Mainos
Mainos

Nuori nainen, koetko huijaavasi työelämässä? Et ole ainoa – taustalla naiseuteen liittyvät, ristiriitaiset odotukset

Huijarisyndroomasta voi kärsiä kuka tahansa sukupuolesta riippumatta, mutta erityisen paljon sitä on havaittu nuorilla korkeasti koulutetuilla naisilla. Yhtenä taustasyynä tähän voidaan pitää naiseuden narratiivia.

VIDEO: Huijarisyndroomasta keskusteltiin myös Huomenta Suomessa.

Naiseuden narratiivilla tarkoitetaan median ja kulttuurin rakentamaa kertomusta siitä, mitä naiseus on tai ei ole. Myös arkipuheessamme käytämme termejä ja sanontoja, kuten kympin tyttö, naisjohtaja ja vaatimattomuus kaunistaa.

Luomme puheellamme siis jatkuvasti narratiivia naiseudesta, johon liittyy työelämässä monia ristiriitoja. Nämä ristiriidat aiheuttavat huijariajattelua.

Psykologi Tiina Ekmanin mukaan huijarisyndroomasta kärsivä henkilö kokee ulkoisista todisteista huolimatta olevansa epäpätevä ja pelkää jatkuvasti paljastuvansa “huijariksi”. Syndrooma on sukua perfektionismille ja itsekriittisyydelle.

Satunnaisesta huijariajattelusta kärsii arvioiden mukaan elämänsä aikana jopa 70 prosenttia ihmisistä. Voimakkaan ja toistuvan huijariuden kokemuksen taustalla oleva huijarisyndrooma on ajatusvääristymä, jossa todellinen minä ja koettu minä eroavat toisistaan.

Huijarisyndroomaa on psykologiassa tutkittu jo 1970-luvulta asti ja sen kehittivät alun perin amerikkalaiset tutkijat Pauline Rose Clance ja Suzanne Imes. Heidän mukaansa huijarisyndrooma on yleistä erityisesti lahjakkailla akateemisesti koulutetuilla naisilla.

Myöhemmin ilmiön vaikutuksia työelämässä on tutkittu myös esimerkiksi johtamisen tutkimusalalla. Eri tieteenalojen tutkijat ovat hakeneet ilmiölle selityksiä sukupuolinormeista ja niihin liittyvistä ristiriitaisista odotuksista.

Ristiriita ruokkii huijariajattelua

Huijariajattelun oireita esiintyy erityisesti siirtymävaiheessa opinnoista työelämään. Opintojen jälkeen odotukset omasta osaamisesta ovat monilla korkealla ja vaativuus itseään kohtaan korostuu, kun halutaan näyttää, mihin pystytään.

Nuorten suomalaisnaisten itsensä vähättelyä työuransa alkuvaiheilla pro gradussaan tutkineen Anni Laurikan mukaan naisten huijarikokemuksien taustalla vaikuttaa erityisesti naiseuden ja pätevyyden välillä koettu ristiriita.

Yhteiskunnassamme vallitsevat edelleen sukupuolistereotypiat, joiden mukaan naiset ovat työelämässä vaatimattomia ja sovittelevia. Sen sijaan pätevyyden merkkeinä pidetään kunnianhimoisuutta ja oman tilan ottamista esimerkiksi palavereissa.

– Jos ja kun naiseuteen liittyvät odotukset ovat ristiriidassa pätevyyteen liittyvien odotusten kanssa, on mahdollista, että nainen lähtee hakemaan ratkaisua itsensä vähättelystä: korkea suoritustaso “pehmenee” sitä kautta naisellisemmaksi, sanoo Anni Laurikka.

– Tästä taas voi nousta huijarikokemus, eli usko siihen, ettei oikeasti olekaan niin pätevä kuin miltä vaikuttaa, koska jatkuvasti vähättelee omaa osaamistaan.

Naiseuden ja pätevyyden välillä koettu yhteensopimattomuus korostuu erityisesti työnhaussa. Naisilla on taipumusta pitää itseään pätevinä vasta kun rekrytointiilmoituksen kaikki haetut ominaisuudet täyttyvät.

Mieshakija puolestaan kokee helpommin olevansa pätevä työtehtävään jo täyttäessään muutaman luetellun vaatimuksen.

Laurikan mukaan nainen saattaa kokea tarvetta käyttää “miesmäisempää” tapaa työnhaussa. Tällä Laurikka tarkoittaa ylikorostunutta itsevarmuutta ja oman osaamisen esiin tuomista. Tämä ei istu naiseuden stereotypiseen narratiiviin, jonka mukaan “vaatimattomuus kaunistaa”.

Ristiriitainen kokemus on jälleen omiaan luomaan huijariajattelua.

Kympin tyttöyttä ei arvosteta työelämässä

Tutkimusten mukaan huijarisyndrooma saa alkunsa jo lapsuudessa koetusta ristiriitaisesta tilanteesta, jossa vanhemmat eivät osaa antaa lapselleen oikeanlaista arvostusta.

Vanhemmat joko kehuvat lastaan liikaa, jolloin lapsen kokemukset keskivertoisuudesta kouluympäristössä eivät vastaa vanhempien odotuksiin, ja lapsi kokee huijaavansa vanhempiaan.

Tai päinvastaisessa tilanteessa, jossa kotiympäristössä lapselle luodaan esimerkiksi herttaisen ja ihanan tytön roolia, johon älykkyys ja kiitettävä koulumenestys eivät sovi, ja näin ollen lapsi kokee huijaavansa opettajaa.

Nimenomaan tyttöihin kohdistuvat odotukset liittyvät läheisesti myös kulttuuriseen tapaamme puhua kympin tytöistä. Kympin tytöillä viitataan nuoriin naisiin, jotka suoriutuvat arvosanoin mitattavista tehtävistä erinomaisesti.

Kympin tyttöyteen liittyy usein työelämässä negatiivinen sävy; puhumme ylisuorittamisesta ja ylitunnollisuudesta, jotka koemme epätehokkuutena. Kympin tyttöyden osaksi identiteettiään mieltävä nuori nainen kokee työelämään siirtyessään ristiriidan siitä, että aikaisemmin arvostetuksi koettua tunnollisuutta ja huolellisuutta väheksytään.

Myöskään pätevyyttä ei työelämässä mitata enää arvosanoilla, jolloin omaa osaamista on hankalampi arvottaa. Nämä ristiriidat vahvistavat huijariajattelua.

Pojilla enemmän vapauksia

Uravalmentaja Arja Parpala kohtaa työssään jatkuvasti itseään vähätteleviä naisia. Hänen mukaansa naisten itsensä vähättely kumpuaa osittain kiltin tytön leimasta.

– Yhä edelleen tyttöjä ohjataan jo koulussa kiltin tytön rooliin. Kiltti tyttö ei tee numeroa itsestään, on tunnollinen ja pyrkii kohti aina vain parempia tuloksia. Juuri nämä tytöt hankkivat myöhemmin korkeakoulutuksen, ovat aikuisenakin korostuneen tietoisia itsestään ja arvostavat omaa osaamistaan vähemmän kuin vastaavan koulutuksen ja kokemuksen omaavat miehet, Parpala sanoo.

Samalla kun monia tyttöjä ohjaillaan kiltin tytön rooliin, pojille annetaan vapauksia “pojat on poikia” -puheella ja kannustamalla riehakkaisiin leikkeihin.

Tyttöjen osalta sukupuolistereotypioita vahvistetaan torumalla riehakkuudesta ja kannustamalla esimerkiksi kotileikkeihin.

Menestystä mitataan miehisillä mittareilla

Tiina Ekman puhuu huijarisyndroomasta kertovassa kirjassaan menestyksen miehisestä mittaustavasta, joka aiheuttaa naisille arvottomuuden tunnetta.

"Kun puhutaan menestyneestä naisesta, viitataanko sillä perheenäitiin, joka on kasvattanut tavallista suuremman lapsikatraan? Tai sairaanhoitajaan, joka on taitava ammattilainen työssään ja arvostettu työyhteisössään? Harvemmin. Menestys samaistetaan yhä johtavaan asemaan, suuriin tuloihin ja hyvin edenneeseen uraan yritysmaailmassa."

Yllä oleva lainaus on Ekmanin teoksesta Huijarisyndrooma.

Ekmanin mukaan naisen kokiessa arvostelua ja hylkimistä työelämässä, hän reagoi näihin eri tavalla kuin mies. Nainen kokee helposti olevansa huonompi ja arvottomampi, sillä hän on saattanut sisäistää stereotypian naisesta heikompana sukupuolena.

Mies kokee onnistumisensa herkemmin omasta ansiosta johtuvana ja epäonnistumisen ulkoisten syiden aiheuttamaksi. Nainen sen sijaan saattaa kokea onnistumisensa juuri päinvastoin olosuhteiden ansioksi.

Naiseuden narratiivin ja menestyksen määritelmän välillä vaikuttaisi siis olevan selkeä eroavuus, joka vahvistaa huijariajattelua.

Millainen on hyvä johtaja?

Myös käsitykset pätevästä johtajasta mielletään usein miehisten ominaisuuksien kautta ja naisten johtajuutta pidetään edelleen normista poikkeavana. Tästä selkeänä esimerkkinä on median viljelemä sana naisjohtaja, joka korostaa naispuolista johtajaa erikoisuutena.

Tällainen sukupuolittunut ajattelutapa johtajuudesta lisää ristiriitaisia odotuksia johtotehtäviin pyrkivien naisten joukossa. Voisi ajatella myös sukupuolikiintiöiden lisäävän huijarisyndroomaa; nainen voi helposti kokea tulleensa valituksi “kiintiönaisena” eikä oman pätevyytensä ansiosta.

– Naiset tarvitsisivat enemmän esikuvia ja peilauspintaa menestyneistä naisista. Sellaiset ovat kuitenkin edelleen harvinaisuuksia. Siitä syntyy helposti kuva, että naisen pitää olla aivan erityisen erinomainen, jotta hän voi menestyä. Median esiin nostamat supernaiset korostuvat vertailukohteina, Arja Parpala sanoo.

Media ylläpitää naisjohtajuuden poikkeavuutta myös tavallaan käsitellä naisia johtajina: keskusteluun liitetään lähes aina kysymys perheen ja työn yhdistämisestä sekä siitä, miten naisena johtajuus eroaa “perinteisestä”.

Median lisäksi myös populaarikulttuurissa naiseuden narratiiviin liitetään edelleen työuran ja perheen sovittamisen hankaluus. Monesti urakeskeiset naiset ovat elokuvarooleissaan tunteettomia ja yksinäisiä tienraivaajia. Vastaavat ominaisuudet kuvataan miesten osalta kunnianhimona ja menestyksenä.

Työura esitetään romantiikkaa ja perhe-elämää hankaloittavana tekijänä, joka ei loppujen lopuksi teekään naisesta onnellista. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat elokuvat Paholainen pukeutuu Pradaan ja Odottamaton ehdotus.

Huijarisyndrooma estää naisia etenemästä 

Yritys täyttää työelämän ristiriitaiset odotukset aiheuttavat huijarisyndroomasta kärsivälle naiselle helposti työuupumusta, ahdistusta ja masentuneisuutta.

Huijariajattelusta kärsivä päätyy lopulta paradoksaaliseen tilanteeseen: hän ei osaa vastaanottaa kehuja tai nauttia onnistumisistaan, vaikka ne ovat juuri sitä, mitä hän tarvitsisi päästäkseen yli huijarisyndroomasta. Lisäksi huijarikokemus ja itsensä vähättely estävät monia naisia etenemästä urallaan.

– On tärkeää ymmärtää, miten rakenteet, stereotypiat ja uskomukset hidastavat lahjakkaiden nuorten naisten etenemistä työurillaan, jotta tulevaisuuden työelämässä jokainen kokisi omaavansa yhtäläiset mahdollisuudet edetä juuri niin pitkälle, kuin halua riittää – ilman paljon puhuttuja lasikattoja, summaa aihetta pro gradussaan tutkinut Anni Laurikka.

Kirjoittaja on osallistunut Helsingin avoimen yliopiston Journalismi ammattina -kurssille, joka järjestettiin yhteistyössä MTV Uutisten ja Mediahub Helsinki Oy:n kanssa. Artikkeli on kurssin lopputyö.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme