Mainos
Mainos

Rapujuhlien juomat

Ravun gastronominen arvo on noussut keskiaikaisten munkkien paastoruoasta Napoleonin avustuksella arvokkaaksi loppukesän juhlaherkuksi. Siinä missä munkeille ravut toivat vaihtelua paastonajan ankeaan ruokakulttuuriin, Napoleonille ravut olivat muodikasta keikarointia. Yhtä kaikki, tämä saksiniekoilla herkuttelu levisi Euroopan suurkaupungeista 1800-luvun lopulla Ruotsin kautta Suomeen. Siitä lähtien rapujuhlat ovat olleet keskeinen merkki kesän vaihtumisesta syksyyn.

Snapsit

Skandinaavisessa rapujuhlassa juomilla on joskus jopa valitettavan suuri rooli. Tunnelmaa haetaan snapseista ja niille haetaan oikeutusta laulujen kautta. Toki hieno tillisnapsi sopii rapujen kanssa, mutta maltilla. Liian usein sivusta seuranneena olen huomannut rapujen jäävän seinäkukkasen osaan kun illan edetessä. Ravut ovat sen verran hienon makuisia, että niistä tulisi nauttia täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Snapsiin on hyvä päättää, mutta siitä on huono aloittaa.

Mitä juomaksi?

Vesi vanhin voiteista, sanotaan. Pitkiä illallisia nautittaessa on hyvä muistaa nauttia riittävästä vettä. Alkoholi on nautintoaine, muttei janojuoma. Raikas ja viileä lähdevesi tai kivennäisvesi on oiva juoma rapujen rinnalla. Se keventää oloa snapsin jälkeen ja itse asiassa tuo myös elegantisti ravun maun esille.

Mikäli et ole viinin ystävä, olut on oiva vaihtoehto. Rapujen juomaksi sopii raikas Lager-olut tai vaikkapa Pilsner-tyyppinen olut. Olut, jossa on sopivasti humalan aromia sekä viljaisaa makua, ei peitä ravun makua ja tukee hyvin paahtoleivän aromia. Varsinkin, jos haetaan mutkatonta tunnelmaa mökillä tai veneessä, monet mieltävät oluen huomattavasti rennommaksi juomaksi kuin viinin.

On ollut hauskaa seurata jo pitkän aikaa kuinka rapuviineiksi suositellaan rutikuivia ja erittäin hapokkaita viinejä. Sancerre, Pouilly-Fumé ja Muscadet ovat monen ”asiantuntijan” suosikkeja. Suomalaisittain valmistettujen rapujen maku on herkkä. Siinä on aavistus tilliä sekä hento ”makeus”. Paahdettu vehnäleipä sekä voi vielä korostavat tätä pyöreätä aromimaailmaa. Tähän kun liitetään hapokas viini, jossa hedelmäisyys on hennompaa, niin hapokkuus vain korostuu. Mitä sitten tapahtuu? Viinin hapokkuus peittää alleen hienon ja kalliin pääraaka-aineen maun; juuri sen ravun.

Rapuviinin tärkeimpiä ominaisuuksia on tasapainoinen, muttei liian korostunut hapokkuus. Tämä keventää voin tuomaa rasvaisuutta. Viinillä tulee myös olla hedelmäinen aromi, ilman jäännössokerin makua. Tämä taas antaa vastapainoa ravun ja paahtoleivän ”makeahkoille” aromeille. Viinin tulee myös olla maukas, muttei liian voimakas. Rapujuhlien viinin ei tule olla mikään niin sanottu ”hieno” viini. Hyvin tehty, tasapainoinen ja kohtuuhintainen viini sopii hyvin sillä usein viiniä kuluu runsaasti ja ravut itsessään maksavat paljon. Hyviä esimerkkejä tällaisista viineistä ovat Roberto Anselmin San Vincenzo, joka tulee Italiasta Soaven alueelta tai etelämpää eli Sisiliasta tuleva viini Donnafugatan Anthìlia.

Kannattaa rohkeasti kokeilla uusia viinejä rapujen kanssa, ties vaikka yllätyt!

Viinikoulu: sommelier Petri Pellinen/ Ruokala

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme