Mainos
Mainos

Lumovoimainen jugend

Jugend eli art nouveau -tyyli kehittyi 1800-luvun lopulla Euroopassa. Kokonaisvaltaisesti taideteollisuutta ja arkkitehtuuria muokannut tyyli vetää jatkuvasti uusia ihailijoita puoleensa. Mannermaisen art nouveaun viehkeät muodot sekä kotimaisen jugendin jykevyys puhuttelevat monia vuodesta toiseen. Jugendista alkoi varsinaisesti suomalainen design.

Muotoilun lähtökohdat luonnossa

Jugend syntyi rinnatusten Englannissa, Saksassa, Itävallassa, Belgiassa ja Ranskassa. Tyyli sisälsi joka maassa omia kansallisia piirteitä. Taustaideologia oli kuitenkin kaikkialla sama: taide ja taideteollisuus tuli vapauttaa jäljittelystä ja hengettömästä massatuotannosta. Jugend perustui luonnonmateriaaleihin, taidokkaaseen käsityöhön ja pelkistettyihin muotoihin. Muotoilun lähtökohdat nousivat luonnosta. Tyypillisimpiä jugendaiheita olivat erilaiset kasviornamentit.

Jugend oli itsenäinen ja kaiken kattava taidetyyli. Sen ohjenuorana oli pyrkimys kokonaisvaltaiseen suunnitteluun. Kaikkien esineiden samassa tilassa tuli sointua muotokieleltään yhteen toistensa ja koko arkkitehtuurin kanssa. Tapetit, tekstiilit, huonekalut ja käyttöesineet oli suunniteltava kokonaisuuksina. Taidekäsityö nousi kunniaan. Ihanteeksi tuli käsityöläinen, joka suunnitteli ja valmisti itse tuotteensa. Jugendaatteen mukaan teollinen valmistus johti epäaitouteen ja vieraannutti työntekijän työstään.

Jykevyys, suoralinjaisuus ja koruton kansanomaisuus kuuluvat suomalaiseen jugendiin. Sirompaa ja koristeellisempaa linjaa edustava mannermainen jugend herkuttelee sen sijaan runsailla, viehkeillä muodoilla. Ornamentiikan lähtökohtana ovat olleet kasvien notkeat varret ja lehdet. Mannermaisen art nouveaun tunnuskuvio on joutsenkaulaviiva, jossa voidaan nähdä yhtymäkohtia japanilaiseen taiteeseen ja rokokoohon. Kaarevia ja rytmikkäitä muotoja käytettiin pintojen koristelun lisäksi myös huonekalujen ja käyttöesineiden ääriviivojen muotoilussa.

Ranskalainen art nouveau sai nimensä Samuel Bingin vuonna 1895 perustaman taideteollisuusmyymälän mukaan. Mannereurooppalaisen jugendin luojana pidetään kuitenkin belgialaissyntyistä Henri van de Veldeä (1863-1957). Ranskalaisten alueiden ohella hän on vaikuttanut myös saksalaisen jugendin kehitykseen. Van de Velden töissä tulevat vahvasti esiin jugendin kaarilinjat ja vaaleat värit.

1800- ja 1900-lukujen vaihteen laajalti levinnyt tyylisuunta on saanut meillä art nouveau -nimeä paremmin tunnetun nimensä jugend saksalaisen Die Jugend -taideteollisuusjulkaisun mukaan. Julkaisu toimi aikansa taideaatteiden levittäjänä. Saksankielisen alueen merkittävin jugendkeskus oli Wien. Itävaltalainen jugend perustui -vastakohtana ranskalaiselle ja belgialaiselle art nouveaulle - geometrisiin muotoihin ja suoralinjaisuuteen.

Englantilaiseen jugendiin eli The Modern Styleen kuuluivat syvät erkkerit, kiinteät penkkirakennelmat, korkeat paneelit ja karut, suoralinjaiset huonekalut. Kaarevat kasviornamentit eivät sen sijaan sisältyneet englantilaiseen tyyliin. Myös Skotlannissa syntyi omaleimainen jugendtyyli. Charles Rennie Macintosh (1868-1928) suunnitteli siellä raikkaan persoonallisia, mutta hieman epäkäytännöllisiä huonekaluja. Kalusteissa yhdistyivät brittiläinen kansanperinne ja voimakas liioittelu. Tikapuuselustaista Macintosh-tuolia myydään yhä Suomessakin.

Myös lasin ja keramiikan valmistus liittyvät jugendiin olennaisesti. Tiffany-valaisimet ovat saneet nimensä amerikkalaisen muotoilijan Louis Comfort Tiffanyn (1863-1957) mukaan. Hän oli amerikkalaisen jugendin keskeinen hahmo. Tiffany ryhtyi kokeilemaan värillisen lasin käyttöä sisustuksessa. Hänen lampunvarjostimensa koostuvat värikkäistä lasinpalasista, jotka on kiinnitetty lyijykehyksiin keskiaikaisten lasimaalausten tavoin. Tiffany-valaisimien kauniit kukka- ja kasviaiheet ovat tyypillistä jugendia.

Jugend osana kansallisen identiteetin rakentamista

Suomessa jugend sai hyvin erilaisen luonteen kuin muualla maailmassa. Tähän vaikutti osaltaan Suomen poliittinen tilanne 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Venäläisvalta uhkasi autonomiaamme, minkä vuoksi suomenmieliset pyrkivät kaikin tavoin vahvistamaan kansallista identiteettiämme. Kalevalainen runo- ja käsityöperinne sekä vanhat suomalaiset ryijyt tarjosivat tähän aineksia. Muodon ja tyylin suomalaisuudelle yritettiin hakea jopa tieteellisiä perusteita, vaikkakin tuloksetta. Tuon ajan suomalaisuutta koskevat keskustelut, suunnittelukokeilut, arkkitehtuuri ja taideteollisuus ovat kuitenkin muokanneet myöhempien aikojen kuvaa siitä, mikä muotoilussa on erityisen suomalaista.

Suomalainen jugend oli merkittävä osa itsenäistymisemme historiaa. Samalla se oli maailmakuuluksi nousseen suomalaisen designin lähtölaukaus. Jugendin kehittymiseen asti Suomessa oltiin noudatettu muista maista tulleita tyylivirtauksia sellaisenaan. Nyt Suomessa kehiteltiin uusi, voimakas, omintakeinen ja taiteellisesti kunnianhimoinen suomalainen kokonaistyyli kansainvälisten vaikutteiden pohjalta. Suomalainen jugend oli kansainvälisen art nouveaun omalaatuinen ja monimuotoinen ilmentymä. Ajatus muodon ja tyylin kansallisuudesta oli yhteistä kansainvälistä omaisuutta. Persoonallisia piirteitä suomalaiseen jugendiin toi venäläinen kansallistyyli.

Suomen 1800- ja 1900-lukujen vaihteen arkkitehtuuria ja taideteollisuutta on totuttu nimittämään hieman epätarkasti kansallisromanttiseksi, koska kysymys muotoilun kansallisesta luonteesta oli tuolloin erityisen selvästi esillä. Suomalaisen kansallissävyisen jugendin isähahmo oli Akseli Gallen-Kallela. Hän suunnitteli huonekaluja, tekstiileitä, kirjan kansia, lasimaalauksia ja metallitöitä kansallisessa hengessä. Merkittävä kansallisaatteen eteenpäin viejä oli myös taiteilija Fanny Chubergin vuonna 1989 perustama Suomen Käsityön Ystävät. Sen päämääränä oli "Suomen käsityön edistäminen ja sen jalostuttaminen isänmaalliseen tai taiteelliseen suuntaan".

Vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttely oli suomalaisen muotoilun kannalta tärkeä merkkipaalu. Näyttely teki suomalaisesta jugendista maailmankuulun. Suomi oli joutunut taistelemaan voidakseen esittäytyä näyttelyssä itsenäisenä osastona. Osaston suosio oli kuitenkin päätähuimaava. Se poikkesi edukseen muista omintakeisella tyylillään.

Näyttelypaviljongin oli suunnitellut suomalaisen jugendin mestarit - Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Suomalaiset harmaakivikirkot sekä kareliaaninen kasvi- ja eläinornamentiikka näkyivät suunnittelun taustalla. Paviljongin merkittävin kohde oli Iris-huone, jonka esineistön oli valmistanut Iris-tehdas ja Suomen Käsityön Ystävät. Huone edusti jugendin kokonaisvaltaista ajattelua. Sisustuksen oli suunnitellut Akseli Gallen-Kallela, jonka Liekki-ryijy on kuuluisin näyttelyssä mukana ollut tuote. Suomen tekstiilit palkittiin näyttelyssä kullalla ja huonekalut hopealla. Uusi suomalainen muotoilu nousi nyt maailmanlaajuiseksi käsitteeksi.

Suomalaisen jugendin innoittajana ovat olleet muunmuassa hirrestä rakennetut ja vuoraamattomat kansanrakennukset sekä itäkarjalainen puuarkkitehtuuri. Myös huonekaluissa on suosittu maalamatonta puuta ja raskaita muotoja. Suomalaisten ja karjalaisten kansanomaisten tekstiiliornamenttien, niiden geometristen muotojen selkeyden ja yksinkertaisuuden, on ajateltu ilmentävän suomalaista luonnetta. Vanhoista ornamenteista kerättyjä aiheita näkyy jugendajan tekstiileissä, koruissa, keramiikassa, koristemaalauksissa ja graafisessa taiteessa. Myös keskiaikaiset kivikirkot ja linnat, niiden holvatut sisätilat, ruodekoristelut, vankat pylväät, pyörö- ja suippokaari-ikkunat sekä suuret avotakat, ovat vaikuttaneet suomalaiseen jugendtyyliin.

Suomalaiseen jugendiin kuuluvat myös suoraan Suomen luonnosta poimitut elementit: havut, kävyt, kukat, ohdakkeet ja jäkälät. Kataja, pihlaja, voikukka, lumme, ulpukka ja kallioimarre esiintyvät usein jugendtuotannossa. Eläinmaailmasta poimittuja tyypillisiä aiheita olivat oravat, ketut, karhut sammakot, joutsenet, pöllöt ja haukat.

Suomalaisista huonekalusuunnittelijoista kuuluisimpia jugendsuunnittelijoita on Walter Jung (1879-1946). Hänen kalusteilleen tyypillistä on aistikas veistoskoristelu. Metallitaiteilija Eric O.W. Ehrströmin (1881-1934) jugendtaidetta puolestaan edustavat muunmuassa Kasallismuseon pronssiovet.

Arabiakin yritti luoda kansallisia piirteitä sisältävää esineistöä. Tästä osoituksena syntyi Fennia-sarja. Sen tuotanto alkoi 1902 ja sitä kesti noin kymmenen vuotta. Fenniaan kuului koristemaljakoita ja muutamia käyttöesineitä. Sarjan pohjaväri oli valkoinen ja sen päälle maalattu musta ornamentiikka oli tehty käsin. Sarjan muotokieli oli hyvin geometristä. Fennian suunnittelijaa ei tiedetä.

Suomalaisen jugendin täydellinen ilmentymä on Gesellius-Lindgren-Saarinen -kolmikon suunnittelema yhteisateljee, Hvitträsk, joka on todellinen taiteilijalinna. Se on hyvä esimerkki suomalaisen jugendin kokonaisvaltaisesta suunnittelusta. Rakennus ja sen jokainen yksityiskohta sekä ympäröivä luonto muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Kaikki huonekalut, tekstiilit ja esineet on suunniteltu vain Hvitträskiin.

1920-luvulla suomalaiseen jugendiin alkoi tulla piirteitä, jotka enteilivät funktionalismia. Vähitellen funktionalismin käytännöllisrationaalisuus syrjäytti jugendin koristeellisuuden lopullisesti.


Teksti: Hanna Helimaa
Kuvat: Tapettitalo ja Wanhat Konstit Oy
Lähteet: Visioita. Moderni suomalainen muotoilu, toim. Anne Stenros ja Sisustustyylit antiikista nykyaikaan, Leena Nokela

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme