Mainos
Mainos

Rintamamiestalon remontti käynnistyy

Sotien jälkeistä huutavaa asuntopulaa helpottamaan suunniteltiin nopeasti ja helposti rakennettava harjakattoinen talo. Näitä rintamamiestaloiksi ristittyjä, puolitoistakerroksisia rakennuksia valmistuikin nopeassa tahdissa ympäri maata kymmenin tuhansin. Tämä jokaiselle suomalaiselle tuttu perustalo on osoittautunut yhdeksi onnistuneimmista talotyypeistä kautta aikojen - sitä kannattaa hoitaa, korjata ja uudistaa.

Joka Kodin Asuntomarkkinat osallistuu keväällä 2002 vuonna 1947 valmistuneen rintamamiestalon peruskorjaukseen. Talo on hiljattain vaihtanut omistajaa; edellinen omistaja on remontoinut julkisivut ja vesikaton ja vuorossa ovat nyt sisustus sekä lisälämmöneristys. Ensimmäiseksi otetaan työn alle lämmöneristys ja siihen erottamattomasti liittyvä ilmanvaihdon parantaminen.

Eristä millä eristät - kunhan eristät oikein

Lisälämmöneristys voidaan toteuttaa vanhassa talossa monella eri tavalla. Se voidaan tehdä joko ulko- tai sisäpuolelle. Yleisesti ottaen se olisi rakenteellisesti järkevintä tehdä ulkopuolelle: mitä lämpimämpi rakenne, sen kuivempana se pysyy.

Täällä ulkoseinät oli juuri uusittu eikä niitä ollut järkevää lähteä repimään uudelleen auki. Kohdetalomme uusi omistaja olikin päätynyt rakennesuunnittelijan kanssa siihen, että asuinkerroksen seiniin ei tehdä minkäänlaista lisälämmöneristystä. Sen sisäpintoihin laitetaan verhouslevyksi 6 millin saneerausgyproc joka joko maalataan tai tapetoidaan. Lisälämmöneristys tehdään yläkertaan, jossa on kaikille tuttuun tapaan ulkoseinien vieressä kylmät vinttikomerot. Niitä vasten olevat seinät eristetään; samoin yläpohja kokonaisuudessaan.

Myös materiaaleja on monenlaisia. Ei ole ihme, että erilaisia koulukuntia on paljon - yksi vannoo vuorivillan, yksi lasivillan nimiin; monen mielestä puukuitueriste on ainoa oikea kun taas joku ei vilkaisekaan muuhun kuin polyuretaanilevyyn.

Kaikilla on hyvät ja huonot puolensa. Tärkeämpää kuin materiaalin valinta onkin se, että noudatetaan valmistajan ohjeita ja terveitä työtapoja: joku villa vaatii höyrynsulkumuovin, toinen ilmansulkukartongin. Materiaalien on toimittava yhdessä, joten niitä ei saa sekoittaa keskenään mielivaltaisesti! Harva omatoimirakentaja tuntee näitä perusteellisesti, joten asiantuntijan käyttäminen apuna on välttämätöntä.

Täällä materiaaliksi valittiin puhallusvilla. Nopea ja tehokas juttu, jossa remontoijan itsensä ei tarvitse tehdä muuta kuin ihailla sivusta: aine tuodaan paikalle kuorma-autolla, paksut letkut johdetaan autosta vintille ja sitten hengityssuojaimiin ja haalareihin sonnustautunut ammattimies antaa soittaa kuin palomies ainakin. Letkusta suihkuava villa tiivistyy koolausten väliin ja lopuksi se tasoitellaan isolla, hampaatonta haravaa muistuttavalla työkalulla jotta myöhempi seinän levyttäminen käy ilman turhaa voimankäyttöä.

Lisäeristys muuttaa myös ilmanvaihdon tarvetta

Talon energiatalouteen vaikuttaa lisälämmöneristyksen ohella olennaisesti myös ilmanvaihto. Vanhassa talossahan ilma on perinteisesti vaihtunut siten, että sisälle tuleva korvausilma on tullut ovien ja ikkunoiden raosta - ja osittain jopa rakenteidenkin lävitse - ja sehän ei ole mitenkään terveellistä.

Poisto on puolestaan tapahtunut yhtä tai useampaa muurattua hormia pitkin. Jokaisessa kerroksessa on ollut yksi venttiili, mistä poistoilma on mennyt vapaakiertoisena piippua pitkin ulos.

Kun rakenteet nyt tiivistetään, täytyy järjestää sellainen ilmanvaihto että ilmaa sekä saadaan ja että sitä poistuu riittävästi. Nykyisin ainoa kunnollinen vaihtoehto on koneellinen ilmanvaihto.

Tänne valittiin ilmanvaihtokone, joka tuo ja vie jokaiseen tilaan juuri sopivan määrän ilmaa siten, että tämän päivän normit täyttyvät: ilman täytyy vaihtua jokaisessa huoneessa kokonaan kahdessa tunnissa.

Valittu ilmanvaihtokone poikkeaa aikaisemmista malleista sekä ulkonäöltään että tekniikaltaan. Se voidaan asentaa käytettävissä olevan tilan mukaan joko pysty- tai vaakasuuntaan. Sisältä löytyy kaksi rinnakkaista kennoa, jotka toimivat vuorotellen tulo- tai poistoilmalle.

Kennoissa olevat anturit ohjaavat venttiiliä, joka muuttaa ilman virtaussuunnan tarpeen mukaan: kun poistoilma on lämmittänyt toisen kennon, venttiili kääntyy ja ohjaa nyt tuloilman tälle kennolle. Se luovuttaa lämpönsä tuloilmaan ja jäähtyy, kunnes anturi toteaa viereisen kennon - joka siis nyt on ollut poistoilman puolella ja kerännyt siitä lämpöä talteen - lämmenneen riittävästi ja vaihtaa taas virtaussuuntaa.

VTT:n mittausten mukaan hyötysuhde nousee näin jopa 88 %:iin kun se perinteisissä laitteissa jää noin 60:een. Lämmön lisäksi laite kerää talteen myös huoneilman kosteuden ja palauttaa sen - ilman kuivuushan on lämmityskaudella pulmallista.

Koneessa itsessään ei ole suodattimia vaan ne asennetaan kanavistoon sellaisiin kohtiin, jossa ne ovat helposti vaihdettavissa ja puhdistettavissa.

Kommentoi

Uusimmat: Lifestyle

Mainos

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.

Hyvä asiakkaamme, tarjotaksemme teille entistä parempaa palvelua olemme päivittäneet MTV:n palveluiden käyttöehtoja. Voitte perehtyä ehtoihin, jotka ovat saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/kayttoehdot