Mainos
Mainos

Isän ottama valokuva paljastaa karusti pojan yksinäisyyden koulussa: "Hänellä ei koskaan ole ollut ystävää"

Amerikkalainen isä Bob Cornelius otti muutamia kuvia poikansa kouluunpaluuillassa. Yksi kuva sai hänen silmänsä todella avautumaan. 

Jokainen lapsi ansaitsee parhaan ystävän. Valitettavasti toiveet ja todellisuus eivät aina kohtaa.

Amerikkalainen isä Bob Cornelius otti muutamia kuvia poikansa koulussa järjestetyssä tapahtumassa. Ilta oli miehen sanojen mukaan melko tavanomainen, kunnes isä katsoi ottamiaan kuvia tarkemmin, kertoo ABC News.

Kuvassa on 11-vuotiaan Christopherin täyttämä faktalomake itsestään. Nuori mies on listannut suosikkiruoakseen pizzan ja suosikkiurheilulajikseen jalkapallon. Ystäväni-kohdan lukeminen oli isän mukaan kuin isku vatsaan; poika oli vastannut ”ei kukaan”.

Jos kuva ei näy, katso se täällä.

Corneliuksen poika on autistinen. Cornelius muistelee tapausta, jossa ammattilaisjalkapalloilija söi lounasta autistisen pojan kanssa. Yllättäen pojalla oli ystäviä ja seuraa ympärillään. Cornelius kuitenkin uskoo, että ilman jalkapalloilijan saamaa huomiota poika olisi edelleen yksin: muut oppilaat istuisivat omissa pöydissään, huomioimatta tätä.

– Eikä se ole näiden lasten vika… Se on surullisinta. Heitä ei selkeästi ole opetettu hyväksymään ja syleilemään erilaisuutta. Ei opettajien taholta, olisi ollut kivaa, jos nämä olisivat niin tehneet, mutta ei myöskään vanhempien taholta, Cornelius pohti Facebookissa.

Autismi

  • Kuuluu lapsuuden laaja-alaisiin kehityshäiriöihin
  • Ilmenee ennen kolmen vuoden ikää.
  • Aiheuttaa merkittäviä puutteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kyvyssä kommunikoida
  • Autismista kärsivän on vaikeaa ymmärtää ja tulkita toisen ihmisen tunteita ja ajatuksia heidän eleistään ja ilmeistään

Lähde: Terveyskirjasto.fi 

Corneliuksen muut lapset käyvät yökylässä kavereillaan, mutta Christopher ei ole saanut kokea samaa.

– ”Saanko kaverin yökylään”, Christopher on kysynyt. ”Toki, kaveri, kenet?” Vastauksena hän heilauttaa käsiään vastaamisen sijaan. Hänellä ei ole vastausta, koska hänellä ei ole nimiä. Koska hänellä ei ole ystävää. Hänellä ei koskaan ole ollut ystävää. Ei koskaan. Hän täytti juuri 11, isä kuvailee.

Hän ei osaa korjata tilannetta ja toteaakin joutuvansa luottamaan muiden ihmisten kiltteyteen ja myötätuntoon. Christopher saattaa autismin vuoksi kysyä samaa kysymystä useita kertoja, äännellä ja liikahdella spontaanisti, joten muut yleensä tuijottavat häntä – ja hänen seurassaan olevia ihmisiä. 

"He huomaavat, kun muut jättävät heidät ulkopuolisiksi"

Luokkakaverit eivät ole ilkeitä tai kiusaa; he eivät vain tee mitään sen eteen, että Christopher pääsisi mukaan porukkaan. Moni luokan lapsista on erityislapsi, mutta Christopher vaatisi erityistä kontaktointia, jotta voisi ottaa osaa aktiviteetteihin. Siksi isä peräänkuuluttaakin empatiaa.

– Tätä torstaita ennen en tiennyt, miten tietoinen hän on tästä kuilusta, koska hän ei puhu tovereistaan usein, isä toteaa.

Hän toivoo ihmisten puhuvan lastensa kanssa ja kertovan näille, että erityislapset ymmärtävät paljon enemmän kuin muut luulevat.

– He huomaavat, kun muut jättävät heidät ulkopuolisiksi. He huomaavat, kun heitä kiusataan heidän selkänsä takana (usein ”selän takana” on kasvojen edessä, koska muut luulevat, ettei ”erilainen” lapsi tajua). He ymmärtävät hyvin sen, että heitä kohdellaan eri tavalla kuin muita, isä kertoo.

– Uskokaa, kun sanon, että se satuttaa heitä.

Cornelius toivoo herättävänsä kirjoituksellaan keskustelua, ja siinä hän on onnistunut: Facebook-julkaisun jälkeen neljä koulua Kansas Cityssä on värvännyt oppilaitaan kirjoittamaan Christopherille kirjeitä. Isä odottaakin innostuneena poikansa reaktiota!

Lasten ja aikuisten näkemyksiä kiusaamisesta:



Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme