Mainos
Mainos

Käpylä – Suomen paras asuinalue?

Suomen paras asuinalue -kilpailu jatkuu. Nyt on esittelyvuorossa Käpylän alue Helsingissä. Sen sydämen muodostaa Puu-Käpylä, jota 20-luvulla ryhdyttiin rakentamaan työväestölle "hellahuone ja puutarhatilkku" -periaatteella.

Nykyisin tämä yksi Suomen ensimmäisistä puutarhakaupunginosista on erityisesti taiteilijoiden ja kulttuuriväen arvostama asuinalue. Muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta olevaan Käpylään kuuluu myös monia muita tunnettuja kortteleita eri aikakausilta. Sieltä löytyy esimerkiksi vuonna 1940 pidettäväksi suunniteltuja olympiakisoja varten rakennettu Olympiakylä. Kun olympiakisat vihdoin pidettiin Helsingissä 1952, rakennettiin Olympiakylän viereen Kisakylä. Käpylään pääsee mainiosti eri kulkuvälineillä – myös raitiovaunulla ja junalla. Käpylässä on noin 7 500 asukasta.

Kävimme tutustumassa Käpylään Hyvä asuminen 2010 -ohjelman kanssa koolle kutsutun asiantuntijaraadin kanssa. Tällä kertaa mukana olivat yliarkkitehti Anne Jarva ympäristöministeriöstä, arkkitehti Esko Kahri SAFA (ArkOpen Oy), filosofian tohtori Marketta Kyttä Teknillisestä korkeakoulusta, tutkimusjohtaja Kimmo Rönkä (Movense Oy) sekä professori Mari Vaattovaara Helsingin yliopistosta.

"Kun unelma on punainen tupa ja perunamaa keskellä suurkaupunkia, niin sehän täällä juuri on", nauraa Tintti Karppinen, jonka kehittämä Käpylä-peli on oiva väline lisätä Käpylän paikallistuntemusta varsinkin alueen nuorimpien asukkaiden keskuudessa. Mutta punaisten puutalojen ja pihamaiden lisäksi Karppinen kehuu vuolaasti myöskin alueen sekä rakennusvalikoimassa että asukaskirjossa näkyvää monimuotoisuutta: "Täällä on myös kerrostaloja ja paljon väljää, yhteistä aluetta. Asukaspohja on monipuolinen - täällä asuu niin nuoria kuin vanhojakin, rikkaita ja köyhiä, on omistusasuntoja ja vuokra-asuntoja. Ja kaikki on kaupungin vuokramaalla." Asukkaat pitävät sekä toisistaan että alueestaan ja se näkyy asukastoiminnan määrässä: "Alueella järjestetään runsaasti monenlaista yhteistä toimintaa. Yhteisiä juhlia on joka vuosi; merkittävimpänä niistä Käpylä-juhlat." Alueen oma yhdistys, Käpylä-seura on toiminut vuodesta 1940 lähtien.

Käpylän Taivaskalliolla on nähtävissä yksi Helsingin ilmapuolustuksen tykkipattereista. Sitä voidaan pitää myös symbolina alueen asukkaiden taistelulle erilaisia muutosvoimia vastaan: varsinkin Puu-Käpylä oli vakavasti vaakalaudalla elementtirakentamisen valtakaudella.

"1960-luvulla oli valmiit suunnitelmat puutalojen purkamiseksi. Tilalle oli tulossa kivitaloja", Karppinen muistelee noita vaaran vuosia. "Ne oli jo hyväksytty ja valitusajatkin menneet umpeen. Silloin asukkaat heräsivät kovaan vastarintaan. Arkkitehtiopiskelijat tekivät vaihtoehtoisen korjaussuunnitelman, jota tukemaan saatiin vaikutusvaltaista väkeä." Kun alueen ainutlaatuisuus viimein ymmärrettiin, voitto saatiin varmistettua. Käpylä on nykyisin suojelukohde, jonne ei saa tehdä muutoksia. "Se tarkoittaa sitä, että jos minun tekisi vaikkapa mieli rakentaa talooni omia ulokkeita, niin eipä onnistu". Karppinen selventää kuulostamatta ollenkaan tyytymättömältä. "Olemme osuuskunnassa tavallaan kuin osakeasukkaita siinä mielessä, että omistamme oikeuden asua talossa ja voimme halutessamme myydä osuuden, mutta osuuskunta omistaa talot, huolehtii ulkoseinät, katot, ikkunat ja semmoiset..." Asunto-osuuskunta Käpy omistaa 36 taloa, joissa asuu 71 perhettä. Osuuskunnalla on oma talonmies.

Käpylä on lapsiperheiden suosiossa, koska koulutarjonta on todella monipuolinen. Kirjo ulottuu ala-asteesta ammattikorkeakouluun. Lukio on keskittynyt luonnontieteisiin. Iäkkäämme väestölle Käpylästä löytyy kolme palvelutaloa. Kirkko on kuulunut Käpylän kaupunkikuvaan yli 75 vuotta. Ja vaikka pankkien määrä onkin huvennut parissa vuosikymmenessä kuudesta yhteen, kaupalliset palvelut ovat Käpylässä yhä varsin kohtuulliset.

"Täällä saa pienen huoneiston alle 100 000 euron – tosin erittäin harvoin – ja omakotitalon ehkä 600 000 eurolla. Se voi olla kunnoltaan aika vaatimaton", kertoo Eija Lilja (Huoneistokeskus Oy). "Kerrostaloasuntojen keskimääräiset hinnat ovat karkeasti 2500–3300 euroa neliöltä."

Raatimme mielestä Käpylä on einomainen esimerkki suomalaisesta asumisen innovaatiosta. Se antaa paljon ajattelemisen aihetta myös uusien asuntoalueiden suunnittelulle. Karppisen tavoin Mari Vaattovaara näkee erityisen hyväksi sen monimuotoisuuden: "Täällä on sekoitettu eri tyyppistä ja eri hallintamuotoja omaavaa asuntokantaa toistensa lomaan, jolloin Käpylästä ei ole tullut voimakkaan elitististä asuinaluetta vaan sille on kehittynyt aivan erityinen, omaleimainen luonteensa. Aivan oikea, luonnonmukainen luonto eri muodoissaan on lähellä. On pienimittakaavaista rakentamista, on vähän isompaakin, on vehreyttä ja väljyyttä. Mutta on myös määrätietoista suunnittelua." Anne Jarva täydentää: "Täällä sen näkee, kuinka yksinkertaista rakentaminen voi parhaimmillaan olla! Se on yksi alueen erittäin hyviä puolia."

Kimmo Rönkä puolestaan kiinnittää huomiota siihen, kuinka myös edullinen asuminen on täällä mahdollista: "Puu-Käpylä on alue, jossa todellakin voi asua edullisesti, jos sinne on päässyt asumaan. Juuri tämmöisiä edullisen asumisen konsepteja me Suomessa tarvitsemme. Kun tällainen onnistui 1920-luvulla, niin kyllä sen pitää onnistua myös 2000-luvulla." Rönkä muistuttaa myös siitä, että täälläkään vastaanotto ei ollut aikoinaan yksinomaan kiittävää: "Puu-Käpylä on ollut olemassa kohta 70 vuotta. Ensimmäiset vuosikymmenet menivät sillä tavalla, että kansa tykkäsi ja asiantuntijat kauhistelivat. Nyt alkavat viimein asiantuntijatkin herätä: aikamoinen aluehan se onkin!"

Myös Marketta Kyttä tunnistaa arvostuseron olemassaolon: "Todistetusti maallikot tykkäävät enemmän vanhoista rakennuksista, pikkusievemmästä tyylistä, luonnonläheisyydestä ja niin edelleen. Ammattilaiset puolestaan arvostavat selkeämpää, minimalistisempaa otetta. Jossain nämä makukulttuurit silti myös kohtaavat: 1950-luvun alueilla on monesti saavutettu sellainen estetiikka, joka miellyttää molempia ryhmiä."

Käpylä tarjoaa raatimme mielestä tälle maallikko- ja ammattilais-makujen kohtaamiselle mainion mallin. Mitä tulee ammattilaisten aikaansaannoksiin Käpylässä, siitäkin löytyy hyviä esimerkkejä niin kauempaa historiasta kuin aivan nykyajastakin. Esko Kahrin arkkitehdinkatse lepää tyytyväisenä kahdessa kuuluisassa, Mäkelänkadun pohjoisosan molemmin puolin sijaitsevassa rakennuskohteessa: "Länsipuolella on arkkitehti Lindegrenin niin sanottu "Käärmetalo", joka on valmistunut 1951. Siinä on varsin erikoinen ratkaisu. Toisella puolella on puolestaan arkkitehti, professori Tuomo Siitosen suunnittelema kohde, jossa talo on sovitettu hyvin kauniisti naapureihin ja samalla hoidettu asia niin, että erittäin vilkasliikenteisen kadun vieressä sijaitsevan talon piha on mahdollisimman vähän melulle altis."

Kilpailuraati arvosti Käpylässä

+ Urbaania kyläelämää parhaimmillaan
+ Monipuolinen rakennuskanta
+ Korkeatasoista arkkitehtuuria eri ajoilta
+ Vilkas asukastoiminta ja vuorovaikutus
+ Asunto-osuuskunta: vaivaton pientalokonsepti
+ Pärjää hyvin ilman omaa autoakin

Kilpailuraatia askarrutti Käpylässä

- Pienasuntovaltaisuus
- Liikennemelu pääkatujen varsilla
- Tiivis yhteiselo ei sovi kaikille
- Alueelle pääsy vaikeaa

"Totta kai nämä Käpylää halkovat, suuret valtaväylät ovat iso ongelma", Kyttä toteaa. "Jos päiväkoti tai koulu sattuu olemaan väärällä puolella Koskelantietä, pienen koululaisen matkasta tulee vaarallinen. Ja meluhaitta on tietysti monille asukkaille jokapäiväinen."

Lisätietoja: http://kaupunginosat.net/kapyla

(JKA 3.11.2006)

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme