Mainos
Mainos

Muotopuutarha itselle?

Mikään ei estä perustamasta itsellekin omaa muotopuutarhaa. On vain muistettava perussääntö, jonka mukaan kaiken tulee noudattaa määrättyä symmetriaa. Istutusalueet voivat olla nelikulmaisia, suorakaiteen muotoisia tai pyöreitä, ja polut ovat muotopuutarhassa hyvin tärkeässä osassa.

Vanhassa huvilassa toteutetaan mittavaa remonttia, johon kuuluu myös pihapiirin uudistaminen. Kooltaan 10 x 12,5 m alueelle tehdään perinteitä kunnioittaen muotopuutarha, jossa on sorakäytävien rajaamana neljä symmetristä istutusaluetta, näiden keskikohdassa paikka katseenvangitsijalle sekä pergolakatos penkkeineen ja köynnöksineen.

Istutusaltaat rajataan vanhoilla kattotiilillä, lukuun ottamatta kaarevia reunoja, joiden muoto saadaan aikaan muovisilla rajausnauhoilla. Sorakäytävien alle laitetaan suodatinkankaat, ettei sora sekoitu perusmaahan.

Pergola valmistettiin talon julkisivussa esiintyviin muotoihin sopivaksi. Katseenvangitsijoiksi oli tällä kertaa tarjolla joko harjateräksestä valmistettu, köynnöksille tarkoitettu obeliski maanpeitto- ja köynnösruusuineen tai ruukkuun istutettu tuija. Valinta osui tuijaan, koska itse rakennuksen muodoista ei löytynyt obeliskin muotoa tukevia linjoja.

Muotopuutarhan istutukset

Muotomaailma otetaan huomioon myös kasvien valinnoissa ja niiden muodoissa. Kaikki neljä istutusaluetta reunustetaan iisopilla (Hyssopus officinalis), joka antaa niiden rajauksille todella hauskan vaikutelman. Iisoppi kukkii heinä-syyskuussa ja viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla, kuivassa tai normaalissa kasvualustassa.

Rantatädykkeellä (Veronica longifolia) on kiva pysty kasvutapa. Kukkii heinä-elokuussa, kasvupaikka aurinkoinen, maaperä tuore tai kostea, runsasravinteinen, viihtyy hyvin savimaassa. Niitä istutetaan pionien seuraksi.

Kiinanpionit (Paeonia lactiflora -hybr.) haettiin vanhasta pihasta ja otettiin iso paakku mukaan, joten ne saattavat hyvinkin alkaa viihtyä. Nämä kukkivat kesä-heinäkuussa. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen ja kohtalaisen lämmin, kasvualustan kuivahko tai tuore, runsasravinteinen ja vahva. Pioni ei sovi jäykkään maahan!

Pystykasvuisen hopeamarunan (Artemisia ludoviciana) koristearvo perustuu lehtien hopeiseen väriin. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen tai puolivarjoinen, maaperän kuiva tai normaali.

Vähän pensasmaisemman ohotanmarunan (Artemisia schmidtiana) koristearvo on hopeisten lehtien lisäksi tasaisen pyöreässä muodossa. Marunat tuovat väreillään alueisiin syvyyttä ja nostavat esiin muita kasveja.

Syvyyttä luovat myös kaksi erilaista ritarinkannusta (Delphinium-lajikkeet). Niiden pääkukinta tapahtuu heinä-elokuussa. Kasvupaikka on aurinkoinen tai puoliaurinkoinen, ei paahteinen ja maaperä tuore, runsasravinteinen, syvään muokattu, savinen.

Pergolakatokseen tulee kaksi tuoksuköynnöskuusamaa (Lonicera caprifolium) Tämän menestymisvyöhyke on I-III ja se tekee tuoksuvat kukat kesäkuussa. Kasvupaikka ravinteikas, kalkittu ja aurinkoinen tai osittain varjoisa.

Muita muototarhassa käytettäviä perennoja ovat:

Orvokkeilla (Viola cornuta -lajikeet) saadaan väriä myös lähelle maanpintaa. Ne kukkivat toukokuusta lokakuulle ja viihtyvät aurinkoisella, viileällä tai melko lämpimällä kasvupaikalla. Orvokki on herkkä paahteelle. Maaperä mieluiten tuore mutta ei märkä, savinen multamaa tai hiekkainen savimaa.

Korallikeijunkukka (Heuchera sanquinea) on normaalissa maassa viihtyvä, aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan kasvi, joka tuo tehokasta kontrastia ohotanmarunalle. Kukinta on kesä-heinäkuussa..

Nukkapähkämön hienostunut lehtien väri ja hillitty kukinta sopivat luonnostaan muotopuutarhan kasvivalikoimaan. Se kukkii kesä-heinäkuussa aurinkoisella paikalla kuivassa tai normaalissa maassa. Talvehtiminen Pohjois-Suomesssa saattaa olla epävarmaa.

Tarhakurjenpolvi (Geranium x magnificum) täydentää kokonaisuutta runsaan ehdistönsä ansiosta. Se kukkii kesäkuusta elokuuhun aurinkoisella tai puolivarjoisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Tarhakurjenpolvi viihtyy monenlaisessa maassa.

Loistosalvia ( Salvia x superba) hurmaa pitkällä kukinta-ajallaan: se kukkii kesäkuusta syyskuuhun. Kasvupaikka on mieluiten aurinkoinen, lämmin, myös paahteinen, sillä kasvi kestää lyhyen aikaa kuivuutta. Maaperä saa olla melko kuiva tai tuore, vettä läpäisevä, runsasravinteinen.

Ruusut kuuluvat muotopuutarhaan olennaisena osana. Tänne valittiin peittoruusu, jolla on erittäin kauniit valkoiset kukat sekä Maiden's Blush. Näitä on peräti 12 kappaletta, joten niistä saadaan oikein näyttävä ryhmä.

Neidonruusu (Alba-ryhmä - Rosa ´Maiden´s Blush´) menestyy vyöhykkeillä I-III. Kukat avautuvat heinäkuun toisella viikolla. Viihtyy aurinkoisella paikalla, tuoreessa ja runsasravinteisessa kasvualustassa. Ruusut on istutettava siten, että jalostuskohta on vähintään 20 - 25 cm maanpinnan alapuolella.

Peittoruusu (Rosa ´Swany´) menestyy niin ikään vyöhykkeillä I-III. Se kukkii pitkään aurinkoisella kasvupaikalla syvässä, runsasmultaisessa ja -ravinteisessa maaperässä.

Ikivihreitä kasveja käytetään muotojen korostamiseen. Meidän ilmastossamme viihtyy harmillisen harvoja muotoon leikattavia, ikivihreitä kasveja. Onneksi meillä on erilaisia tuijia, jotka säilyttävät muotonsa leikkaamattakin. Pallotuija (Thuja occidentalis ´Danica´) menestyy vyöhykkeillä I-IV puolivarsoisilla tai varjoisilla paikoilla. Kasvupaikka saa olla puolivarjoinen tai varjo, maaperä tuore tai kostea, runsasravinteinen ja -humuksinen.

Pilarikatajat (Juniperus communis f. suecica) ovat Pohjolan sypressejä ja erinomaisia havuja muotopuutarhaan. Menestymisvyöhyke on I-V(VI). Tämä on aurinkoisen paikan havu. Maaperä kuivasta tuoreeseen, vähäravinteinen, runsashiekkainen.

Puksipuu (buxus sempervirens) on muotoon leikattavien ikivihreiden joukossa vertaansa vailla. Ikävä kyllä se on talvenarka, mutta kaikkein eteläisimmässä Suomessa sitä kannattaa kuitenkin kokeilla suojaisessa, puolivarjoisessa paikassa, jossa maaperä on tuore ja runsasravinteinen – tosin ensin yksin kappalein, ettei kukkaro joudu liian kovalle koetukselle.

Jokaiseen neljään istutusalueeseen laitetaan keskelle ruusuorapihlaja (Crataegus laevigata ´Paul´s Scarlet ´), joka tulee aikanaan kukkimaan kesäkuussa ihanan syvänpunaisin kukin. Sitä voi halunsa mukaan joko leikata tai antaa kasvaa vapaasti. Ruusuorapihlaja menestyy vyöhykkeillä I-II ja sietää hyvin ilmansaasteita ja tuulta. Se viihtyy aurinkoisella, kuivahkolla, hiekkapitoisella ja kalkitulla kasvupaikalla.

Istutusalueen keskipiste on ruusuorapihlaja, joka on tavallaa koko alueen johtokasvi. Kasvien istuttaminen aloitetaan uloimmasta kehästä sitä kohden aloittaen iisopeista. Talon puolelle tulevat riviin vaaleanpunaiset pionit, sitten ohotanmarunat ja niiden joukkoon salviantaimia – hauskannäköinen kokonaisuus. Tilaa ryhditetään laittamalla yhteen kulmaan pallotuijat ja toiseen puksipuut.

Väliin tulevat nukkapähkämö ja ruusut, sitten erilaisia perennoja: jaloritarinkannus, toiselle puolelle kurjenpolvea ja väliin hopeamarunaa. Taakse tuovat väriä korallikeijunkukat. Kasvit sijaitsevat kaikissa neljässä lohkossa muuten symmetrisesti, mutta uloimmassa kaaressa on sekaisin rantatädykettä ja jalopähkämöä.

Keskipisteeseen katseenvangitsijaksi valittu havu yhdistää mukavasti muut ikivihreät kasvit, jotka antavat alueelle väriä myös talvisaikaan.

Mikään ei estä lisäämästä vielä yhtä ympyrää vaikkapa kesäkukista ja sen sisälle esimerkiksi pientä obeliskia antamaan korkeutta. Kannattaa muistaa, että katseenvangitsijalla on oltava riittävästi korkeutta suhteessa ympäröivään kasvillisuuteen.

Budjetti:

  • Suodatinkangas poluille 64 €
  • Kasvit 890 €
  • Reunalista kaarteisiin n. 110 €
  • Katseenvangitsijat: ruukku + tuija 100 €
  • Harjateräskartio köynnöksille teetettynä 230 €
  • Vanhat kattotiilet reunoihin saatiin omasta takaa pergola, puumateriaalit n. 200 €
  • Yhteensä: 1264.00 €

(Pioni 10.4.2007)

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme