Mainos
Mainos

Kommentti: Jos puhut, joudut välittömästi hallitukseen – näin kävi ensikertalaiselle yhtiökokouksessa

Taloyhtiön yhtiökokous, tuo aikuisuuden mitta. Mitä yhtiökokouksessa tapahtuu, valitetaanko siellä kaikesta – ja jos puhuu, joutuuko todella hallitukseen? 

Olen kaikilla mittareilla aikuinen. Minulla on permanentti, asunto ja suorana seurauksena tästä myös yhtiökokous. Johon olen menossa – olenhan aikuinen.

Etukäteen on peloteltu kaikenlaisella. Yhtiökokouksessa ei saa puhua mitään, muuten joutuu heti taloyhtiön hallitukseen, johon kukaan ei tietenkään halua. Kokous on tylsä, siellä vain luetaan papereita, ja joku valittaa kaikesta. Lisäksi siellä on pelottavaa.

Papereiden lukeminen ei kannaltani ole ongelma, sillä unohdan ne kotiin. Näillä meriiteillä ei varmaankaan pääse siihen hallitukseen…

Yhtiökokous on taloyhtiön korkein päättävä elin. Taloyhtiön on pidettävä varsinainen yhtiökokous vähintään kerran vuodessa. Yhtiökokous päättää esimerkiksi rakennuksen perusparannuksista. 

Taloyhtiön hallituksen velvollisuus on huolehtia hallinnosta, kiinteistön ja rakennusten hoidosta ja muusta toiminnasta. Hallitukseen kuuluu yleensä 3–5 jäsentä. Hallituksessa olemiseen tarvita erityistä osaamista, ja hallituksen tukena toimii isännöinti. Taloyhtiön hallituksen jäsenet valitaan yleensä yhtiökokouksessa. Ketään ei voida valita ilman suostumusta.

Lähteet: Taloyhtio.netIsännöintiliitto.fi

Kun pääsen kokouksen pitopaikalle, havaitsen ne heti. Mummot. Eläkeläiset. Minulle sanottiin, että niitä on!

Kokouksen aluksi valitaan erinäisiä henkilöitä ja varmistetaan kokouksen lainvoimaisuus. Huoneessa on kymmeniä ihmisiä, joista kukaan ei halua pöytäkirjantarkastajaksi. Kukaan ei myöskään ehdota ketään muuta pöytäkirjantarkastajaksi. Istumme, aikuiset ihmiset, täydessä hiljaisuudessa ja teeskentelemme, että kukaan ei kysynyt mitään – ainakaan mitään meihin liittyvää. Minulla ei ole aavistustakaan, ketä toimeen voi ehdottaa, koska olen kokouksessa ensimmäistä kertaa, eikä kukaan selitä mitään.

Hermot menevät. Nostan kättä ja kysyn, voinko ehdottaa itseäni. Kuulemma voin. Ehdotan, ja tulen hyväksytyksi.

Toisen tarkistajan etsiminen kestää vielä viitisen minuuttia, vaikka ilmeisesti lukutaito on toimen vastaanottamisen vähimmäisvaatimus.

Seuraava osio on nimenhuuto. Tiedoksi niille, jotka eivät ole yhtiökokouksissa käyneet: niitä nimiä on pal-jon. Nimilistaa kuunnellessaan ehtii pohtia, missä kaikki nämä ihmiset ovat, kun rappukäytävässäkin näkee aina vain sen yhden miehen.

Kokous etenee. Yhtiön papereita luetaan ja selitetään, kysellä saa. Viittaan ja kyselen ahkerasti. Aikuisuudessa on se hyvä puoli, etten enää ole 14-vuotias, eivätkä ole muutkaan; kukaan ei naura, kun ”toi ei tiedä mitään”.

Tajuan yhtäkkiä, missä olen: kerhossa. Aikuisten kerhossa. Eihän tämä ole tylsää, vaan aika kivaa, jos vain ei huomioi niitä lukuisia numeroita, joita en oikeastaan ymmärrä. Yllätyksekseni tajuan olevani oikeasti kiinnostunut siitä, mistä kokouksessa puhutaan. Täällähän puhutaan minua koskevia asioita, joista minäkin saan päättää!

Kokouksen lopuksi valitaan uusi taloyhtiön hallitus ja haa, kaverin ennustus materialisoituu välittömästi: olen ensimmäinen, jota kysytään jäseneksi. Tämän siitä sai, kun kehtasi puhua, ja vielä ehdottaa itseään tekemään jotakin!

Sana "hallitus" kuulostaa kuumottavalta ja tuo mieleen lähinnä paperipinoja, kravatteja ja päätöksiä, joista kaikki muut valittavat. Toisaalta ihmiset kokouksessa ovat, no, ihmisiä – eivät niitä stereotyyppisiä valittajia ja kyyliä, joista kaikki ennakkoon varoittelivat. Kyllä minä näiden tyyppien kanssa tapaan mielelläni myöhemminkin.

Seuraavaa taloyhtiön kokousta odotellessa.

Mikä asuntolaina on? Entä pankkitalletus? Katso video:



Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme