Nyt, 36-vuotiaana, olen velkaantunut, luottotiedoton suurperheen äiti. Hain apua, ja sillä tiellä olen. On pitkä tie paikata tekemiään valintoja, mutta olen saanut myös elämässäni kokemuksia ja hyvää aikaan, Brita sanoo.

–  Taloudellisesti olen ojassa. Mutta suunta on ylöspäin, näin pyrin. Hain opiskelemaan ja pääsinkin syksyllä alkavaan koulutukseen. Mahdollisen lääkityksen avulla ehkä pystyn hankkimaan ammatinkin. Saisin kyvyn keskittyä ja sisäistää tietoa. Sillä tyhmä en ole. Pysähtymätön vain.

Julkisen liikenteen liput kohtuuttoman kalliita

Perhe on löytänyt kesätekemistä ilmaistoiminnasta, kuten leikkipuistoista.

– Teemme kesän arkisista asioista, vietämme paljon aikaa liikkuen ja ulkoillen. Parkourpuistoja, skeittipuistoja, lähimetsiä ja edullisia paikallisia kohteita kierrämme kesäisin. Suomenlinna, Lammaslampi ja sen leikkipaikka, Angry Birds -puisto Espoossa, uimahallit ja maauimalat toimivat meillä, hän kuvaa.

– Ruokailukin on, jos osut puistoon puolilta päivin, ja liikut Helsingissä. Omassa kunnassamme, Vantaalla, tätä luksusta ei ole, mutta asukaspuistoja kylläkin. Mahtava henkilökunta ja grillaamisenkin mahdollisuus joissakin puistoissa tekee muksukatraan kanssa liikkumisen vaivattomaksi.

Autottomalle perheelle julkisen liikenteen liput ovat Britan mukaan kuitenkin kohtuuttoman kalliita: perheessä on kahdeksan matkustajaa, joista viisi tarvitsee lipun.

– Sen vuoksi emme liiku niin paljon kuin tahtoisimme, edes ilmaiskohteisiin. Ruoka on kallista. Polkupyörät, scootit, nekin maksavat. Käytettynä olemme hankkineet lähes kaiken, joihinkin on säästetty pidemmän aikaa, ja isovanhempien ja kummien ynnä muiden sponssauksella. Se on peruskauraa meillä ja monella lapsiperheellä.

Brita uskoo lasten kuitenkin oppivan arvostamaan sitä, mitä heillä on. Mikään ei ”vain putoa taivaasta syliin”.

–  Pitää valita mitä tahtoo. Säästää. Odottaa, ja joskus luopuakin haaveista, sekin kuuluu elämään. Toki autoton perhe hyötyy suuresti siitä, että lapsilla ja aikuisilla on toimivat fillarit ja lastenvaunut, ne ovat suuressa kulutuksessa ja niitä huolletaan.

"Ei mahdollisuutta edes jäätelöpalloon"

Britan mukaan kesälomaan kohdistuu paineita, ja koulussa loman jälkeen eriarvoisuus tulee kipeällä tavalla näkyväksi.

– Lapsen ahdistus on järjetön, jos pitää kertoa lomastaan, eikä ole lähi-Siwaa pidemmällä käynyt. Ja näitä ”lähi-Siwan lapsia” on kolmetoista tusinassa.

Bloginsa kautta Brita on kohdannut runsaasti ahdistuneita vanhempia, jotka toivovat mahdollisuutta edes jäätelöpallon ostoon.

– Hyvin monella ei ole mökkiä, ei isovanhempia, ei tukiverkostoa ja tukiperheissäkin on vuosien jonot. Moni pääsee tuetulle lomalle sosiaalipalveluiden kautta, mutta tuki matkakuluihin evätään. Loma saattaa sijaita Keski-Suomessa, ja perhe asuu Helsingissä. Mistä rahat junalippuihin esimerkiksi viiden hengen perheessä? Jätetään lasku pystyyn, siinä ratkaisu. Näin se menee, ja en edes liioittele.

Kesälomalla yksinäiset lapset ovat todella yksin

Britan mukaan moni ottaa turhia paineita siitä, että etsii jatkuvasti lapselleen aktiviteetteja.

– Ne, jotka siihen pystyvät, buukkaavat skidin kesälomat täyteen leirejä ja kalliita reissuja, eikä ipana ehdi yhtään pysähtyä. Luovuuskin vaatii tylsyyttä. Yksi, mikä pistää silmään, on lapsen tunkeminen kaikkialle muualle kuin omaan seuraan. Kolme leiriä peräkkäin, viikoksi mummolaan ja taas harrasteleiriä pukkaa. Ärsykeoksennan näiden muksujen puolesta. Liikaa kaikkea, paitsi omaa perhettä, Brita pohtii.

Pääkaupunkiseudulla kesän ilmaistarjonta on Britan mukaan monipuolista. Helsingin leikkipuistotoimintaa hän kiittelee, samoin kaupunkien tukemia päiväleirejä. Uimarannat, järvet ja leikki-, skeitti- ja parkourpuistot tarjoavat tekemistä.

– Mutta ei niitä joka kulmassa ole. Työssäkäyvän vanhemman lapsi ei välttämättä näitä löydä tai osaa matkustaa niihin itsenäisesti. Se vaatii vanhemmalta aikaa ja reittien opettamista. Erityislapsia kesätarjonta ei aina palvele, sillä ne ovat usein täynnä. Ärsykkeitä huonosti sietävä lapsi sulkeutuu kesälomalla monesti sisään, pelien maailmaan, varsinkin, jos ei kavereita ole, Brita sanoo.

– Se on kesälomien toinen haaste. Yksinäiset lapset. Kesälomalla he ovat todella yksin. Itse etsin omalle yksinäiselle lapselleni seuraa Facebookin avulla, ihan ok-tuloksin.

"Neuvon olemaan pyörittelemättä silmiä, olemaan huokailematta"

Brita neuvoisi perheitä jättämään kodin siivoamatta, pakkaamaan eväät ja polkemaan lähimpään ilmaiseen eläintilaan, metsään, rannalle tai mihin vain.

– Vaikka kakarat vinkuu, kitisee ja hetkittäin menee päin persettä, siinä on sitä tekemisen makua. Toleranssi kasvaa, ja tuodaan niitä kiukkuja muidenkin silmille. Kesälomalla muksut saavat unohtaa skarppaamisen, ei tarvitse hävetä raivareita eikä edes niitä hurjimpia kiinnipitojakaan.

Britan mukaan kaikkien lasten kanssa liikkuminen ei ole itsestäänselvyys ja perheet erakoituvat lomilla, jos käytös ei ole "salonkikelpoista".

– Ne tyypit opettelevat olemaan täällä. Monella muksulla on haasteita ja vanhemmalla myös. Neuvon olemaan pyörittelemättä niitä silmiä, olemaan huokailematta. Vaan hymyile ja sano että "hienosti pärjäätte", Brita sanoo.

– Pienituloiset, suurituloiset, ihan sama. Ymmärrys toisten vaikeuksia kohtaan on vaikeaa, kun omat saappaat kävelevät toista tietä. Muttei ikinä kannata olettaa, etteivätkö ne tiet joskus risteytyisi. Taloudellinenkin tilanne muuttuu yhdessä yössä, jos oikein paska tuuri käy.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme