Mainos
Mainos

Nostalgisimmat keräilymuistot: Muistatko vielä nämä?

Lähes jokainen meistä keräilee jotain. Joku kerää simpukoita rantalomiltaan, toinen täydentää vanhaa astiasarjaa kirpputoreilta ja kolmas taittelee kauneimmat lahjapaperit säilöön.

Suloisimmat keräilymuistot tulevat kuitenkin lapsuudesta. Yllättävän moni on säilyttänyt lapsena vaivalla haalimansa kokoelman aikuisuuteen saakka, eikä enää raaskikaan heittää rakkaita esineitään pois. Nostalgiaa herättelevät muistoesineet kun tuovat aina hymyn huulille.

Alla oleva listaus herättelee varmasti muistoja mieleen.

Postimerkit ja kirjepaperi

Postimerkkien keräilyyn saattoi sysätä vanhemmilta peritty aikaa nähnyt, mutta jo valmiiksi kattava, kokoelma. Postimerkkien keräilyä harrastetaan toki edelleen ja kokoelmat ovat usein arvokkaita. Keräilyharrastus on kansainvälistä, ja moni ottaa mieluusti vastaan ulkomaisia postimerkkejä esimerkiksi tuliaisina.

Kirjepaperia on myös kerätty ennen paljon. Aikoinaan kun vielä kirjoiteltiin kirjekavereille, joita etsittiin lehtien Kirjeystävät-palstoilta.

Kiiltokuvat ja tarrat

Ensin kerättiin kiiltokuvia, myöhemmin tarroja. Molemmat kokoelmat talletettiin asianmukaisten vihkojen väliin, joista niitä sai selailla. Muistatko vielä pehmeät tarrat eli ”pehmikset”, pimeässä hohtavat ja samettiset tarrat? 

Tarrojen sekä myös pelikorttien keräilyyn kuului oleellisesti aktiivinen kaupankäynti koulun pihalla. Yhden hienon tarran hinnaksi saatettiin laskea useampi vähemmän hieno tarra. Mitä suuremman kokoelman omisti, sitä kateellisemmaksi tulivat luokkatoverit.

Pinssit

Pinssien keräilijät jakautuvat usein oman aihepiirinsä mukaan. Toiset arvostavat vain jääkiekkoaiheisia, toiset olutaiheisia pinssejä. Yksittäiset pinssit eivät yleensä ole juuri minkään arvoisia, mutta isot kokoelmat ovat jo arvokkaita. Pinssejä vaihdetaan edelleen paljon ja keräilijöille on omat kerhonsa.

Lelut ja pelit

Jojot olivat aikoinaan suosittuja ja innokkaimmat opettelivat myös kaikki temput. Myös nalleja ja muita pehmoeläimiä, paperinukkeja ja Trolli-peikkoja haalittiin omaan kokoelmaan. Tamagotcheja ruokittiin, leikitettiin ja yritettiin epätoivoisesti pitää elossa 1990-luvulla. Myös tuttikorut kuuluivat 1980- ja 1990-lukujen vaihteeseen.

Erityisesti aikuisten keräilykohteena ovat nykyään kaikista nostalgisimmat lelut ja pelit, jotka muistuttavat omasta lapsuudesta. Aikuisena moisia aarteita osaa myös arvostaa uudella tavalla. Tänä päivänä oman keräilijäryhmänsä muodostavat ainakin My Little Pony -ponien, vanhojen konsolipelien ja nukketalon kalusteiden keräilijät.

Pelikortit

Pelikorttien keräilyä on harrastettu monessa sukupolvessa. Lätkäkorttien arvokkuutta nostivat ainakin keräilijöiden piireissä pelaajien nimikirjoitukset. 

Viime vuosituhannen vaihteessa kerättiin Pokemon-kortteja. Usein vanhempien mielestä älyttömän kalliita pahvisia kortteja kinuttiin ostoskoriin kauppareissulla. Korttien keräily oli suositumpaa poikien keskuudessa, mutta tytötkin saattoivat kerätä söpöimpien Pokemonien kortteja.

Hajukumit ja -kynät

Jos koulumenestys riippuisi kirjoitusvälineiden määrästä, olisi moni nuori keräilijä myös luokkansa priimus. Tuoksuvat pyyhekumit ja -kynät olivat ja ovat edelleen todella suosittuja – erityisesti tyttöjen keskuudessa.

Ei sovi unohtaa myöskään kimaltelevia, tuoksuvia tai kiiltäviä geelikyniä, joita piti saada kaikissa hajuissa ja väreissä. Harmi vain, että koulutehtäviä ei saanut tehdä kuin lyijykynällä. Yleensä kynät pääsivätkin kuivumaan nopeasti.

Pullonkorkit ja tyhjät tölkit

Lasipullojen korkit eli kruunukorkit olivat ja ovat edelleen kysyttyä tavaraa. Myös myöhemmin lasiset pullot korvanneiden muovisten limsapullojen korkit olivat joidenkin keräilykohteita. Muoviset korkit olivat myös kilpailuarpoja. Pullon avatessa tarkistettiin aina ensimmäisenä, oliko korkin sisäpuolella voittoa. Myös etiketeissä saattoi piillä arpavoittoja, jotka tulivat näkyviin vasta pullon tyhjennettyä.

Erityisesti pojat keräsivät myös tyhjiä tölkkejä, tupakka-askeja ja tulitikkuaskeja. Askien etikettejä saatettiin liimailla vihkojen väliin.

Kivet

Kivien keräys ylittää sukupolvien rajat. Kukapa ei olisi joskus kerännyt kiviä? Kerääminen oli kätevää, koska takin taskut ja repun sai aina koulumatkalla täyteen. Ihmeteltiinköhän kotona ikinä, miksi koulureppu oli niin painava?

Katusoran väriset kivet eivät tietenkään kiinnostaneet, vaan kokoelmaan kelpuutettiin vain erikoisimman väriset ja kauneimman muotoiset kivet. Harrastus ei ainakaan rokottanut isän tai äidin lompakkoa.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme