Mainos
Mainos

Kristallinkirkasta

Vuosituhannen vaihde on merkinnyt henkistyneisyyden ja läpinäkyvyyden nousua myös sisustuksessa ja sisustusmateriaaleissa. Ehkäpä se selittää myös maailmalla nykyisin vallalla olevaa kristallitrendiä. Varsinkin kristallikruunut ovat suosittuja.

Kristallilasi-nimitystä käytetään lasimassasta, johon on lisätty lyijyä parantamaan massan kirkkautta ja hiottavuutta. Lyijypitoisuuden pitää olla vähintään 24 %, mutta lyijyä on lisätty myös pienempinä pitoisuuksina. Kristalliesineet on aina koristeltu joko hiomalla tai kaivertamalla, joskus molemmin tavoin. Mekaanisen hionnan jälkeen esineet joko hapotetaan kirkkaiksi tai kiillotetaan puleeriplaanilla, korkki- tai huopalaikalla.

Hiontajauheina käytetään hiomatavasta riippuen hohkakivijauhetta, tina- tai rautaoksidia sekä karborundum-pulveria. Pienikin kristalliesine on pitkän, monivaiheisen käsityöprosessin tulos, mikä materiaalin kauneuden ohella on kristallin arvo.

Kristallin hoito

Kristalliesineet vaativat hiukan muuta lasitavaraa tarkempaa hoitamista. Kristallin pahin vihollinen on kosteus, joten esimerkiksi kukkamaljakoihin täytyy vaihtaa vesi usein. Jos kristallimaljakko pääsee vedestä tummumaan, sitä on käytännössä mahdotonta puhdistaa. Esineet tiskataan käsin, ei tiskikoneessa, ja mieluusti vielä niin, että tiskiallas vuorataan astiapyyhkeellä. Kristalli ei myöskään kestä suuria lämpötilan vaihteluita.

Suomalaisen kristallin historia

Suomalaisen kristallin tarina alkaa Nuutajärveltä 1850-luvun lopulla, jolloin tehtaalle hankittiin höyrykone lasihiomon voimanlähteeksi. Tehtaalla valmistettiin englantilaistyyppistä raskasta lyijykristallia ja hiottua kristallia. Valmistus ei kuitenkaan jatkunut kauan, sillä tehtaan omistaja Adolf Törngren vuokrasi tehtaansa jo 1859 ja vuokraajat luopuivat monista uudistuksista.

Seuraavaksi kristallin valmistusta koetettiin Karhulan lasitehtaalla 1890-luvulla, mutta sitä vaivasivat laatuongelmat. Myös Iittalassa alettiin valmistaa hiottua kristallia. Riihimäelle perustettiin lasitehdas v. 1910, ja kristalli kuului sen tuotantoon alusta asti. Suomalaisen lyijykristallin loistokausi kesti 1920-luvun alusta 1930-luvun puoliväliin, jolloin taidelasin ja käyttölasin osuus koko lasiteollisuuden tuotannosta kasvoi nopeasti.
Taidelasin taloudellinen merkitys oli sotien jälkeen 1940-50 -luvun taitteessa jo kristallia suurempi. 1970-luvulla lyijykristallia valmistettiin enää Riihimäellä, 1990-luvulla vain Nuutajärvellä jossa tuotanto oli aloitettu uudelleen v. 1978. Viimeisen kerran lyijykristallia sulatettiin ja puhallettiin Suomessa v. 1996. Riihimäen lasimuseossa on 26.12. asti näyttely "Kristalli!", jossa on esillä suomalaisen kristallinteon keskeisiä esineitä.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme