Mainos
Mainos

Oven avasi alaston mies, koira söi pajunvitsat – näinkin voi virpomisreissu jäädä mieleen

"Pitsa sulle, palkka mulle!" Nämä virpomisreissut jäivät mieleen ihan syystä.

Pääsiäiskisassa tiedustelimme lukijoiltamme muun muassa sitä, mikä on huonoin virpomispalkka, jonka vastaajat ovat kohdanneet. Kyselyyn tuli 289 vastausta. Vastanneista 178 kappaletta ottaisi mielellään vastaan virpojia. Vastaajat pääsivät myös kertomaan erikoismpia tarinoita virpomisretkistään. Lue hauskat tarinat!

Se oli erikoinen virpomisreissu!

”Kerran ovella seisoi pieni tyttö, joka ei muistanut, mitä piti sanoa, niinpä hän niiasi ja sanoi: 'Sairaaksi ei saa tulla!'”
– Lahja

”Meillä Etelä-Pohjanmaalla oikea virpomispäivä on pääsiäislauantai! Omat lapset olivat vuosia sitten virpomassa eräässä talossa, ja saivat palkaksi mandariinit. Olivat mielissään, ja joka vuosi piti päästä ainakin mandariinimiehen luo...”
– Äitee

”Lasten kanssa oltiin virpomassa ja lapset sanoivat lorun, niin poika ahneuksissaan, ennen kuin loru oli edes loppu, sanoi naapurin tädille ”noh, ala mennä hakemaan sitä palkkaa”, kyllä mua hävetti.”
– Päivi

”Karmein kokemukseni oli, kun lapsena menin kavereiden kanssa virpomaan, ja erään talon äiti tuli ovelle kädet puuskassa haukkumaan meidät, sillä olimme soittamalla ovikelloa herättäneet nukkuvan vauvan. Huvittavin oli erään iäkkäämmän pariskunnan luona, joilla ei ollut antaa meille mitään palkkaa, mutta koska lausuttiin niin kaunis virpomisruno, että he pyysivät saada kuulla runoa uudelleen vielä kolmeen kertaan.”
– Hansutar

”Hauskin kokemus oli, kun lapseni hoki aina virpoessaan: pitsa sulle, palkka mulle. Oli kuullut väärin, ja hoki lorua muillekin väärin.”
– Vera

”Huvittavin on, kun lapsena kävimme virpomassa lähialueen omakotitaloissa. Tiesimme, että siellä asuu rikkaampia joten heiltä sai ”parempia”nameja kuin muilta. Yhdestä talosta jokainen sai oman irtokarkkipussin, mutta seuraavasta saatiinkin pähkinöitä. Olen niin onnellinen nykypäivänä tämän asian takia. Kotona ei opetettu pähkinöitä arvostamaan, mutta tuon jälkeen olen niihin ihastunut.”
– Henna

”Menimme lapsena kaverini kanssa virpomaan. Yhden oven takana tuli mies, joka pyysi, että tulisimme virpomaan sisälle, kun heillä oli vieraita. Pääsimme olohuoneeseen, ja se oli tupaten täynnä ihmisiä. Yhdellä kerralla oven tuli avaamaan alaston mies. Yhden kerran joku vanhempi nainen alkoi kysellä, että ’emmehän vaan ole noitia, kun ne kuuluu helvettiin?’”
– Jonnaa

”Kerran olin nuorempana virpomassa. Kun oltiin virvottu, niin ovella oleva mummo lähti hakemaan palkkaa vitsoista. Kun hän jätti oven hetkeksi auki, näimme eteisestä roikkuvan jotain outoa. Se oli kokonaisen ketun turkis, mikä tietysti oli aika karmiva näky eläinrakkaalle lapselle.”
– Aikakoira

”Huvittavin kokemus on varmaan ollut se, kun pienenä oltiin virpomassa, ja haaveilijana jäin seisomaan yhden oven taakse, vaikka ystäväni olivat jo siirtyneet seuraavalle ovelle. Olin omissa ajatuksissani, kun ovi avattiinkin, ja oven avannut mies totesi, että ei voinut olla avaamatta ovea, kun niin sinnikkäästi jaksoin uskoa siihen, että ovi aukeaa, vaikka ystävätkin lähti jo. Siinä sitten virvoin miehen, ja sain ison suklaamunan. Vähän nauratti, ja ystävät nauroivat, kun olin kuulemma seissyt siinä pitkän tovin tuijotellen ovea.”
– Jennuli

”Tylsin kokemus on, kun virvoimme yhdelle naiselle, ja hän iloisesti kuunteli lorun ja otti vitsankin vastaan, mutta tokaisi, ettei hänellä mitään palkkaa ole ja veti oven naaman edestä kiinni.”
– Pääsiäistipu

”Kerran ovelle tuli iso poikajoukkio virpomaan. Vitsa ei ollut edes pajunoksa, vaan joku risu, johon oli kiinnitetty vessapaperisuikaleita. Hyvin kyllä laarittelivat virpomisrunon, joten en hennonut olla antamatta palkkaa.”
– Suski

”Isot pojat virpomassa. Äkkiä lausutaan joku loru. Vitsassa on joku höyhen. Paistaa läpi, että palkkiota toivotaan kovasti!”
– Nimimerkitön

”Ovellamme kävi teini-ikäisiä poikia, jotka olivat normaalivaatteissa, pelkkiä risuja käsissään, ja luulivat vielä palkkaa saavansa!”
– Eerika

”Pikku virpoja säikähti haukkuvaa koiraa. Olen vieläkin pahoillani siitä.”
– Tervetuloa!

”Omasta kokemuksestani voin sen verran sanoa, että kyllä pienenä suutahdin ja pahasti virpoessani! Odotin kovin innoissani karkkia! Kun sain virpomiseni päätökseen, nainen kysyi ovella ”mitä pitää antaa nyt, kun on virvottu”. En ehtinyt sanoa yhtikäs mitään, kun nainen tempaisi pääsiäiskorini kädestäni ja otti sen mukaansa. Huusin perään että ”ei koriani kuulu viedä, sinun pitää antaa minulle karkkia”. Sitten nainen hoksasi ja pyysi kovasti anteeksi! Sain lopulta karkkipussin ja pari kolikkoa.”
– Jansku

”Menin kerran virpomaan, niin en saanut yhtikäs mitään. Odotin vaan, että jotain laitettaisiin pannuun, mutta ei vaan mitään kuulunut. Sen jälkeen en tainnut mennäkään virpomaan.”
– Viivi

”Itse pikkutyttönä kävimme kaverin kanssa hänen naapuristossaan. Kyllä meinasi tulla pupu pöksyyn, kun oven avasi iso, parrakas mies hihattomassa paidassa ja pitkissä kalsareissa, näytti vielä vastaheränneeltä. Onneksi oli mukava tyyppi ja antoi pari kolikkoa, kun karkkia ei ollut.”
– Neppu

”Kun olin lapsi, pojat kiertelivät vitsojen kanssa, jotka oli koristeltu vessapaperinpaloilla. Huvittavaahan se oli, vaikka silloin lapsena loukkaannuin sydänjuuriani myöten miten kehtasivat.”
– Miuku

”Meillä on käynyt sellaisia virpojia, jotka eivät antaneet ollenkaan oksia ja halusivat pelkkiä Kinder-munia, muut eivät kelvanneet, sekä valittivat, kun saivat jokainen vain yhden munan.”
– Ansku

”Äitini joskus meni ovelle ja tuli virpojia. Itse olin 5–6-vuotias. Hän laittoi oksat vesimaljakkoon ja meni vessaan käymään. Tulin siitä niin mustasukkaiseksi, että katkoin virpomisoksat ja heitin ne ikkunasta pihalle. Äiti sitten ihmetteli, mihin ne oksat hävisivät.”
– Riituska

”Siskon kanssa käytiin virpomassa, kun oven avasi keski-ikäinen nainen vain alusvaatteet päällä. Vieläkin muistan, kun ensin oli pieni shokki ja sitten ihan hillitön naurukohtaus.”
– Saara

”Koira tuli kerran ovella vastaan ja hyppäsi korkealle tavoittaen virpomisoksat. Niistä ei sitten paljoa jäänyt jäljelle. Muutama pajunkissa.”
– Miia

"Olin virpomassa kaverini kanssa noin 8-vuotiaina ja yhden oven tuli avaamaan ehkä 5-vuotias poika. Virvottuamme hän alkoi antaa meille palkkioksi suklaata, ja aina, kun hän oli antanut jotain, hän totesi, että ”odottakaa, täältä löytyy vielä jotain” ja lähti hakemaan lisää karkkia. Lopulta poika toi meille valtavan kasan suklaata ja lähdimme jatkamaan kierrosta valtavan suklaasaaliin kanssa."
– Sara

"Poikani kävivät virpomassa ja oven oli avannut mies ja sanonut että ”ai, tää on taas tätä” ja laittanut koriin nyrkillisen euroja. Pojat kyllä tykkäsivät, miehestä en tiedä."
– sirpa

”Minusta on karmeinta kärttyiset ihmiset, jotka kehtaavat huutaa pienille lapsille. Jos ei halua virpojia, ei ovea tarvitse aukaista, tai jos ei ole antaa palkintoa, voisi lasten kuitenkin antaa virpoa ja itse olisin voinut antaa silti vitsankin tällaiselle henkilölle lapsena. Siitä jäisi hyvä mieli molemmille. Ei tämä elämä saa olla liian vakavaa.”
– Maiju


Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme