Mainos
Mainos

Reiska rakentaa: lämmitystavan valinta

Omakotitalon lämmitystavan valinta on ikuisuuskysymys, johon on mahdoton antaa helppoa ja selvää vastausta. Tietoa on kyllä saatavissa tuutin täydeltä, mutta vertailun tekeminen eri vaihtoehtojen välillä on asiantuntijallekin todella pitkällinen ja monimutkainen tehtävä. Maallikko on äkkiä täysin pihalla, kun jokainen valmistaja lyö eteen yhtä vakuuttavia ja pyörryttävän monisivuisia todisteita oman vaihtoehtonsa ylivoimaisuudesta.

Kysymys on kuitenkin niin tärkeästä asiasta, että kannattaa pitää pää kylmänä jotta talo pysyisi lämpimänä - kohtuukustannuksin ja mieluiten luontoa liikaa rasittamatta. Rakennuspaikan tarjonta, kunnallistekniikan saatavuus ja monet muut yksityiskohdat vaihtelevat paikkakunnasta toiseen, ja viime kädessä ratkaiseviksi nousevatkin nykyään yhä vahvemmin ympäristökysymykset.

Helppoa ei valinta ollut Reiskallekaan: "Lämmitystavan valinta on yksi niistä kaikkein vaikeimpia asiota, ellei vaikein. Minulla oli neljä varteenotettavaa vaihtoehtoa, joita mietin vakavasti: sähkölämmitys, öljylämmitys, puulämmitys ja maalämpö. Mietin ja tutkin ja vertailin eri lämmittäjien tekemiä lasketataulukoita, että miten edullista mikäkin on."

Reiskalta ei jäänyt huomaamatta tosiseikka, joka jokaisen on muistettava: "Semmoinen jännä puoli tuli esiin kun laskelmia tutkin, että niistä säännöllisesti puuttuu tiettyjä kustannuksia. Esimerkiksi sähköstä puuttuu usein liittymismaksu ja perusmaksu: mitä isompi pääsulakekoko on, sen suurempi on liittymismaksu kertasuorituksena ja samoin kuukausittainen - tai vuosittainen - perusmaksu... On ikään kuin piilokustannuksia, joita laskelmissa ei ole esitetty vaan vertaillaan vain energian ostohintaa. Vesikiertoisten järjestelmien kohdalla niiden huoltokustannuksia ei juurikaan esitteissä muisteta."

Puulämmitystä Reiska mietti pitkään ja vakavasti. "Puuta olisi saatavilla ilmaiseksi, joten yhdistelmäkattila tai pelkkä pukattila oli pitkään esillä. Kun tähän sitten kuitenkin laittaisi sähkövastukset, joissa on suuri sulake niin joudutaan taas noihin korkeisiin liittymis- ja perusmaksuihin jotka on maksettava, vaikkei sähköä juuri lämmitykseen käyttäisi. Lopulta se tuntui turhalta rahanmenolta."

Reiska päätyi sitten maalämpöön, kuten niin moni muukin nykyään - ja samoista syistä: "Lämmitettäviä neliöitä on paljon ja talo kuluttaa paljon energiaa. Pitkän päälle on kannattavampaa panostaa perustamiskustannuksiin ja maksaa sitten vähemmän itse lämmittämisestä."

Maalämpöhän on perustamiskustannuksiltaan jonkin verran kalliimpi kuin öljylämmitys ja huomattavasti kalliimpi kuin sähkölämmitys. Itse lämmittäminen maksaa kuitenkin vain kolmanneksen esimerkiksi sähkölämmityksen kustannuksista. Talon asumiskaaren huomioon ottaen korkeat perustamiskulut kuoleentuvat siis varsin nopeasti.

Maalämpöpumppuja on useammanlaisia. On osatehtopumppuja, joilla osa lämmityksestä hoidetaan maalämmöllä ja käyttövettä lämmitetään sähköllä - myös kovilla pakaksilla joudutaan lisälämmittämään sähköllä. Lämmittäähän se hyvin, muttei Reiskaa riittävästi tälle vaihtoehdolle: "Se on vähän semmoinen asia, joka ei sovi omaan ajatusmaailmaani: laitetaan sadantuhannen vanhanmarkan laitteisto, ja kuitenkin joudutaan lisäksi lämmittämään sähköllä käyttövettä ja kovilla pakkasillla asuntoa. Minusta se on nurinkurinen ajatus."

Reiska valitsikin täystehopumpun, joka kattaa kokonaan maasta otettavalla lämmöllä sekä lämmittämisen että käyttöveden tarpeen - kovilla pakkasillakin. Vain pumpun pyörittämiseen tarvitaan sähköä.

Lämpöä maasta tai vedestä - tai kierrätetään isäilmaa

Maalämpöpumppu on laite, joka käyttää hyväkseen ympäristöön sitoutunutta aurinkoenergiaa. Aurinkoenergia voi olla sitoutuneena maaperään, kallioon tai veteen, mutta lährteestä riippumatta laitettaa kutsutaan maalämpöpumpuksi.

Jos lämmpölähteenä on maaputkisto, se upotetaan maahan noin metrin syvyyteen. Tonteilla joilla maaputkiston asentaminen ei ole mahdollista, se voidaan laittaa pystyyn - porataan reikä. Jos talo taas sattuu sijaitsemaan rannalla, putkisto voidaan upottaa järven pohjaan painojen avulla ja kerätä lämpö sieltä.

Yksi maalämpöpumpun tärkeimpiä ominaisuuksia on huoltovapaus. Pumpusta löytyy ainostaan neljä liikkuvaa osaa: kaksi kiertovesipumppua, vaihtoventtiili ja kompressori. Pumppu saattaa tarvita huoltoa aikaisintaan kymmenen vuoden päästä.

Meillä maalämpöpumput menevat pääasiassa uusiin taloihin, mutta Ruotsissa asia on toisin. Siellä noin 15-20 000 öljykattilaa kannetaan vuosittain ulos ja niiden tilalle tulee lämpöpumppu.

Maalämpöpumppu on varmaankin tunnetuin lämpöpumpputyyppi. Niitä on myös muunlaisia - esimerkiksi juuri Ruotsissa yleisin lämpöpumppu on poistoilmalämpöpumppu. Siinä porareiän korvaa on ilmastointikoje, jonka avulla poistoilma jäähdytetään nolla-asteiseksi ja otetaan energia talteen. Sama laite hoitaa talon ilmastoinnin ja lämmittää sekä käyttöveden että lämmitysjärjestelmän veden. Samassa paketissa on siis koko talon lvi-järjestelmä - pakattuna 60x60 cm laatikkoon! Tällä saadaan pienennettyä talon energialaskua suunnilleen puolella sähkölämmitykseen verrattuna.

Ulkoilmapumppu ensin jäähdyttää, sitten lämmittää

Kolmas lämpöpumpputyyppi on ulkoilmalämpöpumppu. Nimensä mukaisesti Se käyttää lämmönlähteenä suoraan ulkoilmaa ja sen jälkeen operaatio on jotakuinkin sama kuin poistoilmapumpussa - ilma jäähdytetään, vapautuva lämpö kerätään talteen, muutetaan kompressorilla korkeampaan lämpötilaan ja viedään kylmäaineen välityksellä talon sisäpuolelle, jossa lämpö luovutetaan suoraan sisäilmaan.

Tyypillinen kohderyhmä ulkoilmapumpulle ovat suorasähkölämmityksellä varustetut talot. Näissä pystytään Suomen olosuhteissa ottamaan lämmitysenergiasta noin puolet ulkoilmasta. Tässä pumpussa on lisäksi yksi erittäin miellyttävä ominaisuus: se voidaan kääntää toimimaan toisin päin, joten kesällä taloa jäähdyttää sen avulla!

Lämpöpumppu on tullut suosituksi lämmitysmuodoksi myös Suomessa. Kun viime vuosikymmenen loppupuolella myytiin yhteensä pari sataa pumppua, viime vuonna määrä oli jo 3000. Suomessa on kaikkiaan vasta 25 000 lämpöpumppua; Ruotsissa niitä on jo 400 000.

Reiän poraamisesta se alkaa

Porakaivon reiän poraus on paras suorittaa aivan työmaan alkuvaiheissa - Reiskan tontilla viidentenä päivänä aloituksen jälkeen. Tämä siksi, että isolla autolla on tilaa sijoittaa itsensä parhaiten kun perustuksia ja salaojia ei ole tehty. Reikää porattaessa syntyy paljon kallipölyä ja vettä, ja ne valuisivat helposti maan pintaa pitkin salaojiin tukkien ne heti kättelyssä.

Reiskan tontille tuli reikiä kaksi ja niille syvyyttä yhteensä 400 metriä. Karkea nyrkkisääntöjän on, että reikää pitää olla metri kutakin normaalikorkuista lämmitettävää neliötä kohden. Reiskan talo on iso ja huonekorkeus 270 senttiä, ja lisäksi tulee muutakin lämmitettävää: autotalli ja varasto.

Reikää syntyy 20-30 metriä tunnissa. Toimenpide on aivan samanlainen kuin mitä hyvänsä porakaivoa tehtäessä. Käyttövettä lämmityskaivosta ei kuitenkaan kannata ottaa - kaikki tarvitaan lämmitykseen.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

Käytämme palveluissamme evästeitä parantaaksemme palveluiden käyttökokemusta. Jatkamalla palvelun käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Tutustu päivitettyyn tietosuojakäytäntöömme